sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Leffahylly: 3. Fantasia



Hui! Melkein pääsi unohtumaan tämän viikon leffahylly kaiken kiireen keskellä. Onneksi muistui viime tipassa niin ei heti alkuunsa katkea postaustahti. :')

Muutama pieni fakta tähän alkuun:
*  Fantasia oli ensimmäinen elokuva, joka esitettiin stereoäänillä. Sitä varten Disneyllä luotiin uusi äänentoisto menetelmä "Fantasound".
* "Noidan oppipoika" kohtauksessa nähty velho Yen Sid on saanut inspiraation Walt Disneysta, nimeään myöden.
* Mikki Hiiren hahmo suunniteltiin elokuvaa varten uudelleen. Disneytaiteilija Fred Moore sai vastuulleen Mikin hahmosuunnitelman uudistamisen, hän muun muassa suurensi Mikin päätä ja muutti vartalon muotoa, joilloin Mikin muotokieli sopi paremmin elokuvaan.
* Walt Disney antoi ensimmäistä kertaa Studion historiassa taiteilijoille vapaat kädet käyttää mitä tahansa värejä he itse halusivat.
* Fantasian ensiesitys Yhdysvalloissa oli 13. marraskuuta 1940. Suomeen Fantasia saapui vasta sotien jälkeen 4. marraskuuta 1949.

Kovin kummoisia lapsuusmuistoja Fantasia ei minussa herätä. VHS kyllä löytyi meidän elokuvakokoelmasta ja kyllä se muutamaan kertaan tuli katsottua, etenkin lempparini "Pähkinänsärkijä" jossa vuodenajat tanssivat sekä "Pastoraalisinfonia" (jonka nimeä en koskaan muista), koska rakastin kohtauksessa esiintyviä sulavaliikkeisiä Pegasoksia.

Aikuisena Fantasiaa on oppinut arvostamaan enemmän ja välillä laitankin elokuvan ihan muuten vain taustalle pyörimään kun teen jotakin muuta. Nykyään elokuva on tullut katsottua myös sen verran monta kertaa että muistan suurimman osan kohtauksista ulkoa, joten välillä vain keskityn pelkkään musiikin kuunteluun enkä katsele ruudulla tanssivia strutseja.




Leffahyllystäni löytyy peräti kolme eri versiota Fantasiasta: ensimmäinen Suomessa julkaistu VHS ja juhlajulkaisu sekä DVD:nä että blurayna. DVD ja blueray tuli ostettua melko samoihin aikoihin ja itseasiassa Fantasia ja Fantasia 2000 taisivat olla ensimmäisiä bluray levyjä jotka ostin, koska niissä oli paremmat lisämateriaalit kuin DVD-versioissa.

DVD:ltä löytyy vain Disneyn perhemuseon esittely, josta pidän kyllä paljon, sekä kommenttiraita, mutta bluraylta löytyy sitten aivan ihana lisämateriaali: "Schultheisin päiväkirja: Disneyn aarre", joka kertoo Disneylla työskennelleestä Herman Schultheisista. Hän työskenteli studiolla erikoistehoste osastolla ja piti päiväkirjaa työstään Fantasian parissa. Nuo päiväkirjat ovat todellakin Disney historian aarre ja kurkistus siihen miten Fantasiassa nähdyt hämmästyttävät erikoistehosteet on tehty. Jos hyllystä sattuu tämä bluray julkaisu löytymään ja jostain kumman syystä on tämä lisämateriaali jäänyt katsomatta niin nyt mars mars katsomaan.

Bluraylta löytyy myös "Disney View" ominaisuus elokuvan katseluun. Tässä elokuva on sovitettu 16:9 suhteessa katsottavaksi niin että alkuperäisen 4:3 kuva-alan reunat on täytetty Harrison Ellenshaw'n maalauksilla. "Disney View" ominaisuus on tietääkseni muutamalla muullakin bluraylla, mutta Fantasia on ainoa jossa muistan siihen itse törmänneeni. Ihan hauska idea minusta, mutta tykkän silti itse katsoa mielummin mustilla reunoilla.






Näiden julkaisujen kansitaiteesta täytyy vielä sanoa sananen. Yleensä suosin enemmän vanhoja, "alkuperäisiä", kansikuvia mutta Fantasia ja sen jatko-osa Fantasia 2000 ovat poikkeus. Pidän todella paljon juhlajulkaisua varten tehdysta kansitaiteesta, DVD:stä hieman hieman enemmän koska keltainen juhlajulkaisu banneri tuo kivasti kontrastia siniseen kateen. Ainoa harmitus on että VHS:n kannessa käytetystä ihanasta art deco tyylisestä fontista on luovuttu uusissa julkaisuissa.

Mistä kannesta sinä pidät eniten? Onko klassinen VHS:n kansi paras vai uusi juhlajulkaisu?
Olisi myös hauska kuulla muiden suosikki kohtia Fantasiasta tai onko joku kohtauksista sellainen jonka yli hyppäät aina kun elokuvaa katsot?

lauantai 1. joulukuuta 2018

Leffahylly: 2. Pinocchio



Pinocchio on elokuva, josta minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Samu Sirkka on ihana, mutta muuten en Pinocchion hahmoista juurikaan välitä enkä liiemmin elokuvan tarinastakaan. Muistelisin että olen nähnyt elokuvan vain kerran (no ehkä kaksi) lapsena ja taisin pitää melkein koko katselukokemuksen ajan käsiä silmilläni. Mitenhän Pinocchion seikkailuihin suhtauduttaisiin, jos ne nähtäisiin valkokankaalla ensimmäistä kertaa vasta nyt?

Muutama pieni fakta elokuvasta:
* Pinocchion hahmosuunnittelu vaati 12 taiteilijaa ja 18 kuukautta ennen kuin lopputulos oli Disneyn mieleen.
* Jotta Geppetton verstaan seinillä roikkuvat käkikellot näyttäisivät aidoilta, Disneyn studiolla rakennettiin lukuisia erilaisia käkikelloja malliksi animaattoreille.
* Pinocchio oli ensimmäinen animaatio, jossa käytettiin kuuluisia näyttelijöitä ääninäyttelijöinä.
* Pinocchio ensiesitys oli Yhdysvalloissa 7. helmikuuta 1940.


Olen katsonut Pinocchion muutamia kertoja, mutta jotenkin ajatukseni aina herpaantuu kesken katselun. Muistan tosiaan lapsena katselleeni elokuvaa sormieni läpi ja nyt myöhemmällä iällä olen muutaman kerran yrittänyt syventyä elokuvaan, mutta turhaan. Elokuvan synkkä värimaailma, jokseenkin ärsyttävät hahmot ja ahdistava juoni eivät vain nappaa. Pikku faktoihin olisi voinut lisätä että elokuvan 88 minuutista 76 min sijoittuu yöaikaan tai veden alle, eli pimeään tai hämärään ympäristöön. En yhtään ihmettele että monet ovat sanoneet saaneensa lapsena traumoja tästä synkästä elokuvasta.




Leffahyllystäni löytyy Pinocchiosta toinen Suomessa julkaistu DVD. Hieman himoitsen hyllyyni kolmatta DVD-julkaisua, joka oli 2-levyinen juhlajulkaisu. Tässä yhden levyn julkaisussa on ihan kivasti extramateriaalia, mutta 2-levyisellä varmaan vielä enemmän, oma suosikkini on ehdottomasti noin 5min pituinen "Toteutunut toive: Näin Pinocchio tehtiin" -dokumentti.

Disneyn studioiden alkuajoista ja ensimmäisistä elokuvista kertovat dokumentit ovat aina hurjan mielenkiintoisia. Ja vaikka tosiaan nämä Disneyn ensimmäiset elokuvat eivät olekaan niitä TOP5-suosikkeja niin aina vain jaksan arvostaa sitä työmäärää, joka elokuvien tekemisessä on ollut.

Dokumentin lisäksi lisämateriaaleista löytyy muutama Samu Sirkka lyhäri, peli jossa autetaan Pinocchiota löytämään omatuntonsa sekä muutama "laula mukana" extra. Hauskaa katsottavaa on myös alkuperäinen 1940-luvun traileri.


Mitä mieltä te muut olette Pinocchiosta? Olenko ainoa joka ei vain tästä klassikosta jaksa innostua, vaikka se mainosten mukaan on "yksi rakastetuimmista klassikoista, herttaisine hahmoineen."

lauantai 24. marraskuuta 2018

Leffahylly: 1. Lumikki ja seitsemän kääpiötä



Leffahyllyn aarteista ensimmäisenä esittelyyn pääsee tietenkin Disneyn ensimmäinen klassikko, se josta kaikki sai alkunsa, Lumikki ja seitsemän kääpiötä!

Alkuun muutama pieni fakta elokuvasta:
* Lumikki ja seitsemän kääpiötä sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 21. joulukuuta 1937.
* Elokuvaa tehtiin kolme vuotta ja se valmistui vain muutama viikko ennen ensi-iltaansa.
* Elokuvan alustava budjetti oli 250,000 dollaria, mutta lopullinen budjetti jopa 1,5 miljoonaa.
* Lumikki ja seitsemän kääpiötä julkaistiin uudelleen elokuvateatterilevitykseen kahdeksan kertaa (vuosina 1944, 1952, 1958, 1967, 1975, 1983, 1987 ja 1993), kunnes se julkaistiin ensimmäisen kerran Disneyn kotivideona vuonna 1994.


Minulle Lumikista tulee aina ensimmäisenä mieleen kohtaus jossa Kuningatar muuttuu Noidaksi, se oli lapsena yksi elokuvan suosikki kohtauksistani - vaikkakin samalla yksi pelottavimmista! Lumikin VHS-kasetti olikin monesta kohtaa kulunut sillä sitä tuli usein kelailtua, etenkin alkupuolella nähtävä pelottava metsä oli viimeisillä katselukerroilla aikamoisa särinää.

Lapsuudessa Lumikki ei siis ollut niitä supersuosikkeja, joka piti vähintään kerran viikossa saada katsoa. Elokuvan synkkäjuoni ja hurjat kohtaukset pelottivat, vaikka tiesikin että loppu oli onnellinen. Nyt aikuisena elokuvaa osaa arvostaa ihan eri tavalla. Ei elokuva vieläkään mikään TOP5-leffa minulle ole, mutta sen visuaalisuudesta ja värimaailmasta pidän kovasti. Aina pitää toki myös arvostaa sitä että elokuva on tehty käsityönä, joka sen päivän tekniikalla oli uraauurtavaa.





Leffahyllystäni löytyy Lumikista 2-levyinen DVD julkaisu, joka ilmestyi vuonna 2009, sekä yksilevyinen bluray, jonka ilmestymisvuotta en nyt valitettavasti mistään löytänyt. Elokuva on molemmissa julkaisuissa sama 4:3, digitaalisesti remasteroitu ja uusimmalla dubbauksella. Itselleni tuo 1994 vuoden dubbaus on se tutuin ja itseasiassa ainoa dubbaus jonka olen kuullut. En tiedä miten korvaan särähtäisi, jos Noidan äänenä kuulisi jonkun muun kuin Seela Sellan. Nostalgian takia katson elokuvan yleensä suomeksi, vaikka pidän kyllä alkuperäisestäkin versiosta.

Extrojen puolesta DVD-julkaisusta löytyy ymmärrettävästi enemmän katsottavaa. Kovasti pidän toiselta levyltä löytyvästä noin 16min kestävästä "Kaikki alkoi tästä" -dokumentista, joka tiivistetysti kertoo taustoja elokuvan teosta sekä elokuvan merkittävyydestä Disneyn historiassa. Toinen lempparini DVD:n extroista on "Disney vuosien saatossa", jossa käydään nopeasti Disneyn historiaa eri vuosikymmeniltä sekä nähdään Lumikin ja seitsemän kääpiön -trailereita vuosien varrelta.

Sekä DVD:ltä että blurayltä löytyy myös "Lumikin paluu" niminen extra, jossa esitellään Disneyn arkistoista löytynyt tarinaluonnos Lumikki aiheiselle lyhytelokuvalle. Lyhäri oli kehitelty kahden elokuvasta postetun kohtauksen ympärille, mutta sitä ei koskaan toteutettu. Nuo kaksi poistettua kohtausta löytyvät kokonaisuudessaan levyjen lisämateriaaleista.

Pelejä ja muita aktiviteetteja en ole tutkinut sen kummemmin, mutta pitää ehkä nekin joskus käydä huvin vuoksi läpi. Molemmista julkaisuista löytyy myös se 2000-luvun pakollinen musiikkivideo tällä kertaa "Someday My Prince Will Come" Tiffany Thorntonin esittämänä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Leffahyllyn aarteet esittelyyn!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi aloittaa postaussarjan jota olen pitkään suunnitellut. Ensin en tiennyt miten hyllyilleni kertyneistä elokuvista kertoisin, en ole mikään suuri elokuvakriitikko, mutta nyt tuntuu että keksin itselleni sopivan tavan ja sain vihdoin ensimmäiset kuvatkin räpsittyä. Luvassa on siis "leffahylly"-sarja, jossa käyn läpi kokoelmiini kertyneitä Disney-elokuvia. Aloitan klassikoista, mutta saatan kirjoitella välillä niiden väliin muistakin vähän fiiliksen mukaan.

Jokainen elokuva saa oman pienen postauksen, jossa esittelen hyllyiltäni löytyvät elokuvan versiot ja mahdolliset jatko-osat. Kirjoitan ainakin hieman omia muistoja kyseiseen elokuvaan liittyen, suosikkihahmoista ja mieleen jääneistä juonenkäänteistä. Jos minulta löytyy elokuvasta useampi versio, niin tietysti kirjoitan jotakin myös niiden eroista.

Tarkoituksena olisi saada ainakin yksi leffahylly-postaus tehtyä kerran viikossa eli samalla tulisi tänne blogiinkin vähän elämää entisten epäsäännöllisten postausten kaveriksi. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin että kerrankin pysyn aikataulussa.


Näistä se ajatus sitten lähti...

Ajattelin kirjoittaa tähän samaan postaukseen heti ensimmäisen esittelynkin, mutta sitten tuumin että olisi ehkä kiva ensiksi kertoa hieman omasta keräilyhistoriastani.

Meillä on ollut Disney-elokuvia niin kauan kuin vain muistan. Ensimmäisen oman Disney-VHS:ni sain 2-vuotislahjaksi ja tuo punakoteloinen Kaunotar ja Kulkuri on edelleen yksi aarteeni. Äitini nauroi usein että tv on kasvattanut minut ja veljeni, sillä meidän perheessä katsottiin (ja katsotaan edelleen) paljon elokuvia. Useimmat Disneyn klassikot siis löytyivät lapsuudenkodista ja ne mitä ei ollut omassa hyllyssä lainattiin sitten serkuilta.

Suurin osa VHS-kokoelmastamme siirtyi aikanaan nuoremmille serkuilleni ja jäi valitettavasti sille tielle. Onneksi oli tullut muutama rakkain elokuva jemmattua talteen. VHS-kasetteja en ole pystynyt enää vuosiin katsomaan, mutta niillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa, että minusta on hauska pitää niitä esillä DVD-hyllyni päällä.

DVD:inä onkin sitten tullut halittua klassikot Lumikista Frozeniin ja sen jälkeen keräily on jatkunut bluray-levyjen muodossa. En oikein edes tiedä milloin tein päätöksen että haluan kerätä kaikki klassikot kokoelmaani. Sain 18-vuotislahjaksi kavereiltani Pienen Merenneidon sekä Lilon & Stitchin DVD:t ja niistä sitten innostuin niin että tuli hankittua muitakin suosikkeja takaisin omaan leffahyllyyn.

Voi niitä aikoja kun uuden DVD-kotelon sisältä löytyi levyn lisäksi Disney Insider ja klassikkolista!

Muinaisen Anttilan ale-laatikoista ja tarjouskampanjoita tuli pikkuhiljaa ostettua elokuvia ja jossakin vaiheessa klassikoita oli jo sen verran että välistä puuttuvia numeroita alkoi olla vähemmän kuin jo kokoelmassa olevia. Pitihän ne puuttuvatkin sitten ostaa numeroriviä täydentämään.

Yleensä yritin odotella erilaisia juhla- tai erikoisjulkaisuja parempien lisämateriaalien toivossa, mutta välillä piti myös sortua yksilevyisiin helposti saataviin julkaisuihin. Tämä siis aikana jolloin Disney ylläpiti vielä holviaan ja elokuvat olivat myynnissä vain rajoitetun ajan. Nykyäänhän klassikoita voi ostella milloin vain haluaa, mikä on toki mahtavaa mutta toisaalta myös harmi sillä erilaisia erikoisjulkaisuja tulee selkeästi harvemmin.

Onneksi on vielä muutama vanha juhlajulkaisu, joita ei omasta hyllystä löydy ja joita voi aina silloin tällöin internetin ihmeellisestä maailmasta ja kirpputoreilta etsiskellä. Voi sitä riemua kun osuu joku timantti kohdalle!

Kuinka monta klassikkoa sinun kokoelmastasi löytyy?

Ps. Leffahyllyn ensimmäinen varsinainen esittely tulee lauantaina! :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

DIY: Mikki-heijastin

Mikin 90-vuotisjuhlapäivän kunniaksi ajattelin että olisi kiva tehdä joku Mikki-aiheinen DIY-juttu. Eilen töissä sainkin mielestäni aivan loistavan idean helposti toteutettavasta pikku jutusta, joka on vieläpä erittäin hyödyllinen näin syksyn pimentyessä talveksi. Kuvittelin että yksinkertainen Mikki olisi nopea ja näppärä toteuttaa heijastimena – ja varmaan onkin jos vain materiaalit ovat oikeat.

Olisin voinnut otsikoida tämän postauksen myös nimellä "Heijastava kangas – uhka vai mahdollisuus?" Koska minun ompelutaidoillani koin jämäkän kankaan enemmän uhkana, mutta ehkä pitää vielä jatkaa yrittämistä. Varsinaisia ohjeita ei siis tällä kertaa ole luvassa, koska aina ei kaikki suju niin kuin Strömsössä, mutta toivottavasti saat tästä inspiraatiota omaan askarteluun.




Kuvittelin tosiaan näppärästi ompelevani Mikin pään muotoisen heijastimen tuosta noin vaan. Olin töissä ehtinyt hieman googlailla erilaisia materiaalivaihtoehtoja ja tuuminut että Eurokankaasta löytyvä heijastava kangas olisi varmaankin helpoin ratkaisu. Kuinka väärässä olinkaan! Tai sitten vain odotin ihan liikoja omilta ompelutaidoiltani... Noh sanottakoon että tällaisen heijastimen tekemiseen suosittelisin jotakin liimapintaista heijastinkalvoa, jonka voi vain painaa kiinni kankaaseen.

Tein ensiksi itselleni sabluunan jolla mallailin minkä kokoinen ja muotoinen heijastimesta pitäisi tulla. Jäljensin Mikin heijastinkankaalle ja tartuin neulaan ja lankaan. Voin kertoa että sormeni on vieläkin kipeä neulan painamisesta jämäkän kankaan läpi. Lisäksi ohut ompelukonelanka tahtoi katkeilla ja mennä solmuun vähän väliä.

Kun käsin näpertämisestä ei tahtonut tulla mitään, päätin ottaa esiin ompelukoneen.




Hurautin muutaman kerran testiksi nähdäkseni mitä ompelukoneeni tuumi kankaasta. Parin säädön jälkeen olinkin valmis kokeilemaan jotakin kunnollisempaa... Ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että jos on sinut koneensa kanssa niin tämä sujuu varmaan paljon paremmin. Pienen kankaanpalan pyörittely ei ottanut minulta millään sujuakseen, joten päätin kokeilla vielä kolmatta vaihtoehtoa.

Otin paksumman neulan ja mustaa villalankaa, jolla ompelin heijastimen reunat. Tämä taktiikka vaati hieman aikaa ja hermoja, mutta lopputulos oli ihan hauskan näköinen. Puolessa välissä tajusin ottaa apuvälineeksi piikin, jolla painoin neulalle valmiit reiät ompelun helpottamiseksi. Villalanka tahtoi hieman rispaantua, mutta oikeni onneksi pienellä maanittelulla ja sain kuin sainkin yhden heijastimen ihan valmiiksi asti.




Päätin antaa ompelukoneelle vielä mahdollisuuden ja yritin mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti huristella kolme ympyrää. Muutaman "sinne päin" -kappaleen jälkeen alkoi ympyröidenkin tekeminen sujua, mutta kello alkoi tikittää puoltayötä, joten päätin jättää askartelut tällä kertaa tähän. Pohdin vielä pitäisikö käydä ostamassa seuraavaa kertaa varten liimakangasta vai kysyä kaverilta vinkkejä huovuttamiseen... No saa nähdä mitä keksin. Jätä ihmeessä kommentti jos sinulla on joku idea!

Mutta tämä pienen DIY-projketini myötä toivotan
Mikki Hiirellä oikein hyvää 90-vuotissyntymäpäivää!
Ja teille muille sanon: