torstai 30. elokuuta 2018

The Legacy Collection Lady and the Tramp

Huhtikuussa esittelin The Legacy Collectionin uusimman julkaisun Kaunotaren ja Hirviön ja sen postauksen ohessa tuumin, että haluaisin vielä omaan kokoelmaani ainakin Kaunotaren ja Kulkurin kokoelman. En siis voinnut jättää tätä ihanuutta ostamatta kun Amazon sitä minulle ehdotti. TLC-soundtrackkejä näkee välillä Amazonissa todella edulliseen hintaan, maksoin tästä 15€ ( sisältäen posti- ja käsittelykulut). 




Lady and the Tramp -kokoelma julkaistiin jo vuonna 2015, mutta jostain syystä se päätyi omaan kokoelmaani vasta nyt. Elokuvan musiikit ja laulut eivät ehkä ole niitä mieleenpainuvimpia, mutta minulle todella rakkaita. Kaunotar ja Kulkuri oli ensimmäisiä Disney-elokuvia jonka lapsena katsoin, niin monta kertaa että VHS-nauha värisi jatkuvasta kelaamisesta, joten olen kasvanut elokuvan musiikin kanssa.

Lorelay Bové on jälleen luonut aivan ihanat taideteokset soundtrackin kansiin, etenkin tuo etukannen "Bella Notte" -kohtaus on aivan ihana. Pidän myös todella paljon takakannen kuvasta, jossa näkyy Kulkurin siluetti, ja sen värimaailmasta. Etukannen kuvan voisin kuitenkin ottaa isona printtinä seinälleni.





Jälleen kaksi levyä, ensimmäisellä elokuvan tuttu soundtrack ja toisella levyllä sitten arkistoista löytyneitä kappaleita, jotka eivät elokuvaan päätyneet sekä muutama bonusversio elokuvassa kuultavista lauluista.

Kuuntelen tällä hetkellä ensimmäistä levyä, joten sen takia se ei kuvaan päässyt.

Tuttuun tapaan levyjen mukana tulee myös pieni vihkonen, josta löytyy laulujen sanat sekä hieman historiaa elokuvan teosta ja sen musiikista. Tällä kertaa vihkosta löytyy Disney historoitsija Jim Fanningin kirjoittama muutaman sivun teksti elokuvasta sekä Peggy Leen lapsenlapsen Holly Foster-Wellsin kirjoittama lyhyt muistelma isoäitinsä työstä elokuvan musiikin parissa. Näiden lisäksi vihkoseen on mahtunut myös tämän kokoelman tuottajan Randy Thornton mietteitä työstään sekä Russell Schroederin kommentteja "kadonneista kappaleista", jotka löytyvät toisen levyn alusta.

Historiikkien jälkeen on muutama sivu kappaleiden sanoituksia, joiden yhteydessä on jälleen ihania Bovén tekemiä pieniä kuvituksia. Viimeisillä sivuilla saadaan ihailla elokuvan konseptitaidetta ja kuvien vieressä on Dave Bossertin kirjoittamia lyhyitä kuvauksia niihin liittyen.





Musiikin puolesta kokoelma on myös aivan ihana! Ensimmäiseltä levyltä tosiaan löytyy koko elokuvan soundtrack, jota on mukava kuunnella taustamusiikkina ja Bella Notte sulattaa edelleen sydämen. Mutta täytyy sanoa että ihastuin ihan täysin näihin kahteen kadonneeseen kappaleeseen; "I'm free as the breeze" ja "I'm singin' ('cause I want to sing)". Molemmat kappaleet ovat Kulkurille suunniteltuja lauluja, joissa hän laulaa vapaasta elämästään ja olisin niin halunnut kuulla jomman kumman elokuvassa. Omaksi suosikiksini ehkä nousi tuo "I'm free as the breeze", jossa on todella kiva melodia ja pidän sen sanoituksestakin.

Harmi että tälläkään kertaa noiden arkistojen kätköistä löytyneiden kappaleiden sanoituksia ei ole lisätty vihkoon, vaan sieltä löytyvät vain elokuvassa kuultavien kappaleiden sanat. Onneksi niistä on kuitenkin edes hieman kerrottu, vaikka mielelläni olisin taas lukenut enemmänkin.

Kokonaisuutena kuitenkin jälleen kerran aivan ihana ja lämpimästi voin tätäkin soundtrackia suositella. Etenkin tietysti jos Kaunottaren ja Kulkurin musiikki on lähellä sydäntä, mutta pelkästään tuo mukana tuleva vihkonen oli niin mielenkiintoinen että senkin takia suosittelen.

Ja hei kuka muka voi vastustaa George Givotin versiota Bella Nottesta!

maanantai 27. elokuuta 2018

Mietteitä Ihmeperhe 2:sta

Rivien välissä on jonkin verran juonenpaljastuksia, joten jos haluat niiltä välttyä niin kannattaa tämän tekstin lukeminen jättää toiseen kertaan.

Kauan odotettu jatko-osa Pixarin supersankariperheen elämästä saatiin vihdoinkin elokuvateattereihin täällä meilläkin, kun Finnkino esitti sen lasten sunnuntaisaan. Virallinen ensi-iltahan täällä Suomessa on vasta tämän viikon perjantaina 31. päivä. Ihan ensimmäinen maistiainen tosin taidettiin saada jo elokuun alussa, kun ainakin pääkaupunkiseudun Finnkinot näyttivät muutaman esityksen "Back to School" -viikolla.

Itse kävin eilen tuolla lasten sunnuntaissa elokuvan katsomassa 2D:nä ja suomidubeilla, jotka omaan korvaan kuulostivat todella hyviltä! Ihanaa että niin moni ensimmäisessä osassa ollut dubbaaja palasi takaisin rooliinsa ja tekivät aivan nappisuorituksen, vaikka elokuvien välissä onkin ehtinyt kulua 14 vuotta.




Ennen varsinaista elokuvaa nähdään tuttuun tapaan jälleen lyhäri. Tällä kertaa "Bao", se on muuten ensimmäinen naisohjaajan (Domee Shi) ohjaama lyhäri Pixarin historiassa, joka sopi teemaltaan hyvin Ihmeperheen eteen.

Baon juoni kertoo Kanadaan muuttaneen kiinalaisperheen äidin kamppailusta tyhjän kodin kanssa (eng. empty nest syndrome) ja on hyvin vahvasti sidoksissa kahden kulttuurin kohtaamiseen. Sosiaalisessa mediassahan lyhäri sai aikaan aikamoisia tunnekuohuja, koska osa katsojista koki sen todella tunteellisena ja osa taas ei ymmärtänyt sitä lainkaan.

Minusta lyhäri oli ihan suloinen, vaikkakin myös hieman hämmentävä. Hämmennystä aiheutti niin tarinankerronnan keinot kuin juonen vahva side kulttuuriin, joka eroa sen verran omastani, että selkeää samaistumiskohtaa en lyhäristä löytänyt. Mutta eihän sitä aina tarvitsekaan löytää ja Baon visuaalisuudesta taas tykkäsin niin paljon, että varmasti tulee tämäkin lyhäri tulevaisuudessa useampaan kertaan katsottua.




Itse Ihmeperhe 2 oli todella positiivinen ja riemastuttava katselukokemus! Olin perjantaina katsonut ensimmäisen elokuvan muistin virkistykseksi sillä kakkonen jatkuu aikalailla siitä mihin ensimmäinen päättyy. Tietysti halusin myös hieman tuoreemman muistikuvan animaatiotyylistä, jolla ensimmäinen elokuva oli tehty siitä kun on jo ehtinyt vierähtää se 14 vuotta ja Pixarin tyyli etenkin ihmishahmoissa on kehittynyt hurjasti.

Ihmeperhe 2 olikin visuaalisesti paljon miellyttävämmän näköinen kuin edeltäjänsä, eikä se toki ole mikään ihme kun vertaa muita Pixarin uutuuksia studion ensimmäisiin elokuviin, mutta kivasti oli kuitenkin pysytty uskollisena ensimmäisen elokuvan tyylille. Minusta on myös ihan mahtavaa että elokuva itse sijoittuu 60- ja 70-luvun vaihteeseen ja sen ajan tyylistä on ammennettu paljon elokuvan visuaalisuuteen.




Juoni tuntui myös paljon eheämmältä ja kiinnostavammalta kuin ensimmäisessä elokuvassa. Tietysti jatko-osiin on helpompi lähteä kehittämään monipuolisempaa juonta kun hahmot ja maailma ovat jo katsojille tuttuja. Nyt tuntuikin että päästiin paljon paremmin mukaan Vaaran perheen elämään kuin ensimmäisessä, myös hahmojen peroonat tulivat paremmin esiin - tästä tosin myös kiitos hienolle animaatiolle, joka tuki paljon paremmin ilmeitä ja eleitä kuin ensimmäisen osan.

Sinänsä elokuvan juonessa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta mielestäni ihan toimiva kokonaisuus kokoperheen supersankarielokuvalle. Kehuja täytyy ehdottomasti antaa vahvasta naispääosasta, joka Ellillä / Neiti Rajattomalla elokuvassa on, sekä Ilonan ihanasta kasvutarinasta murrosiän tunnemyllerryksessä. Ja kuten jo mainitsin oli mukava päästä mukaan perheen arkeen, olen aika varma että moni vanhempi koki useita samaistumisen hetkiä kun näimme Ilarin / Herra Ihmeen kamppailevan perhearjen kanssa.

Pikkuinen Jaska-vauva varastaakin elokuvan kirkaimman valokeilan tempuillaan ja vaikka en yleensä ole mikään slapstick-huumorin ystävä niin nyt kyllä tuli naurettua ääneen monessa kohtaa. Ilahduttavaa oli myös huomata että elokuvan huumori oli todella hyvin tasapainossa ja jakaantui tasaisesti lapsille ja aikuisille. Toki mukaan mahtuu ne pakolliset "tämän ymmärrät vasta aikuisena" -vitsit, mutta useat humoristiset kohdat oli rakennettu niin että koko yleisö sai varmasti hymyn huulilleen.

Ainoa pieni miinus tulee siitä että elokuvan "yllättävä" juonenkäänne oli aika itsestäänselvä enkä usko että pahis pääse ainakaan vanhempaa katsojaa yllättämään. Minulla olisi vähän enemmänkin motkotettavaa pahiksesta ja motiiveista, mutta taidan jättää ne ajatukset hautumaan ainakin siksi aikaa että näen elokuvan uudestaan.




Ensimmäisen katselukerran perusteella sanon siis että aivan mahtava elokuva! Toki pieniä miinuksia, mutta vähissä ovat tänä päivänä elokuvat, jotka onnistuvat täysin yllättämään. Eikä tämä ehkä ihan Top3 parhaat Pixar leffat -listalleni yllä, mutta ehkäpä Top5:n jo yltäisi. Aivan varmasti tulee käytyä katsomassa elokuva myös uudestaan teatterissa, sillä en todellakaan malta odottaa blu-ray -julkaisua että näkisin elokuvan uudestaan. Ehkäpä täytyy suunnata jo ensi-iltaan katsomaan originaaliversio. ;)

( kuvat: imdb )

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Paper Dreams The Art & Artists of Disney Storyboards



John Canemakerin kirjoittama "Paper Dreams The Art & Artists of Disney Storyboards" on nimensä mukaisesti kirja Disneyn tarinankerronnasta sekä taiteilijoista storyboardien takana. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1999 ja siitä on tehty toinen painos vuonna 2006. Itselläni on tuo -99 vuoden painos, mutta ymmärtääkseni kakkos painos on identtinen ensimmäisen kanssa. 

272 sivuun mahtuu runsaasti kuvia, mutta kirjassa on myös reilusti luettavaa. Canemaker kirjoittaa todella mielenkiintoisesti storyboardien synnystä ja niiden vaikutuksesta animaatioiden tarinankerrontaan. Kirjassa esitellään myös lukuisia Disneyn taiteilijoita studion alkuajoista aina 90-luvun lopulle muun muassa Bill Peet, Ted Sears, Carl Barks, Joe Ranft ja Chris Sanders.




John Canemaker on animaattori, historioitsija ja kirjailija, joka on kirjoittanut useamman teoksen länsimaisen animaation alkuajoista. Canemakerin näkökulma sekä animaattorina että historioitsijana tuo kirjaan ehdottomasti mielenkiintoisen lisän, tekstistä selvästi välittyy Canemakerin oma henkilökohtainen mielenkiinto aiheeseen. 

Paper Dreams on jaettu esipuheeseen sekä kymmeneen lukuun, joista osa keskittyy enemmän yleisesti storyboardien osaan Disneyn tarinankerronnassa ja osa luvuista taas keskittyy sitten selkeämmin taiteilijoihin. Oma suosikkini näistä luvuista on kolmas luku "Walt as Storyman", joka tietenkin kertoo Walt Disneyn tavasta kertoa tarinoita, tavasta työskennellä ja kannustaa työntekijöitään parempaan lopputulokseen.




Storyboardit eli kuvakäsikirjoituksethan ovat alunperin Disneyn kehittämä tapa hahmottaa tarinan kulku ennen animointia. Ensimmäiset storyboardit 1920-luvulla olivat hyvin sarjakuvamaisia, ruutu ruudulta kerrottuja tarinoita, niitä käytettiin muun muassa Steambot Willien ja muiden lyhytanimaatioiden luomiseen. Paper Dreams kokoaa yhteen kattavasti storyboardien kehittymisen 20-luvulta tähän päivään sekä eri taiteilijoiden tyylien vaikutuksen kuvakäsikirjoitusten luomiseen.

Samalla kun kirjassa sukelletaan storyboardien historiaan niin päästään myös kurkistamaan studion historiaan. Taiteilijoihin keskittyvissä luvuissa Paper Dreams esittelee tyylin ja tarinankerronnan lisäksi miten taiteilijat kommunikoivat studiolla keskenään ja miten taiteilijat suhtautuivat stoarybordeistaan saamaansa kritiikkiin.




Reiluun kahteensataan sivuun mahtuu siis varsin laaja katsaus animaation sekä Disneyn studion historiaa. Canemaker on haastatellut useita animaattoreita sekä storyboardtaiteilijoita, joten kirjasta löytyy historian lisäksi myös hauskoja kertomuksia kulissien takaa.

Lukemisen lisäksi kirjasta löytyy tietenkin runsaasti kuvia ihasteltavaksi ja tutkittavaksi. Pääpaino kuvissa on storyboardeissa, mutta mukaan mahtuu myös valokuvia taiteilijoista työskentelemässä studiolla sekä muutamia yksittäisiä luonnoksia ja konseptikuvia. 













Minun makuuni Paper Dreams on oikea aarreaitta, runsaasti kuvia tukemassa mielenkiintoista tekstiä aiheesta joka kiinnostaa. Suosittelen siis ehdottomasti kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet storyboardeista ja niiden historiasta. Toki kirjasta löytyy paljon ihasteltavaa kenelle tahansa Disney-fanille, etenkin jos studion historia ja kehitys kiinnostaa - ja tosiaan pelkästään kuvien ihasteluun saa upotettua hyvän tovin. 

Kuvien valinnasta annan muutenkin kirjalle paljon plussaa sillä mukaan on mahtunut monia kaikille tuttuja klassikkoja, mutta myös hieman tuntemattomampia lyhäreitä ja löytyypä kirjasta muutama kuva myös elokuvista, joita ei koskaan toteutettu. Eli kuten sanoin aarreaitta!
Ainoa pieni miinus on se että kuvien yhteyteen on harvemmin selkeästi merkitty kenen käsialaa ne ovat, välillä saa oikein tekstin seasta metsästää että kuka taiteilija on ollut kyseessä. 

Tämä on muuten postaus, joka on pyörinyt melkein vuoden luonnoksena bloggerissani, koska en millään keksinyt mitä muuta kuin ylistyssanoja voisin kirjoittaa. Nyt vihdoinkin onnistuin kuitenkin kokoamaan muitakin ajatuksiani kirjasta, vaikka edelleen olisin tahtonut vain hehkuttaa tätä mieletöntä teosta ja sen ihanaa sisältöä. 

Paper Dreamsin lisäksi Canemaker on muuten kirjoittanut kirjan "Before the Animation Begins - The Art and Lives of Disney Inspirational Sketch Artists" (1996), jota on useassa paikassa kutsuttu Paper Dreamsin sisarteokseksi ja jota kovasti kokoelmiini kaipaisin. Tällaiset taidetta ja historiaa sisältävät kirjat ovat vain niin mielenkiintoista luettavaa, että ne ehdottomasti omaan kokoelmaani haluaisin ihasteltavaksi. 

lauantai 25. elokuuta 2018

Tunteiden puutarha



Puhuin jossakin aiemmassa postauksessani kuinka vuosia sitten ostin Disney Storen joulun alennusmynnnistä kaksi Inside Out -mukia, joihin minun oli tarkoitus laittaa pienet kasvit koristeeksi. Idean sain Disney Stylen tumblrista, mutta olen nähnyt useammassa muussakin paikassa tämän hauskan "tunteiden puutarha" idean. Nyt vihdoin ja viimein sain tuon idean itsekin toteutettua.

Omaan puutarhaani kuuluu vain kaksi mukia, Ilo ja Viha, sillä ne olivat ainoat jäljellä olevat kuin mukit ostin. Olisin halunnut saada kaikki tunteet mukeina, jokainen muki kun oli vähän eri mallinen ja yhdessä niistä tuli hauskan näköinen kokonaisuus. No mutta muut tunteet pääsivät mukaan Disney Infinity hahmoina, jotka olivat ennen asustelleet kirjahyllyssäni.

Valitsin kasveiksi sinnikkäitä ja helppohoitoisia mehikasveja, koska en valitettavasti ole ihan niin hyvä viherpeukalo kuin haluaisin olla. Vihdoinkin pieni puutarhani on siis valmis ja piristää nyt kivasti tv-tasoani.