sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Leffahylly: Klassikot 6 - 11 Amigoista Herra Konnaan



Koska tässä on nyt muutama viikko oltu ilman leffahylly-postausta, niin nyt tuleekin monta DVD:tä esittelyyn kerralla! (Haluaisin sanoa että tämä johtuu ihan vain postaustauosta, mutta totuus on että nämä klassikot eivät ole suosikkejani ja minulla ei ole näistä oikein mitään järkevää sanottavaa. )

Muistan että lapsuudessani olen nähnyt joitakin pätkiä kokoelmista, mutta en muista että olisin koskaan lapsena katsonut mitään pakettia alusta loppuun. En tiedä onko lyhäreitä näytetty joskus erikseen (ehkäpä Samu Sirkan joulutervehdyksessä?) vai onko joku vain meillä nauhoittanut elokuvapaketeista osan.

Myöhemminkään ei ole tullut kovinkaan montaa kertaa näihin lyhärikokoelmiin palattua, olen tainnut kaikki katsoa pari kertaa – tai ainakin yrittänyt. Suurin osa lyhäreistä ei vain kiinnosta ja minusta ne ovat peräkkäin katsottuna kovin puuduttavia.






Saludos Amigos (tai "Oppitunti" niin kuin tuo kokoelma suomeksi tunnetaan) ja The Three Caballeros ("Kolme caballeroa") ovat näistä minulle oudoimpia ja ne tuli muistaakseni katsottua ensimmäisen kerran vasta kun DVD:t ostin. Jos en kokisi pientä ahdistusta siitä että klassikko kokoelmastani puuttuu numeroita välistä, olisin heivannut nämä levyt kierrätykseen ensimmäisen katselukerran jälkeen.

Olen tainnut katsoa molemmat vain kerran kokonaan läpi ja muutaman kerran kelaillut levyt läpi, kun olen käynyt klassikoita läpi. En vain jaksa ymmärtää miksi nämä kokoelmat ovat aikoinaan klassikko tittelin saaneet. Etenkin Kolme caballeroa on minusta välillä jopa sangen ahdistava voimakkaine värimaailmoineen ja Akun koheltaminen on jossakin määrin rasittavaa.

Make Mine Music ("Iskelmäparaati") ei ole sen kummempi, mutta tästä sentään löytyy lapsuudesta tuttu Pekka ja Susi -pätkä, jota muistan mummin luona katsoneeni. Meillä taisi olla joku satukirjakin, josta tämä Disneyn versio löytyi. Mutta ei tuo lapsuudennostalgia valitettavasti riitä nostamaan tätäkään kokoelmaa muiden yläpuolelle.






Pennitön ja suruton tai "Fun and fancy free" on myös lapsuudesta tuttu, meillä oli jollakin VHS-kasetilla tallessa Mikin, Akun ja Hessun seikkailut pavunvarren kanssa. En kuitenkaan koskaan tuosta tarinasta tykännyt, joten eipä sitä kovinkaan usein tullut katsottua. Kun sitten joskus vuosia sitten ostin tämän DVD:n olin jopa hieman yllättynyt että tuo pavunvarsi tarina onkin tällä kyseisellä "klassikko" levyllä. Kuvittelin sen aina olevan osa jotain Mikki Hiiri -lyhäreitä ja näin ollen olevan siis vain jossakin Mikin lyhärikokoelmassa.

Melody Time ("Säveltuokio", jonka sotken aina "Iskelmäparaatin" kanssa) on taas niitä vieraampia jota ei ole tullut kovinkaan usein katsottua. Nämä vanhat lyhärit eivät vain jaksa juonellisesti kiinnostaa ja suurin osa on minusta myös visuaalisesti hieman kömpelön näköisiä.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad on osaksi tuttu lapsuudesta, voitte varmaan arvata kumpi tämän levyn tarinoista on se tutumpi. Kaislikossa suhisee oli lapsuuden lemppareitani ja vaikka Disneyn versio Herra Rupikonna seikkailut oli hauskaa katsottavaa niin pidin enemmän vuonna 1995 julkaistusta britti animaatiosta, joka muistutti hieman tyyliltään Beatrix Potterin kuvituksia.

Iisoppi Kurkinen eli Mr Ichabod olikin sitten uusi tuttavuus, jonka näin ensimmäistä kertaa kun tämän DVD:n katsoin. Aina välillä jaksan hämmästellä miten paljon aikuisempia teemoja Disneylla oli aikoinaan – en jaksa uskoa että Disney tänä päivänä tekisi animaatiota päättömästä ratsumiehestä, mutta ehkäpä tässä olisi idea seuraavaan live action elokuvaan.


Mitä mieltä olet näistä klassikoista?
Olisi hauska tietää löytyvätkö nämä muidenkin leffahyllyiltä? Ja jos löytyvät niin tuleeko niitä katsottuakin vai ovatko vain numeroiden takia hyllyllä?

lauantai 12. tammikuuta 2019

Mietteitä Mary Poppins Returns -elokuvasta

Blogin joulutauko venähtikin vähän ajateltua pidemmäksi, mutta ettei ihan jää kirjoittaminen taas pöytälaatikkoon niin hieman ajatuksiani uudesta Maija Poppasesta. Teksti sisältää jonkin verran juonenpalajastuksia, etenkin elokuvan lopusta, joten jos haluat niiltä välttyä niin jätäthän lukemisen toiseen kertaan.



Maija Poppanen palasi elokuvateattereihin joulun aikaan, täällä Suomessa ensi-ilta oli joulupäivänä ja silloin minunkin oli tarkoitus elokuva käydä katsomassa, mutta enpäs ehtinytkään. Venyi sitten elokuvareissu tämän vuoden puolelle kun vasta viikko sitten kävin elokuvan ensimmäisen kerran katsomassa ja sen verran siitä tykkäsin että kävin tällä viikolla uudestaan. Kummallakin kerralla katsoin elokuvan englanniksi, koska se on aina ollut se oikea kieli Maija Poppaselle, lapsenakin ensimmäistä elokuvaa tuli katsottua vain englanniksi.

Ensimmäinen Maija Poppanen on minulle todella rakas elokuva, jota tuli paljon katsottua lapsena. Katsoin (ja katson edelleen) elokuvan aina kun olin kotona kipeänä ja siitä tuli minun "spoonful of sugar", joka piristi päivää. Odotin siis tätä uutta elokuvaa kovasti ja seurailin elokuvan tuotantoakin jonkin verran. Olin niiin iloinen kun kuulin että Emily Blunt oli valittu Maija Poppasen rooliin sillä hän on yksi suosikki näyttelijöistäni. Toki myös Lin-Manuel Mirandan roolitus Jackin rooliin oli mahtava uutinen. Muutenkin elokuva oli mielestäni hyvin roolitettu ja oli mukava että mukana oli muutama Disney-legendakin.




En oikein ole osannut vielä päättää mitä pidin elokuvan juonesta. Juonenkulku oli todella samankaltainen kun ensimmäisessä elokuvassa ja ensimmäisellä katselukerralla olikin hauska bongailla elokuvien samankaltaisuuksia. Eikä minusta siinä ollut varsinaisesti mitään vikaa että elokuvat ovat samankaltaisia, etenkin kun miettii että tämän päivän lapset eivät ole välttämättä ensimmäistä elokuvaa nähneetkään, mutta toisaalta olisi ollut kiva etteivät elokuvat olisi ihan niin identtisiä keskenään. Etenkin muutaman kohtauksen idea oli niin selkeästi kopioitu ensimmäisestä elokuvasta että se hieman hämmästytti.

En esimerkiksi välitä Setä Albertin tapaamisesta ensimmäisessä elokuvassa enkä ollut Mullinmallin-Mallankaan suurin fani tässä uudessa, vaikka kohtauksessa oli sentään hieman jotakin järkeä kun lapset ja Maija veivät kulhon korjattavaksi. Onhan kohtaus toki hauska ja opettavainen muistutus siitä kuinka välillä on hyvä vaihtaa näkökulmaa, mutta minusta kohtauksen olisi silti voinut jättää leikkaushuoneen lattialle. Elokuvan juonen kannalta kohtauksella ei ole kovastikaan merkitystä ja vaikka Meryl Streep ihana näyttelijä onkin niin hänen roolihahmonsa tuntui vähän turhalta hassuttelu lisäykseltä eikä mullinmallin mukkelismakkelis laulukaan kummoinen ollut.




Elokuvan laulut olivat mielestäni muutenkin vain ok, ihan kivoja mutta eivät kovin kummoisia. Suurin osa lauluista oli aika samankaltaisia - ainakin minun korvaani, mutta en olekaan mitenkään musikaalinen ihminen, joten ehkä en vain erottanut jotakin hienouksia.

Ihanin laulu ja ehdoton suosikki on "The Place Where Lost Things Go", mutta pidin myös kylpykohtauksen "Can You Imagine That?" laulusta. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain "Supercalifragilisticexpialidocious" kaltaista kappaletta, mutta ehkä se on niin ikoninen että Disneyllä ei uskallettu lähteä kilpailemaan sen kanssa.

En ole muuten vielä ehtinyt kuunnella kappaleita vain kappaleina vaan kuullut ne vain elokuvaa katsoessa, joten pitää ehdottomasti ottaa soundtrack kuunteluun. Voi olla että mieli muuttuu kun keskittyy vain itse kappaleeseen eikä elokuvan tapahtumiin.




Ja vaikka tosiaan elokuvasti kovasti tykkäsin niin loppuratkaisu oli aavistuksen pettymys, tästä on moni muukin valittanut. Oli toki ihanaa että perhe sai pitää vanhan talonsa, mutta olisi ollut kiva että loppuratkaisu olisi toteutettu jollakin toisella tavalla. Nyt jäi vähän se tunne että raha on se mikä ratkaisee. Hetken aikaa oltiin jo ihanasti "perhe on tärkein" teemassa ja varmasti olikin tarkoitus että tämä ajatus Mikon tuli itse tajuta ja vasta sen jälkeen paljastui pankissa muhinut penni, jolla kuitattiin koko laina kerralla ja Pankit saivat talonsa takaisin. Mutta tuo perhekeskeisyys oli niin häviävän pieni hetki, että olisin itse ainakin kaivannut sille enemmän aikaa - vaikkakin sitten sen kustannuksella että Dick Van Dyke olisi jättänyt tanssinumeronsa välistä.

En tiedä, jotenkin olisin kaivannut ratkaisua joka olisi ollut jotakin muuta kuin että raha ratkaisee kaiken.

Mutta muuten tosiaan pidin, muutaman kerran tuli itkettyäkin ja ai että kun 2D animaatio näytti niin ihanalta pitkästä aikaa! Voi kun saataisiin animaatiostudiot taas heräämään siihen että 2D on ihan yhtä pidetty kuin 3D, koska kaipaan todella paljon 2D animaatioita. Ja siis voitaisiinko saada taidekirja koko elokuvasta koska niin kaunista visuaalista leikittelyä puvustuksissa ja lavastuksissa! Ehdottomasti haluaisin päästä näkemään etenkin Maijan asujen suunnitteluja ja ideointia sekä lavastuksen suunnittelua. Tai jos ei taidekirjaa saada niin ainakin paljon extramateriaalia blu-raylle kiitos! Tämä elokuva tulee varmasti leffahyllyyn ostettua heti kun se levyllä täällä Pohjolassa julkaistaan.

Joko olet ehtinyt käydä Maija Poppasen paluun katsomassa?



( kuvat: imdb )


maanantai 24. joulukuuta 2018

Tahdon toivottaa...


Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! 


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Leffahylly: 5. Bambi ja Bambi 2


Katsotaan miten toimii jatko-osasta höpöttely samassa postauksessa klassikon kanssa, tällä kertaa esittelyssä siis Bambi ja Bambi 2. Pitkään olin kovasti sitä mieltä että nämä suoraan videolle tulleet jatko-osat olivat ihan roskaa, mutta pakko myöntää että Bambi 2:sta tykkään. Tai nyt kun mietin niin tuliko Bambi 2 myös elokuvateattereihin? No tuli tai ei, itse näin elokuvan pari vuotta sitten kun ostin DVD:n hetken mielijohteesta, eikä ole tarvinnut sitä ostosta katua.

Bambikin on yksi lapsuuden suosikki, tosin ei elokuvana vaan lasten kirjakerhon kirjana. Harmittavasti tuo kirja on jonnekin kellarin kätköihin kadonnut, joten en sitä nyt kuvaan saanut mukaan. Tarina on siis lapsuudesta hyvinkin tuttu, mutta juoni oli sen verran jännä että kääntelin mielummin kirjan sivuja kuin katsoin elokuvaa.

Muutama fakta Bambista:
* Animaattorit harjoittelivat piirtämään eläimiä Los Angelesin eläintarhassa ja Walt Disney perusti Disneyn studiolle oman pienen eläintarhan, jossa animaattorit saattoivat tutkia muun muassa pupujen, peurojen ja haisunnäätien liikkeitä.
* Rumpali sai elokuvassa isomman roolin kun Walt Disney ihastui pupun ja Bambin yhteiseen kohtaukseen, mistä suurikiitos kuului hahmojen ääninäyttelijöille. Alunperin Rumpali oli pupu nimeltä "Bobo" ja vain yksi sivuhahmoista.
* Walt Disneyn tytär Diana pyysi isäänsä säästämään Bambin äidin hengen elokuvassa, mutta Disney halusi olla uskollinen kirjalle johon elokuva perustuu eikä kuunnellut tyttärensä pyyntöjä.
* Bambin maailman ensi-ilta oli Lontoossa 9. elokuuta 1942.



Bambista minulla on hyllyssäni 2-levyinen juhlajulkaisu DVD. En tälläkään viikolla ehtinyt elokuvia katsoa joulukiireiden alla, joten en nyt ihan tarkkaan muista kuinka mahtavia lisämateriaaleja tältä julkaisulta löytyy.

Itse elokuva on kauniisti remasteroitu ja tuosta prosessista löytyykin extramatskua, jossa kerrotaan tarkemmin elokuvan ehostamisesta alkuperäiseen loistoonsa. Lisämateriaaleista löytyy muutenkin ihanan paljon extroja elokuvan tekemisestä ja Disneyn historiasta. Toki mukaan mahtuu myös pelejä ja aktiviteetteja, mutta en muista että olisin niitä koskaan kokeillut. Ehkä pitäisi ottaa projektiksi tässä leffahylly esittelyjen yhteydessä käydä kaikki extramateriaalitkin läpi.

DVD:llä on elokuvasta uudelleen dubattu versio ja vaikka muistan lapsena katsoneeni Bambia VHS:ltä vanhalla dubbauksella niin minä kuulun ihmisiin, joita uusi dubbaus ei häiritse. Rehellisesti sanottuna en edes kunnolla muista vanhaa dubbausta, joten kun elokuvan katsoin ensimmäisen kerran DVD:ltä ei dubbaus mitenkään särähtänyt korvaan. Tiedän kuitenkin että joillekin tämä Bambin uusi dubbaus oli yhtä järkyttävä asia kuin minulle Pienen Merenneidon uusi dubbaus. Hassua miten joistakin elokuvista jää niin vanhvat muistijäljet että mikään muu ei vain kelpaa. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta vannoutuneita vanhan dubbauksen faneja?




Jatko-osasta Bambi 2:sta hyllyyni on myös päässyt erikoisjulkaisu DVD. Klassikon juhlajulkaisuun verrattuna tämän erikoisjulkaisun lisämateriaalit jäävät kyllä kauas taa. Mutta aivan ihana extra tältä julkaisulta kuitenkin löytyy ja se on "Disneyn luonnoslehtiö", jossa Andreas Deja kertoo animaattorien työstä ja Rumpalin piirtämisestä.

Bambi 2 on mielestäni ihanan uskollinen ensimmäiselle elokuvalle, ei vain juonellisesti vaan visuaalisesti. Useinhan Disneyn jatko-osien laatu on ollut vähän... noh pienellä budjetilla tehdyn näköinen, mutta Bambi 2 on positiivinen poikkeus. Toki tietokonella tehty on aina hieman erinäköinen kuin käsintehty, mutta ilahduttavan lähellä toisiaan nämä kaksi elokuvaa kuitenkin ovat.

Yritin tässä kirjoittelun lomassa myös nopeasti googlata että tuliko Bambi 2 suoraan DVD:lle vai tuliko se mahdollisesti myös elokuvateattereihin, mutta eipä tuottanut googletus tulosta. Muistaako kukaan? Luulisin että muiden jatko-osien tapaan tämäkin tuli suoraan VHS:lle ja DVD:lle, mutta jostakin tuli mielikuva isoista elokuvateatterijulisteista – saatanpa kuitenkin muistaa omiani. :')


Seuraava leffahylly esittely tuleekin sitten vasta ensi vuonna, kun seuraava viikko menee joulusta nauttiessa ja töitä tehdessä. Voi olla että hidastan tulevaisuudessa myös tahtia sen verran että leffahyllyltä pääsee elokuvat esittelyyn joka toinen viikko, että ehdin välillä kirjoitella muistakin jutuista.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Black Fridayn shopDisney ostokset

Ajattelin että tänä vuonna olisin jättänyt Black Fridayn alennukset välistä, kun kaikenlaista tavaraa on jo kaapit täynnä, mutta sitten harhauduin katsomaan shopDisney UK:n alennuksia. Otsikko jo paljastikin kuinka siinä sitten kävikään, mutta eihän koskaan voi olla liikaa Disney-tavaroita. :')

Sopivasti juuri moni sellainen asia, jota olin aikaisemmin silmäillyt oli nyt alennuksessa. Ainoa pieni heräteostos olivat Mad Beautyn Prinsessa bath fizzerit eli jonkinlaiset kylpypommit, vielä en ole hennonnut ottaa niitä testiin.





Toinen prinsessa-aiheinen juttu joka tuli ostettua olivat nämä aivan ihanat Disney Designer Collection kortit, joissa on Steve Thompson konseptitaidetta sarjan prinsessoista. Paketissa tuli 24 korttia, 4 kortti kustakin sarjaan kuuluvasta prinsessasta, sekä kortteihin sopivat kirjekuoret. Yhdet kortit pidän ainakin itselläni tallessa, koska Thompsonin piirrokset ovat aivan ihania! Mutta ehkäpä muut raaskin ottaa jopa käyttöön.

Ihan ensimmäisenä ostoskoriin kuitenkin nappasin tämän hauskan Up-matkasetin, jonka jo instagramissakin esittelin. Pussukoita on kyllä jo kaapissa tarpeeksi, mutta en vain voinut jättää Grape Soda -taskupeiliä, joka settiin kuului. Ja onhan tuo Carl Fredrickson -pussukka aika söpö! Isompi pussukakin on sen kokoinen, että se on näppärä ottaa matkalle mukaan ja siihen mahtuu kaikki tarvittava.




90-luvun lapsena piti tietysti saada jotakin ihanasta Oh My Disneyn 90-luvun sarjasta, johon kuuluu VHS-koteloista inspiraationsa saaneita tuotteita. Tällä kertaa tuli tilattua Kaunotar ja Hirviö aiheinen vihko, joka todellakin on VHS-kotelon kokoinen ja kansilehti on samalla tavalla muovin alla kuin VHS-koteloissa. Muutama mysteeri avaimenperä piti myös ostaa ja onneksi toisesta tuli Kaunotar ja Hirviö VHS, koska sitä noista kuudesta eniten himoitsin.

Oh My Disneyn 90-luvun sarjaan kuuluvat Aladdin, Kaunotar ja Hirviö, Leijonakuningas, Herkules, Notre Damen Kellonsoittaja sekä Hopon Poppoo.



Yhteiskuva vielä kaikista ostoksistani

Aina välillä on lupa hemmotella itseään mukavilla jutuilla – tai niin minä ainakin itselleni nämä loppuvuoden shoppailuni perustelen. ;) Sortuiko kukaan muu Black Friday alennuksiin? Tai tuliko veronpalautuksilla ostettua jotain kivaa itselle joululahjaksi?