sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Leffahylly: Klassikot 6 - 11 Amigoista Herra Konnaan



Koska tässä on nyt muutama viikko oltu ilman leffahylly-postausta, niin nyt tuleekin monta DVD:tä esittelyyn kerralla! (Haluaisin sanoa että tämä johtuu ihan vain postaustauosta, mutta totuus on että nämä klassikot eivät ole suosikkejani ja minulla ei ole näistä oikein mitään järkevää sanottavaa. )

Muistan että lapsuudessani olen nähnyt joitakin pätkiä kokoelmista, mutta en muista että olisin koskaan lapsena katsonut mitään pakettia alusta loppuun. En tiedä onko lyhäreitä näytetty joskus erikseen (ehkäpä Samu Sirkan joulutervehdyksessä?) vai onko joku vain meillä nauhoittanut elokuvapaketeista osan.

Myöhemminkään ei ole tullut kovinkaan montaa kertaa näihin lyhärikokoelmiin palattua, olen tainnut kaikki katsoa pari kertaa – tai ainakin yrittänyt. Suurin osa lyhäreistä ei vain kiinnosta ja minusta ne ovat peräkkäin katsottuna kovin puuduttavia.






Saludos Amigos (tai "Oppitunti" niin kuin tuo kokoelma suomeksi tunnetaan) ja The Three Caballeros ("Kolme caballeroa") ovat näistä minulle oudoimpia ja ne tuli muistaakseni katsottua ensimmäisen kerran vasta kun DVD:t ostin. Jos en kokisi pientä ahdistusta siitä että klassikko kokoelmastani puuttuu numeroita välistä, olisin heivannut nämä levyt kierrätykseen ensimmäisen katselukerran jälkeen.

Olen tainnut katsoa molemmat vain kerran kokonaan läpi ja muutaman kerran kelaillut levyt läpi, kun olen käynyt klassikoita läpi. En vain jaksa ymmärtää miksi nämä kokoelmat ovat aikoinaan klassikko tittelin saaneet. Etenkin Kolme caballeroa on minusta välillä jopa sangen ahdistava voimakkaine värimaailmoineen ja Akun koheltaminen on jossakin määrin rasittavaa.

Make Mine Music ("Iskelmäparaati") ei ole sen kummempi, mutta tästä sentään löytyy lapsuudesta tuttu Pekka ja Susi -pätkä, jota muistan mummin luona katsoneeni. Meillä taisi olla joku satukirjakin, josta tämä Disneyn versio löytyi. Mutta ei tuo lapsuudennostalgia valitettavasti riitä nostamaan tätäkään kokoelmaa muiden yläpuolelle.






Pennitön ja suruton tai "Fun and fancy free" on myös lapsuudesta tuttu, meillä oli jollakin VHS-kasetilla tallessa Mikin, Akun ja Hessun seikkailut pavunvarren kanssa. En kuitenkaan koskaan tuosta tarinasta tykännyt, joten eipä sitä kovinkaan usein tullut katsottua. Kun sitten joskus vuosia sitten ostin tämän DVD:n olin jopa hieman yllättynyt että tuo pavunvarsi tarina onkin tällä kyseisellä "klassikko" levyllä. Kuvittelin sen aina olevan osa jotain Mikki Hiiri -lyhäreitä ja näin ollen olevan siis vain jossakin Mikin lyhärikokoelmassa.

Melody Time ("Säveltuokio", jonka sotken aina "Iskelmäparaatin" kanssa) on taas niitä vieraampia jota ei ole tullut kovinkaan usein katsottua. Nämä vanhat lyhärit eivät vain jaksa juonellisesti kiinnostaa ja suurin osa on minusta myös visuaalisesti hieman kömpelön näköisiä.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad on osaksi tuttu lapsuudesta, voitte varmaan arvata kumpi tämän levyn tarinoista on se tutumpi. Kaislikossa suhisee oli lapsuuden lemppareitani ja vaikka Disneyn versio Herra Rupikonna seikkailut oli hauskaa katsottavaa niin pidin enemmän vuonna 1995 julkaistusta britti animaatiosta, joka muistutti hieman tyyliltään Beatrix Potterin kuvituksia.

Iisoppi Kurkinen eli Mr Ichabod olikin sitten uusi tuttavuus, jonka näin ensimmäistä kertaa kun tämän DVD:n katsoin. Aina välillä jaksan hämmästellä miten paljon aikuisempia teemoja Disneylla oli aikoinaan – en jaksa uskoa että Disney tänä päivänä tekisi animaatiota päättömästä ratsumiehestä, mutta ehkäpä tässä olisi idea seuraavaan live action elokuvaan.


Mitä mieltä olet näistä klassikoista?
Olisi hauska tietää löytyvätkö nämä muidenkin leffahyllyiltä? Ja jos löytyvät niin tuleeko niitä katsottuakin vai ovatko vain numeroiden takia hyllyllä?

2 kommenttia:

  1. Kaikki on kasassa. Ajattelin ostaa viimoseks nämä, mutta sain kaverilta ostettua Keräilypakkauksen, niin ostin sit sen. :) Pennitön ja suruton on erikseen. Täytyy tunnustaa että kaikkia en ole kyllä katsonut.

    VastaaPoista
  2. Samoilla linjoilla olen kanssasi näistä klassikoista, niitä ei tule usein katsottua. Jotkut sisältävät ihan hauskoja ja kauniita animaatiojaksoja, mutta kokonaisuudessaan elokuvien katsomisesta muodostuu puuduttava kokemus. Leffahyllyltä ne kuitenkin löytyy, mutta lähinnä juuri numeroinnin takia.

    VastaaPoista