torstai 23. toukokuuta 2019

Mietteitä uudesta live action Aladdinista

"Jälleen yksi uusi uudelleen lämmitetty klassikko" – se kieltämättä oli ajatukseni kun ensimmäiset tiedot ja kuvat live action Aladdinista julkaistiin.

Aladdin on niitä lapsuuden klassikkoja, joita on tullut katsottua uudestaan ja uudestaan, joten sen tuominen tämän päivän yleisölle live action versiona ei saanut minua heti hyppimään riemusta. Klassikossa on ikonisia hahmoja joiden tuominen live actioniin vähän jännitti, Henki tietysti yksi niistä suurimmista ja Will Smithin roolitus tuohon ikoniseen rooliin tuntui vähän oudolta. Etenkin ensimmäinen kunnon traileri elokuvasta jätti enemmän kysymysmerkkejä ilmaan kuin innostusta, mutta vähitellen trailerien ja soundtrackin myötä kiinnostus kuitenkin alkoi heräämään.

Toki olemme jo Cinderella (2015), The Jungle Book (2016) ja Beauty and the Beast (2017) kohdalla nähneet, että Disney osaa tuoda klassikoiden taianomaisuuden live action versioihinkin, mutta kyllä silti aina jännittää kun leffateatterin penkkiin istuu että onko tälläkin kertaa onnistuttu.




Teksti sisältää jonkin verran juonenpaljastuksia uudesta Aladdinista, joten jos haluat niiltä välttyä niin jätä lukeminen tällä kertaa tähän ja palataan asiaan kun olet elokuvan katsonut. 

Uusi Aladdin seurailee aika tunnollisesti klassikon jalanjälkiä, eikä elokuvaan ole tuotu suuria muutoksia mutta pienempiä löytyy kyllä jonkin verran. Olin itseasiassa aika tyytyväinen siihen että elokuvan juoneen ei oltu tuotu mitään suurempi muutoksia, koska klassikon tarina on itsessän varsin eheä eikä kaipaa mitään uutta juonikuviota tuekseen.

Pieniä lisäyksiä elokuvaan oli ymmärrettävästi tuotu ja suurimmaksi osaksi pidin niistä, etenkin Jasminen hovineito Dalia oli mielestäni mukava lisä hahmokaartiin, vaikka hänen roolinsa ei mikään kummoinen ollutkaan. Hengen ja Dalian välinen ihastus tuntui aluksi hieman oudolta ajatukselta, mutta lopulta lämpenin sillekin. Animaation Hengelle moinen romanssi ei olisi sopinut, mutta live action Henki, ehkä kiitos live actionin, tuntui inhimillisemmältä ja sanoihan hän kertoessaan toivovansa vapautta haluavansa olla ihminen.

Henki oli muutenkin hahmo jota tässä versiossa odotin eniten ja jännitin miten Robin Williamsin tai meille suomalaisille tutummin Vesa-Matti Loirin upea roolisuoritus taipuisi live actionin ja CGI:n maailmaan. Sanoinkin jo aikaisemmin että minusta Will Smithin roolitus tähän legendaariseen hahmoon tuntui oudolta ja ensimmäinen traileri jossa Henki nähdään ei ihan vakuuttanut. Mutta Smith olikin todella positiivinen yllätys ja pidin hänen versiostaan todella paljon. Smithin Henki on tarpeeksi erilainen, joten ainakaan minulle ei tullut suoraa tarvetta verrata animaatioklassikon Henkeä tähän versioon.




Leffan roolitukset olivat muutenkin aivan mahtavia ja pidin todella paljon Mena Massoudin Aladdinista ja Naomi Scottin Jasminesta. Olin aikaisemmin lukenut Naomi Scottin haastattelun, jossa hän puhui että hänen versionsa Jasminesta on moderni prinsessa, joka ei odota prinssiä pelastamaan häntä – se tuntui oudolta koska eihän animaationkaan Jasmine ole mikään neito-pulassa -tyyppinen prinsessa. Elokuvaa katsoessa kuitenkin ymmärsi mitä Scott tarkoitti, hänen Jasmine on tosiaan moderni feministinen nainen, joka haastaa sukupuolirooleja ja maansa historiallisia lakeja. Tässä Jasminessa on siis paljon samaa kuin klassikon prinsessassa, mutta live action tuo hänen hahmoonsa lisää syvyyttä.

Ainoa hahmo joka tässä versiossa jää mielestäni kauas klassikosta on Jafar. Jotenkin hänen hahmonsa jää elokuvan alkupuoliskolla varsin laimeaksi verrattuna klassikossa nähtyyn. Syitä on monia, mutta luulen että suurimmat haasteet olivat se että animaation vahva hahmosuunnittelu ei vain taivu live actionin maailmaan ja Jafarin ja sulttaanin vastakkainasettelu ei ole lainkaan sama kuin klassikossa. Minua jäi myös kiinnostamaan kovasti Jafarin taustatarina, jota sivutaan elokuvassa muutaman lauseen verran, mutta johon ei koskaan oikeastaan palata. Nyt se jäi siis vain latteaksi katkeruuden kohteeksi, joka olisi voinut tuoda hahmoon paljon lisää mielenkiintoa jos asian käsittelylle olisi suotu edes yksi kunnon hetki elokuvassa.




Visuaalisesti elokuva on aivan ihana ja kuten Beauty and the Beast -elokuvan kohdalla olisi tässäkin kaivannut pause-nappia, jotta kohtauksia olisi voinut tutkia tarkemmin. Koko elokuvan lavastus ja puvustus on yksityiskohtien rikkautta ja värien riemua. Elokuvan taidekirja meni heti tilaukseen, kun teatterista poistuin sillä haluan ehdottomasti päästä tutkimaan tarkemmin suunnittelijoiden ja elokuvantekijöiden ideoita ja ajatuksia Aladdinin maailman luomisesta.

Musiikkeja pitää myös hehkuttaa, mutta sehän nyt on selvää kuin puikoissa on mestari Alan Menken. Elokuvasta löytyy tietenkin tutut klassikon kappaleet, osa pienillä muutoksilla, sekä muutama ihan uusi kappale. Pidin uusista kappaleista, jotka oli kirjoitettu Jasminelle, ne sopivat todella hyvin hahmolle ja toivat hänen ajatuksiaan ja sisäistä maailmansa esiin - en kuitenkaan tiedä sopivatko ne elokuvaan. Minusta molempien kappaleiden kohtaukset jäivät jotenkin irrallisiksi elokuvassa, etenkin toisen kuvaustyyli poikkesi muusta elokuvasta niin että kuvittelin hetken katsovani musiikkivideota.

(Elokuvan soundtrack löytyy muuten Spotifysta ja jammailen sen tahtiin tässä samalla kun kirjoitan.)




Kokonaisuudessaan pidin elokuvasta siis kovasti, se oli lopulta paljon enemmän kuin vain uudelleen lämmitetty versio klassikosta ja ansaitsee paikkansa muiden live action versioiden rinnalla. (Toisin kuin Dumbo, joka oli ihan kiva, mutta herätti lähinnä kysymyksen "miksi tämä piti tehdä?")

Kävin muuten katsomassa elokuvan englanniksi, mutta siitä on olemassa myös suomeksi dubattu versio. Hassua kyllä en ole nähnyt (tai kuullut) suomeksi puhutun version traileria, sitä ei näytä edes Disney Suomen Youtube-kanavalla olevan.

Mutta suosittelen käymään elokuvateatterissa katsomassa jos Aladdin yhtään innostaa. Elokuvan visuaalinen puoli pääsee parhaiten oikeuksiinsa isolla kankaalla ja isolta kankaalta on myös helpoimpi bongailla hauskoja pieniä yksityiskohtia ja easter eggejä, joita tästäkin elokuvasta löytyy.

(kuvat: IMDb)

4 kommenttia:

  1. Kyllä on aikeissa katsoa, mutta taidan odottaa dvd-julkaisua. :)

    VastaaPoista
  2. Myös suomenkielinen soundtrack löytyy Spotifystä :) Ei ollut yllätys että Jon Jon Geitel on Aladdin :) Hänhän oli samassa roolissa myös vuoden 2012 teatteriversiossa.

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin myös live action Aladdinista, ihan selvästi Disneyn paras live action elokuva koko 2000- luvulla. Jafar oli se ainoa joka tuotti pettymyksen, mutta muuten leffa toimi maniosti. Kävin myös katsomassa englanniksi, sillä minä pidin ajatuksesta Wil Smith Henkenä ja olihan hän upea. Parempi kuin Robin Williams, muttei yltänyt kuitenkaan Loirin tasolle. Spotifysta pystyi myös kuuntelemaan tämän elokuvan suomenkieliset laulut ja voin sanoa, että onneksi kävin katsomassa leffan englanniksi. Joonas Saartamo ei osannut kyllä yhtään laulaa Henkenä, ne hänen kppaleensa olivat kamalia. Jon-jon Geitel Aladdinina vielä menetteli. Täytyy itsekkin lähipäiviä saada Aladdinista teksti rustattua.

    VastaaPoista
  4. Minä aion mennä 5.6. käyttämään lahjaksi saamani Finnkinon liput serkkujeni kanssa juuri tähän elokuvaan. Kun (muistaakseni) viime kesänä ostin Aladdinin DVD:nä, ei elokuva aiheuttanut mielessäni samanlaisia WOW-elämyksiä kuin esimerkiksi Leijonakuningas tai Kaunotar ja Hirviö, mutta oli se hyvä. Eniten odotan "A Whole New World" -laulua/kohtausta, koska mielestäni se oli upea jo animaatiossa. Aiomme onneksi mennä katsomaan se englanniksi, joten laulujen suomenkielisyys ei särähdä korvaan.

    VastaaPoista