Viimeaikaisia Disney ostoksia

Järjestelin viikonloppuna tavaroitani ja totesin että viime aikoina on tullut osteltua aika paljon Disney-aiheisia juttuja, joten sulloin ne kaikki nyt tähän postaukseen näytille. Tai no jos rehellisiä ollaan niin ei tässä edes ole kaikki, mutta suurin osa kuitenkin. :')

Mukikokoelmani on kasvanut vauhdilla kevään aikana ja osan näistä olenkin esitellyt instagramissa. Tuo myrkkyomenamuki on edelleenkin yksi suosikkini ja luonnossa paljon paremman näköinen kuin mitä kuvissa. Oma Kippo-muki oli tietysti myös pakko saada nyt kun se on tullut Disney Storenkin valikoimaan. Ennenhän tämä ihanuus oli myynnissä vain Disney Worldissa (ja ehkä Disneylandissa?) ja unelmoin että joku päivä käyn oman Kipponi sieltä ostamassa, mutta totesin että parempi pelata varman päälle ja tilata Storesta.

Liisa-mukin ostin Tukholman reissultani samoin kuin tuon Liisa-aiheisen pillimukin. Tuon samaan sarjaan kuuluvan Stitch-mukin tilasin Storesta koska se oli niin mahdottoman söpö. Nuo pillit muuten vaihtavat väriä kun niillä juo jotakin kylmää. Tuli ihan lapsuus mieleen, kuka muu muistaa väriä vaihtavat lusikat, joita tuli muropaketeista? :D

Pieni tsum tsum -kokoelmanikin kasvoi toukokuun aikana ja nyt saan jo pienen pyramidin tehtyä. Dumbo on Tukholman tuliaisia ja Ihmemaan Irvikissa ja Valkoinen Kani ovat Disney Storesta tilattuja.

Uusi koukuttumisen kohteeni ovat nämä ihanat Mystery Minis vinyyli figuurit, joista tuota prinsessa veriosta myydään Suomessakin ainakin Game Stopin myymälöissä. Beauty and the Beast -versio taas löytyi Disney Storesta. Näitä Funkon mysteeri bokseja on jos jonkinlaisia ja amazonista löytyykin paljon eri versioita, mutta postikulut ovat niin mahdottomia että toistaiseksi olen tyytynyt näihin. Tuosta prinsessa-sarjasta on vielä muutama löytämättäkin. Etenkin oman suosikki prinsessani Arielin tahtoisin löytää ja tietysti Pärskyn hänelle kaveriksi.

Jos joku muukin muuten keräilee näitä niin kättä pystyyn ja vaihtorinki käyntiin, ettei jää kenellekään turhia tuplia nurkkiin pyörimään. :')

Tuon Beauty and the Beast -lehden esittelinkin jo aikaisemmin ja nyt en muista mainitsinko että sorruin ostamaan tuon Paninin Frozen-keräilytarrakirjan. Pakko sanoa että hieman petyin tarrojen uuteen laatuun, sillä ne saa aika nätisti irti jos ensimmäisellä kiinnitys kerralla menee vinoon. Lapsuuden tarrakirjoista muistan sen kamalan paineen, kun tarra piti saada kerralla oikein sillä sen jälkeen se ei enää irronnut. :')

Prinsessa-tarrat ovat jälleen Disney Store ostoksia sillä vanhat Disney-tarrani alkoivat loppua ja tietenkin piti saada uusia tilalle. Vihkosessa on ihan kivoja tarroja, mutta suurin osa on kukkasia, tieroja ja aakkosia eikä itse prinsessoja.

"Where Monsters Live" on uusi lisäys Brittney Leen kuvittamien kirjojen kokoelmaani. Ajattelin tehdä tästä ja saman tyylisestä Tähkäpää-aiheisesta kirjasesta esittelyn myöhemmin, joten ei tästä nyt vielä tämän enempää.

Mutta tatadaaa! Viimeisimpänä se jännin ja kallein Disney-aiheinen ostos, josta hehkutin jo pari viikkoa sitten instagramissa eliiii Disneyland Pariisi reissu syyskuussa! :D Ollaan kaverini Susannan kanssa tosiaan lähdössä syyskuun puolessa välissä ja matkasuunnittelut ovat jo kuumeisesti käynnissä. Koska ollaan molemmat tällaisia disnörttejä on luvassa aika täydellinen ja varmasti Disneyn täyteinen matka, enkä millään malttaisi odottaa syyskuuta!

Ja hei käykää kurkkaamassa Susannan youtube-kanava Unelmoin, sieltä löytyy mm paljon Disney-aiheisia videoita! :D

Treasure Planet A Voyage of Discovery

Aikaisemmin jo kirjoitin että muutama taidekirja odottaa omaa postaustaan ja tadaa! Tässä niistä ensimmäinen. :) Tällä kertaa haluan esitellä teillä kirjahyllyni aarteen ja yhden omista suosikeistani eli Aarreplaneetta elokuvan taidekirjan.

Treasure Planet A Voyage of Discovery (2002) on hieman erinäköinen taidekirja kuin "The Art of..." -sarjan kirjat. Huomattavin ero ovat pehmeät kannet ja liimasidonta, jotka tekevät kirjasta valitettavasti hieman halvan oloisen etenkin kun sitä vertaa uudempiin taidekirjoihin. Mutta vaikka ulkoasu ei tekään suurta vaikutusta, niin sisältö kyllä korvaa kaiken mikä jää ulkoasussa uupumaan.

Tämä 125 sivuinen ihanuus on A Welcome Book Disney Editionin kustantama ja kirjoituksesta on vastannut Jeff Kurtti ja Jody Revenson. Sisällöltään kirja on aika samantyylinen kuin "The Art of..." -kirjat eli jaettu kolmeen päälukuun.

Ensimmäinen osa on "Part One: Creating a World", joka siis nimensä mukaisesti kertoo elokuvan maailman luomisesta. Luvussa käydään läpi niin avaruuden suunnittelu kuin eri planeetat ja niiden asukkaita, mutta oma suosikkini on ehdottomasti laivojen suunnittelusta kertova osuus.

"Space is not a vacuum in this universe, but is living, roiling, and ever changing."

Jim and Silver by Dan Cooper – Jim and B.E.N by Dan Read

Ensimmäisestä osasta löytyy myös muutama luku elokuvan visuaalisen maailman luomisesta sekä tietokoneanimaation ja perinteisen animaation yhdistämisestä. Uusi Deep Canvas ohjelma auttoi luomaan elokuvaan taustat, joita voitiin valaista uudelleen ja kuvata eri kulmista. Näin samaa taustaa pystyttiin käyttämään useissa eri otoksissa vain pienillä muutoksilla eikä koko taustaa tarvinnut tehdä uudestaan.

Uutta tekniikkaa käytettiin myös laivojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tiesittekö muuten että RLS Innoitus -laiva meinattiin alunperin nimetä Hispaniolaksi alkuperäisteoksen mukaan. Toinen nimivaihtoehto olisi ollu Destiny, mutta sitten tuotannon kirjanpitäjä keksi nimen Legacy. Eteen liitettin vielä kirjaimet RLS kirjailija Robert Louis Stevenson kunniaksi, mutta myös nyökkäykseksi laivastojen käyttämille "HMS" ja "USS" lyhenteille.

Kirjan toisessa luvussa, "Part Two: Inhabitants", päästään tutustumaan tarkemmin elokuvan hahmoihin. Monen taidekirjan kohdalla olen valitellut, että kirjaan on valittu vain kuvia hahmojen lopullisista designesta. Treasure Planet A Voyage of Discovery ei tee tässä suurta poikkeusta, mutta se mikä kuvissa jää uupumaan korvataan tekstillä. Jokaisesta päähahmosta on kirjoitettu hieman hahmon taustaa, mutta myös hahmon suunnittelusta on kerrankin kirjoitettu enemmän kuin yksi lause.

Etenkin ei-ihmishahmojen kohdalla on kerrottu mistä inspiraatio heidän ulkomuotoonsa tuli ja miten se vaikutti muihin hahmoihin. Esimerkiksi tohtori Doppler alkoi saamaan koiramaisia piirteitä vasta kun kapteeni Amelian lopullinen kissamainen design oli päätetty. Tätä ennen Dopplerin pääanimaattorina toiminut Sergio Pablos oli kokeillut kaikkea ihmisestä alieniin, mutta ei ollut löytänyt tohtorille sopivaa ulkomuotoa.

Kirjaan oli valitettavasti valittu suurimmaksi osaksi vain näitä koiramaisia hahmosuunnitelmia

Erilaisia hahmosuunnitelmia kapteeni Amelialle, B.E.N -robotille sekä Morphille

Hahmoluvun hauskin osa on ehdottomasti Silverin miehistön esittely. Näiden sivuhahmojen suunnittelusta ei juuri kerrota, mutta jokainen mihistönjäsen on silti esitelty nimen, lyhyen kuvauksen ja muutaman kuvan kera. Useimmilla kuvaus on sellaista nippelitietoa, että sitä ei edes elokuvassa mainita, mutta tuo hauskasti lisää persoonallisuutta miehistöön.

Esimerksiksi laivan ruorimiehestä, Turnbuckle nimeltään, kerrotaan että hän on mustekalamainen alien, jolla on sisäkorva ongelma. Mutta mikä mielenkiintoisinta hän on Silverin pitkäaikainen perämies sekä luotetuin ja pätevin miehistönjäsen.

Viimeinen luku "Part Three: Acting and Animation" käy läpi elokuvan juonen Jimin ja Silverin kautta. Pääpaino on annettu tämän pääkaksikon suhteelle ja miten se kehittyy ja muuttuu elokuvan aikana. Luku on jaettu teksti- ja kuvapainotteisiin aukeamiin, joissa on käytetty still-kuvia elokuvasta sekä jonkin verran kuvakäsikirjoituksen kuvia.

Tässä luvussa myös hahmojen animaattorit pääsevät kertomaan työstään ja mihin he kiinnittivät huomiota hahmoissa. Glen Keane, Silverin pääanimaattori, esimerkiksi kertoi miten häntä epäilytti yleisön suhtutuminen hahmoon joka on animoitu sekä perinteisellä tekniikalla että tietokoneanimaatiolla, joka oli tuolloin vielä uutta ja ihmeellistä.

Luvussa käsitellään myös elokuvan ja Aaresaari-kirjan eroja ja kuinka elokuvasta haluttiin tehdä oma tarinansa, joka otti inspiraatiota Stevensonin kirjasta eikä vain kopioinut sitä. Elokuvan ohjaajat Ron Clements ja John Musker halusivat luoda Silverin ja Jimin välille vahvemman isä-poika suhteen kuin mitä se alkuperäisessä tarinssa on. Suurin syy oli se että näiden kahden hahmon välinen suhde toi tarinaan sopivaa tunnelatausta ja draamaa, mutta aihe koettiin myös modernina ja inhimillisenä joten sen ajateltiin vetoavan yleisöön.

Kuten jo alussa mainitsin tämä on yksi ehdoton suosikkini taidekirjojen kokolemassani. Kirjaan on saatu koottua uskomaton määrä ihanaa taidetta ja paljon tietoa elokuvan teosta. Teksti on myös mielenkiintoisesti kirjoitettu, joten sitä on mukava lukea ja minusta on ihanaa että elokuvan taiteilijoillekin on kerrankin annettu kunnolla tilaa kertoa työstään.

Pidän myös siitä miten luvut on jaettu niin että ensin tutustutaan elokuvan maailmaan, sitten hahmoihin jotka elävät siinä maailmassa ja sitten vasta juoneen. Joissakin kirjoissa elokuvan juoni kulkee alusta lähtien muun tiedon taustalla, mutta oli mukavaa että Treasure Planet A Voyage of Discoveryssa sillä oli annettu ihan oma lukunsa.

Tätä postausta kirjoitellessa alkoi tehdä mieli katsoa kyseinen elokuva, joten taidanpa viettää loppu illan sohvalla elokuvasta nauttien. Suosittelen samaa aktiviteettia muillekin ja jos et jostain syystä ole tähän "aliarvostettuun" Disney klassikkoon vielä tutustunut niin nyt on korkea aika! :D

DIY: Lumottu ruusu

Blogini valloittanut Kaunotar ja Hirviö teema jatkuu vielä ainakin tämän postauksen verran sillä olihan minun pakko tehdä oma lumottu ruusu! Erilaisia tutoriaaleja oman ruusun tekemiseen löytyy youtubesta jo satoja ja se tuntuikin olevan yksi suosituimmista diy-ideoista tässä kevään aikana. Enkä yhtään ihmettele, sillä kukapa ei haluaisi tätä taianomaista ruusua kotiaan koristamaan.

Oman ruusun tekemiseen tarvitset:
* Lasikupu ja siihen sopiva alusta
* Tekoruusu
* Kuumaliimapyssyn ja siihen sopivaa liimaa
* Erilaisia työkaluja (pihdit, lyijykynä, viivotin, ruuvimeisseli...)

Minä löysin sopivan lasikuvun IKEAsta ja samasta paikasta löytyi myös ruusu. Työkalut ja kuumaliimapyssy löytyivät jo omasta takaa, joten tämä projekti oli hyvin budjetti ystävällinen.

Itse aloitin projektin lyhentämällä ruusun sopivan pituiseksi. Tämä IKEAn ruusu oli oikein mukava työstää, varren sisällä kulkee rautalanka, joka helpottaa varren muotoilua. Rautalanka tuntui tukevalta ja aluksi vähän jännitin riittävätkö pienet pihtini sitä leikkaamaan, mutta huoli oli turha. Muutama napakka puristus ja rautalanka napsahti kiltisti poikki.

Mittasin viivottimen avulla alustan keskikohdan ja ruuvimeisselillä koversin siihen pienen kolon ruusun vartta varten. Oletin että olisin tarvinnut järeämpiä työkaluja tähänkin, mutta tuo alusta on jonkinlaista puumassaa ja ruuvimeisseli puri siihen todella helposti. Tämä kolon tekeminen on ihan vapaaehtoista ja riippuu alustan materiaalista, mutta se antaa ruusulle hieman paremmin tukea kuin tasainen pohja.

Sitten vain liimaamaan! Lisäilin liimaa pikkuhiljaa ja pyörittelin alustaa edessäni, jotta sain tehtyä ruusulle tukevan "liimakeon", jonka avulla kukka pysyi pystyssä. Siistimpiäkin tapoja toki on jos tuo liima häiritsee omaa esteettistä silmää, mutta tämä on varmastikin se nopein ja helpoin tapa. Minulla taisi mennä kaikkiaan noin 20 minuuttia tähän puuhasteluun.

Odotellessani että liima kuivuisi (kuumaliima kuivuu onneksi todella nopeasti), taivuttelin vielä hieman ruusun vartta saadakseni sen muistuttamaan enemmän elokuvassa nähtyä.

Monissa tutoriaaleissa ruusuun on lisätty myös valot tuomaan lumottua tunnelmaa. Minäkin kokeilin miltä valotehoste näyttääisi, mutta ostamani valoköynnös oli aika pitkä ja peitti lopulta niin paljon ruusua että päätin ottaa sen pois. Hämärässä nuo pienet ledivalot olisivat tietysti hauska lisä, mutta mielestäni ruusu on ihan kaunis sellaisenaankin.

Tässä vielä muutama kuva lopputuloksesta. :)

BatB virallinen elokuvalehti

Herätelläänpä blogia taas hieman henkiin, kun turhan moni postaus on viime aikoina jäänyt vain luonnokseksi. Muutama taidekirja esittely on kyllä odottamassa viimeistelyä, että jahka saan itseäni niskasta kiinni ja kuvat otettua niin tulee kunnollisempia postauksia. :')

Mutta ennen kirjoja päätin esitellä teille lehden, jonka ostin tällä viikolla ja ajattelin että tämä voisi kiinnostaa muitakin, jos ei jo omasta kokoelmasta löydy.



Törmäsin tähän lehteen ihan sattumalta Suomalaisessa kirjakaupassa käydessäni ja pikaisella selailulla vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin ostaa. En tiedä onko Disneyn elokuvista ennenkin julkaistu tällaisia "virallisia lehtiä", mutta itselleni tämä oli ainakin ihan uusi tuttavuus.

Kyseessä on siis Beauty and the Beastin virallinen elokuvalehti, joka sisältää myös kaksipuolisen julisteen! Julisteessa on elokuvan mainonnasta tutut kuvat, toisella puolella lumottu ruusu ja toisella puolella Belle ja Hirviö tanssimassa.

Lehdessä on 73 sivua ja se sisältää muun muassa erilaista tietoa elokuvan teosta, kurkistuksia kulisseihin sekä hahmojen pukusuunnitelmia.

Lisäksi löytyy myös erilaisia askarteluohjeita ja testejä, mutta minusta lehdessä ehdottomasti parasta on pienet tietoiskut elokuvasta esimerkiksi kuinka monta kynttilää kuvauksissa kului tai montako Swarovski-kristallia Bellen tanssiaismekossa on. Tuollaista nippelitietoa on minusta aina hauska lukea ja kyllä elokuvan lavastustakin arvostaa ihan eri tavalla kun oppii että elokuvassa käytetyt kattokruunut olivat melkein 5 metriä korkeita!

Jos siis pidit Beauty and the Beast elokuvasta, niin luulen että pidät myös tästä lehdestä. Eihän tämä mikään taide- tai tietokirja ole, mutta kurkistus silti elokuvan kulisseihin ja puvustuksestakin on poimittu mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita ei elokuvaa katsoessa edes tullut huomanneeksi.

Löytyypä lehden sivuilta myös hienoja konseptitaide kuvia  

Beauty and the Beast -arvostelu

Huom! Teksti sisältää pieniä juonenpaljastuksia, joten jos haluat välttyä spoilereilta, lue vasta elokuvan katsottuasi. :) (Ja oikesti jos et ole vielä nähnyt niin nyt kipin kapin katsomaan, tämä täytyy nähdä isolta kankaalta!)

Apua mihin tuo aika katoaa! :'D Piti julkaista tämä postaus jo viime viikolla, mutta sitten halusin vielä hieman viilailla ja pohtia näkemyksiäni ja hupsista vain viikko olikin hujahtanut. Kävin siis katsomassa Beauty and the Beastin ensi-illassa perjantaina 17.3 ja vielä toisen kerran viikko sitten lauantaina. Ajattelin että arvostelu olisi helpompi kirjoittaa toisen katsomiskerran jälkeen kuin ensi-illan hypetys oli jo laantunut, mutta kyllä toisellakin kerralla olin yhtä haltioissani kuin ensimmäisellä kerralla.

Beauty and the Beast oli tosiaan aikamoisen some-hypetyksen kohteena ensi-ilta viikollaan (ja paljon ennen sitäkin) ja se intoilu tarttui minuunkin. Perjantaina en meinannut malttaa istua töissä aloillani, kun odotin illan näytöstä. En tiedä oliko elokuva lopulta ihan kaiken sen hypetyksen arvoinen, mutta aivan mahtava se silti oli.

Olin seurannut elokuvan tuotantoa ja siitä julkaistuja kuvia sekä trailereita viime kesästä asti, joten olin jo ehtinyt tottua suurimpaan osaan asioista joita aluksi vierastin. Emma Watsonin roolitus Belleksi oli yksi iso kysymysmerkki minulle, kuten jo hype-postauksessani mainitsin. Miellän hänet niin vahvasti Hermionen rooliin, että ajatus hänestä yhtenä ikonisimpana Disney-prinsessana tuntui aluksi vähän oudolta. Ihan täyttä kymppiä en voi Emman roolisuorituksesta antaa, mutta kyllä hän minut silti positiivisesti yllätti.

Toinen iso asia olivat lumotut esineet, joiden ulkonäköä vierastin kovasti ensimmäisissä kuvissa. Elokuvaa katsoessa en kuitenkaan osannut kuin ihastella niiden toteutusta. Lumieren ihmismäisyyskin tuntui sopivan tähän elokuvaan paljon paremmin kuin se että hän olisi hypellyt yhdellä jalalla. Pidin myös kovasti siitä miten Kippo "skeittaili" lautasellaan liikkuessaan, se toi hahmolle persoonallisuutta. Muutenkin kaikki lumotut esineet tuntuivat saavan tässä versiossa hieman lisää syvyyttä animaatio klassikkoon verrattuna.

Ja persoonallisuutta löytyi kyllä elokuvan muistakin hahmoista. Luke Evans oli aivan täydellinen Gaston! Ei olisi voinut parempaa toivoa ja Josh Gad oli kyllä ihan yhtä täydellinen LeFoun roolissaan. Yksi elokuvan melkeinpä parhaista kohtauksista oli mielestäni tämän kaksikon tähdittämä "Gaston" -laulu kapakassa.

Dan Stevens ansaitsee mielestäni myös aplodit roolisuorituksestaan Hirviönä, vaikka hänen mörennetty äänensä kyllä vaati hieman totuttelua. Hirviön ulkonäöstä pitää myös sanoa, että pidin! :D Tiedän että moni on ollut toista mieltä etenkin sen takia kun Hirviön ulkonäköä oli muutettu niin paljon alkuperäisetä, mutta minä tykästyin kovasti tähän designiin.

Juoni taas ei päässyt yllättämään, se kun kulki hyvin samoilla linjoilla klassikon kanssa. Pidin kuitenkin niistä pienistä lisäyksistä joita tarinaan oli tuotu, joko korjaamaan aikaisemman tarinan epäloogisuuksia tai tuomaan hahmoille lisää syvyyttä taustatarinan muodossa.

Ainoa "uusi" kohtaus josta en niin välittänyt oli Bellen ja Hirviön visiitti Bellen lapsuudenkodissa. Sinänsä kohtaus oli kaunis, mutta mielestäni sen olisi voinut toteuttaa jollakin toisella tavalla. Taikakirjalla matkustaminen meni hieman liikaa fantasian puolelle, enkä vain kykene ymmärtämään miksi haltijatar olisi tuollaisen opuksen Hirviön kirjastoon lisännyt. Eikö taikapeilin tarkoitus ollut nimenomaan toimia porttina linnan ulkopuoliseen maailmaan, miksi sen lisäksi piti olla vielä toinen, jolla pääsi jopa matkustamaan pois linnasta?

Koska Beauty and the Beast on musikaali oli musiikilla tietysti suuri rooli tarinassa. Elokuvan soundtrackin olinkin ehtinyt kuunnella muutamaan kertaan läpi ennen kuin itse elokuvaa pääsin katsomaan. Kaikki tutut laulut olivat tietysti mukana, mutta niiden lisäksi kuultiin myös kolme uutta, joista eniten odotin Hirviön laulamaa "Evermore" -kappaletta. Kohtaus ei tehnyt ihan yhtä vahvaa vaikutusta kun odotin, eikä Dan Stevens yltänyt aivan samanlaiseen tulkintaan kuin Josh Groban, mutta pidin silti. Myös muut uudet kappaleet olivat minusta ihania ja sopivat hyvin vanhojen tuttujen kappaleiden rinnalle.

Visuaalisesti elokuva oli aivan upea ja oikein huokui sellaista rokokoon romantiikkaa, että välillä olisi tehnyt mieli pysäyttää ruutu hetkeksi jotta pääsisi kaikkia yksityiskohtia tutkimaan. Upeiden lavastusten lisäksi elokuvan puvustus oli myös todella kaunista ja yksityiskohtaista. Etenkin Hirviön tanssiaisasu oli aivan upea ja vaikka aluksi kauhistelin Bellen keltaista mekkoa niin kyllä sillekin lopulta lämpisin. No edelleen kyllä pidän sitä hieman liian modernina muuhun puvustukseen verrattuna, mutta ajattelen että se kuvastaa Bellen luonnetta aikaansa edellä olevana naisena.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli mielestäni todella hyvä ja teki oikeutta alkuperäiselle animaatioklassikolle. Elokuvan visuaalinen puoli etenkin oli todella kaunista katsottavaa ja vaikka en yleensä pidä 3D-näytöksistä niin pakko sanoa että muutamassa kohdassa syvyysvaikutelma oli se piste i:n päällä. Ja pakko myös hehkuttaa elokuvan ihanan rikasta värimaailmaa, joka pimeässä elokuvateatterissa pääsi todellakin oikeuksiinsa.

Olen lukenut muutaman arvostelun, jossa nuristiin Disneyn pelaavan varman päälle kun elokuvan juonta ei oltu juuri muutettu, mutta minä annan kyllä kiitosta tästä uskollisuudesta alkuperäiselle. Uudet pienet yskityiskohdat toivat juuri sopivasti lisää mielenkiintoa tarinaan, kun tuttu juoni taas loisti nostalgisuudellaan. Minua ei ainakaan häirinnyt yhtään että tarinan tiesi jo etukäteen, saipahan keskityttyä paremmin ihastelemaan tuota visuaalista puolta.

Varmasti tulee tämä aikanaan hankittua blu-ray kokoelmaani ja voi olla että jos mahdollisuus tulee niin käyn tämän vielä elokuvateatterissakin katsomassa. :') Hieman kiinnostaisi nähdä dubattu versiokin, mutta se menee niin harvakseltaan, että en tiedä ehdinkö sitä teatterissa nähdä.


(kuvat: www.comingsoon.net )