Leffahylly: 3. Fantasia

Hui! Melkein pääsi unohtumaan tämän viikon leffahylly kaiken kiireen keskellä. Onneksi muistui viime tipassa niin ei heti alkuunsa katkea postaustahti. :')

Muutama pieni fakta tähän alkuun:
*  Fantasia oli ensimmäinen elokuva, joka esitettiin stereoäänillä. Sitä varten Disneyllä luotiin uusi äänentoisto menetelmä "Fantasound".
* "Noidan oppipoika" kohtauksessa nähty velho Yen Sid on saanut inspiraation Walt Disneysta, nimeään myöden.
* Mikki Hiiren hahmo suunniteltiin elokuvaa varten uudelleen. Disneytaiteilija Fred Moore sai vastuulleen Mikin hahmosuunnitelman uudistamisen, hän muun muassa suurensi Mikin päätä ja muutti vartalon muotoa, joilloin Mikin muotokieli sopi paremmin elokuvaan.
* Walt Disney antoi ensimmäistä kertaa Studion historiassa taiteilijoille vapaat kädet käyttää mitä tahansa värejä he itse halusivat.
* Fantasian ensiesitys Yhdysvalloissa oli 13. marraskuuta 1940. Suomeen Fantasia saapui vasta sotien jälkeen 4. marraskuuta 1949.

Kovin kummoisia lapsuusmuistoja Fantasia ei minussa herätä. VHS kyllä löytyi meidän elokuvakokoelmasta ja kyllä se muutamaan kertaan tuli katsottua, etenkin lempparini "Pähkinänsärkijä" jossa vuodenajat tanssivat sekä "Pastoraalisinfonia" (jonka nimeä en koskaan muista), koska rakastin kohtauksessa esiintyviä sulavaliikkeisiä Pegasoksia.

Aikuisena Fantasiaa on oppinut arvostamaan enemmän ja välillä laitankin elokuvan ihan muuten vain taustalle pyörimään kun teen jotakin muuta. Nykyään elokuva on tullut katsottua myös sen verran monta kertaa että muistan suurimman osan kohtauksista ulkoa, joten välillä vain keskityn pelkkään musiikin kuunteluun enkä katsele ruudulla tanssivia strutseja.

Leffahyllystäni löytyy peräti kolme eri versiota Fantasiasta: ensimmäinen Suomessa julkaistu VHS ja juhlajulkaisu sekä DVD:nä että blurayna. DVD ja blueray tuli ostettua melko samoihin aikoihin ja itseasiassa Fantasia ja Fantasia 2000 taisivat olla ensimmäisiä bluray levyjä jotka ostin, koska niissä oli paremmat lisämateriaalit kuin DVD-versioissa.

DVD:ltä löytyy vain Disneyn perhemuseon esittely, josta pidän kyllä paljon, sekä kommenttiraita, mutta bluraylta löytyy sitten aivan ihana lisämateriaali: "Schultheisin päiväkirja: Disneyn aarre", joka kertoo Disneylla työskennelleestä Herman Schultheisista. Hän työskenteli studiolla erikoistehoste osastolla ja piti päiväkirjaa työstään Fantasian parissa. Nuo päiväkirjat ovat todellakin Disney historian aarre ja kurkistus siihen miten Fantasiassa nähdyt hämmästyttävät erikoistehosteet on tehty. Jos hyllystä sattuu tämä bluray julkaisu löytymään ja jostain kumman syystä on tämä lisämateriaali jäänyt katsomatta niin nyt mars mars katsomaan.

Bluraylta löytyy myös "Disney View" ominaisuus elokuvan katseluun. Tässä elokuva on sovitettu 16:9 suhteessa katsottavaksi niin että alkuperäisen 4:3 kuva-alan reunat on täytetty Harrison Ellenshaw'n maalauksilla. "Disney View" ominaisuus on tietääkseni muutamalla muullakin bluraylla, mutta Fantasia on ainoa jossa muistan siihen itse törmänneeni. Ihan hauska idea minusta, mutta tykkän silti itse katsoa mielummin mustilla reunoilla.

Näiden julkaisujen kansitaiteesta täytyy vielä sanoa sananen. Yleensä suosin enemmän vanhoja, "alkuperäisiä", kansikuvia mutta Fantasia ja sen jatko-osa Fantasia 2000 ovat poikkeus. Pidän todella paljon juhlajulkaisua varten tehdysta kansitaiteesta, DVD:stä hieman hieman enemmän koska keltainen juhlajulkaisu banneri tuo kivasti kontrastia siniseen kateen. Ainoa harmitus on että VHS:n kannessa käytetystä ihanasta art deco tyylisestä fontista on luovuttu uusissa julkaisuissa.

Mistä kannesta sinä pidät eniten? Onko klassinen VHS:n kansi paras vai uusi juhlajulkaisu?
Olisi myös hauska kuulla muiden suosikki kohtia Fantasiasta tai onko joku kohtauksista sellainen jonka yli hyppäät aina kun elokuvaa katsot?

Leffahyllyn aarteet esittelyyn!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi aloittaa postaussarjan jota olen pitkään suunnitellut. Ensin en tiennyt miten hyllyilleni kertyneistä elokuvista kertoisin, en ole mikään suuri elokuvakriitikko, mutta nyt tuntuu että keksin itselleni sopivan tavan ja sain vihdoin ensimmäiset kuvatkin räpsittyä. Luvassa on siis "leffahylly"-sarja, jossa käyn läpi kokoelmiini kertyneitä Disney-elokuvia. Aloitan klassikoista, mutta saatan kirjoitella välillä niiden väliin muistakin vähän fiiliksen mukaan.

Jokainen elokuva saa oman pienen postauksen, jossa esittelen hyllyiltäni löytyvät elokuvan versiot ja mahdolliset jatko-osat. Kirjoitan ainakin hieman omia muistoja kyseiseen elokuvaan liittyen, suosikkihahmoista ja mieleen jääneistä juonenkäänteistä. Jos minulta löytyy elokuvasta useampi versio, niin tietysti kirjoitan jotakin myös niiden eroista.

Tarkoituksena olisi saada ainakin yksi leffahylly-postaus tehtyä kerran viikossa eli samalla tulisi tänne blogiinkin vähän elämää entisten epäsäännöllisten postausten kaveriksi. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin että kerrankin pysyn aikataulussa.

Näistä se ajatus sitten lähti...

Ajattelin kirjoittaa tähän samaan postaukseen heti ensimmäisen esittelynkin, mutta sitten tuumin että olisi ehkä kiva ensiksi kertoa hieman omasta keräilyhistoriastani.

Meillä on ollut Disney-elokuvia niin kauan kuin vain muistan. Ensimmäisen oman Disney-VHS:ni sain 2-vuotislahjaksi ja tuo punakoteloinen Kaunotar ja Kulkuri on edelleen yksi aarteeni. Äitini nauroi usein että tv on kasvattanut minut ja veljeni, sillä meidän perheessä katsottiin (ja katsotaan edelleen) paljon elokuvia. Useimmat Disneyn klassikot siis löytyivät lapsuudenkodista ja ne mitä ei ollut omassa hyllyssä lainattiin sitten serkuilta.

Suurin osa VHS-kokoelmastamme siirtyi aikanaan nuoremmille serkuilleni ja jäi valitettavasti sille tielle. Onneksi oli tullut muutama rakkain elokuva jemmattua talteen. VHS-kasetteja en ole pystynyt enää vuosiin katsomaan, mutta niillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa, että minusta on hauska pitää niitä esillä DVD-hyllyni päällä.

DVD:inä onkin sitten tullut halittua klassikot Lumikista Frozeniin ja sen jälkeen keräily on jatkunut bluray-levyjen muodossa. En oikein edes tiedä milloin tein päätöksen että haluan kerätä kaikki klassikot kokoelmaani. Sain 18-vuotislahjaksi kavereiltani Pienen Merenneidon sekä Lilon & Stitchin DVD:t ja niistä sitten innostuin niin että tuli hankittua muitakin suosikkeja takaisin omaan leffahyllyyn.

Voi niitä aikoja kun uuden DVD-kotelon sisältä löytyi levyn lisäksi Disney Insider ja klassikkolista!

Muinaisen Anttilan ale-laatikoista ja tarjouskampanjoita tuli pikkuhiljaa ostettua elokuvia ja jossakin vaiheessa klassikoita oli jo sen verran että välistä puuttuvia numeroita alkoi olla vähemmän kuin jo kokoelmassa olevia. Pitihän ne puuttuvatkin sitten ostaa numeroriviä täydentämään.

Yleensä yritin odotella erilaisia juhla- tai erikoisjulkaisuja parempien lisämateriaalien toivossa, mutta välillä piti myös sortua yksilevyisiin helposti saataviin julkaisuihin. Tämä siis aikana jolloin Disney ylläpiti vielä holviaan ja elokuvat olivat myynnissä vain rajoitetun ajan. Nykyäänhän klassikoita voi ostella milloin vain haluaa, mikä on toki mahtavaa mutta toisaalta myös harmi sillä erilaisia erikoisjulkaisuja tulee selkeästi harvemmin.

Onneksi on vielä muutama vanha juhlajulkaisu, joita ei omasta hyllystä löydy ja joita voi aina silloin tällöin internetin ihmeellisestä maailmasta ja kirpputoreilta etsiskellä. Voi sitä riemua kun osuu joku timantti kohdalle!

Kuinka monta klassikkoa sinun kokoelmastasi löytyy?

Ps. Leffahyllyn ensimmäinen varsinainen esittely tulee lauantaina! :)