lauantai 12. tammikuuta 2019

Mietteitä Mary Poppins Returns -elokuvasta

Blogin joulutauko venähtikin vähän ajateltua pidemmäksi, mutta ettei ihan jää kirjoittaminen taas pöytälaatikkoon niin hieman ajatuksiani uudesta Maija Poppasesta. Teksti sisältää jonkin verran juonenpalajastuksia, etenkin elokuvan lopusta, joten jos haluat niiltä välttyä niin jätäthän lukemisen toiseen kertaan.



Maija Poppanen palasi elokuvateattereihin joulun aikaan, täällä Suomessa ensi-ilta oli joulupäivänä ja silloin minunkin oli tarkoitus elokuva käydä katsomassa, mutta enpäs ehtinytkään. Venyi sitten elokuvareissu tämän vuoden puolelle kun vasta viikko sitten kävin elokuvan ensimmäisen kerran katsomassa ja sen verran siitä tykkäsin että kävin tällä viikolla uudestaan. Kummallakin kerralla katsoin elokuvan englanniksi, koska se on aina ollut se oikea kieli Maija Poppaselle, lapsenakin ensimmäistä elokuvaa tuli katsottua vain englanniksi.

Ensimmäinen Maija Poppanen on minulle todella rakas elokuva, jota tuli paljon katsottua lapsena. Katsoin (ja katson edelleen) elokuvan aina kun olin kotona kipeänä ja siitä tuli minun "spoonful of sugar", joka piristi päivää. Odotin siis tätä uutta elokuvaa kovasti ja seurailin elokuvan tuotantoakin jonkin verran. Olin niiin iloinen kun kuulin että Emily Blunt oli valittu Maija Poppasen rooliin sillä hän on yksi suosikki näyttelijöistäni. Toki myös Lin-Manuel Mirandan roolitus Jackin rooliin oli mahtava uutinen. Muutenkin elokuva oli mielestäni hyvin roolitettu ja oli mukava että mukana oli muutama Disney-legendakin.




En oikein ole osannut vielä päättää mitä pidin elokuvan juonesta. Juonenkulku oli todella samankaltainen kun ensimmäisessä elokuvassa ja ensimmäisellä katselukerralla olikin hauska bongailla elokuvien samankaltaisuuksia. Eikä minusta siinä ollut varsinaisesti mitään vikaa että elokuvat ovat samankaltaisia, etenkin kun miettii että tämän päivän lapset eivät ole välttämättä ensimmäistä elokuvaa nähneetkään, mutta toisaalta olisi ollut kiva etteivät elokuvat olisi ihan niin identtisiä keskenään. Etenkin muutaman kohtauksen idea oli niin selkeästi kopioitu ensimmäisestä elokuvasta että se hieman hämmästytti.

En esimerkiksi välitä Setä Albertin tapaamisesta ensimmäisessä elokuvassa enkä ollut Mullinmallin-Mallankaan suurin fani tässä uudessa, vaikka kohtauksessa oli sentään hieman jotakin järkeä kun lapset ja Maija veivät kulhon korjattavaksi. Onhan kohtaus toki hauska ja opettavainen muistutus siitä kuinka välillä on hyvä vaihtaa näkökulmaa, mutta minusta kohtauksen olisi silti voinut jättää leikkaushuoneen lattialle. Elokuvan juonen kannalta kohtauksella ei ole kovastikaan merkitystä ja vaikka Meryl Streep ihana näyttelijä onkin niin hänen roolihahmonsa tuntui vähän turhalta hassuttelu lisäykseltä eikä mullinmallin mukkelismakkelis laulukaan kummoinen ollut.




Elokuvan laulut olivat mielestäni muutenkin vain ok, ihan kivoja mutta eivät kovin kummoisia. Suurin osa lauluista oli aika samankaltaisia - ainakin minun korvaani, mutta en olekaan mitenkään musikaalinen ihminen, joten ehkä en vain erottanut jotakin hienouksia.

Ihanin laulu ja ehdoton suosikki on "The Place Where Lost Things Go", mutta pidin myös kylpykohtauksen "Can You Imagine That?" laulusta. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain "Supercalifragilisticexpialidocious" kaltaista kappaletta, mutta ehkä se on niin ikoninen että Disneyllä ei uskallettu lähteä kilpailemaan sen kanssa.

En ole muuten vielä ehtinyt kuunnella kappaleita vain kappaleina vaan kuullut ne vain elokuvaa katsoessa, joten pitää ehdottomasti ottaa soundtrack kuunteluun. Voi olla että mieli muuttuu kun keskittyy vain itse kappaleeseen eikä elokuvan tapahtumiin.




Ja vaikka tosiaan elokuvasti kovasti tykkäsin niin loppuratkaisu oli aavistuksen pettymys, tästä on moni muukin valittanut. Oli toki ihanaa että perhe sai pitää vanhan talonsa, mutta olisi ollut kiva että loppuratkaisu olisi toteutettu jollakin toisella tavalla. Nyt jäi vähän se tunne että raha on se mikä ratkaisee. Hetken aikaa oltiin jo ihanasti "perhe on tärkein" teemassa ja varmasti olikin tarkoitus että tämä ajatus Mikon tuli itse tajuta ja vasta sen jälkeen paljastui pankissa muhinut penni, jolla kuitattiin koko laina kerralla ja Pankit saivat talonsa takaisin. Mutta tuo perhekeskeisyys oli niin häviävän pieni hetki, että olisin itse ainakin kaivannut sille enemmän aikaa - vaikkakin sitten sen kustannuksella että Dick Van Dyke olisi jättänyt tanssinumeronsa välistä.

En tiedä, jotenkin olisin kaivannut ratkaisua joka olisi ollut jotakin muuta kuin että raha ratkaisee kaiken.

Mutta muuten tosiaan pidin, muutaman kerran tuli itkettyäkin ja ai että kun 2D animaatio näytti niin ihanalta pitkästä aikaa! Voi kun saataisiin animaatiostudiot taas heräämään siihen että 2D on ihan yhtä pidetty kuin 3D, koska kaipaan todella paljon 2D animaatioita. Ja siis voitaisiinko saada taidekirja koko elokuvasta koska niin kaunista visuaalista leikittelyä puvustuksissa ja lavastuksissa! Ehdottomasti haluaisin päästä näkemään etenkin Maijan asujen suunnitteluja ja ideointia sekä lavastuksen suunnittelua. Tai jos ei taidekirjaa saada niin ainakin paljon extramateriaalia blu-raylle kiitos! Tämä elokuva tulee varmasti leffahyllyyn ostettua heti kun se levyllä täällä Pohjolassa julkaistaan.

Joko olet ehtinyt käydä Maija Poppasen paluun katsomassa?



( kuvat: imdb )


1 kommentti:

  1. Mä kävin katsomassa tämän jo kahteen kertaan. Aika samoilla linjoilla varsinkin siitä, että musiikit ei ole kummoisia ja että 2D-animaatio oli hyvä juttu.

    VastaaPoista