keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Leffahyllyn aarteet esittelyyn!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi aloittaa postaussarjan jota olen pitkään suunnitellut. Ensin en tiennyt miten hyllyilleni kertyneistä elokuvista kertoisin, en ole mikään suuri elokuvakriitikko, mutta nyt tuntuu että keksin itselleni sopivan tavan ja sain vihdoin ensimmäiset kuvatkin räpsittyä. Luvassa on siis "leffahylly"-sarja, jossa käyn läpi kokoelmiini kertyneitä Disney-elokuvia. Aloitan klassikoista, mutta saatan kirjoitella välillä niiden väliin muistakin vähän fiiliksen mukaan.

Jokainen elokuva saa oman pienen postauksen, jossa esittelen hyllyiltäni löytyvät elokuvan versiot ja mahdolliset jatko-osat. Kirjoitan ainakin hieman omia muistoja kyseiseen elokuvaan liittyen, suosikkihahmoista ja mieleen jääneistä juonenkäänteistä. Jos minulta löytyy elokuvasta useampi versio, niin tietysti kirjoitan jotakin myös niiden eroista.

Tarkoituksena olisi saada ainakin yksi leffahylly-postaus tehtyä kerran viikossa eli samalla tulisi tänne blogiinkin vähän elämää entisten epäsäännöllisten postausten kaveriksi. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin että kerrankin pysyn aikataulussa.


Näistä se ajatus sitten lähti...

Ajattelin kirjoittaa tähän samaan postaukseen heti ensimmäisen esittelynkin, mutta sitten tuumin että olisi ehkä kiva ensiksi kertoa hieman omasta keräilyhistoriastani.

Meillä on ollut Disney-elokuvia niin kauan kuin vain muistan. Ensimmäisen oman Disney-VHS:ni sain 2-vuotislahjaksi ja tuo punakoteloinen Kaunotar ja Kulkuri on edelleen yksi aarteeni. Äitini nauroi usein että tv on kasvattanut minut ja veljeni, sillä meidän perheessä katsottiin (ja katsotaan edelleen) paljon elokuvia. Useimmat Disneyn klassikot siis löytyivät lapsuudenkodista ja ne mitä ei ollut omassa hyllyssä lainattiin sitten serkuilta.

Suurin osa VHS-kokoelmastamme siirtyi aikanaan nuoremmille serkuilleni ja jäi valitettavasti sille tielle. Onneksi oli tullut muutama rakkain elokuva jemmattua talteen. VHS-kasetteja en ole pystynyt enää vuosiin katsomaan, mutta niillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa, että minusta on hauska pitää niitä esillä DVD-hyllyni päällä.

DVD:inä onkin sitten tullut halittua klassikot Lumikista Frozeniin ja sen jälkeen keräily on jatkunut bluray-levyjen muodossa. En oikein edes tiedä milloin tein päätöksen että haluan kerätä kaikki klassikot kokoelmaani. Sain 18-vuotislahjaksi kavereiltani Pienen Merenneidon sekä Lilon & Stitchin DVD:t ja niistä sitten innostuin niin että tuli hankittua muitakin suosikkeja takaisin omaan leffahyllyyn.

Voi niitä aikoja kun uuden DVD-kotelon sisältä löytyi levyn lisäksi Disney Insider ja klassikkolista!

Muinaisen Anttilan ale-laatikoista ja tarjouskampanjoita tuli pikkuhiljaa ostettua elokuvia ja jossakin vaiheessa klassikoita oli jo sen verran että välistä puuttuvia numeroita alkoi olla vähemmän kuin jo kokoelmassa olevia. Pitihän ne puuttuvatkin sitten ostaa numeroriviä täydentämään.

Yleensä yritin odotella erilaisia juhla- tai erikoisjulkaisuja parempien lisämateriaalien toivossa, mutta välillä piti myös sortua yksilevyisiin helposti saataviin julkaisuihin. Tämä siis aikana jolloin Disney ylläpiti vielä holviaan ja elokuvat olivat myynnissä vain rajoitetun ajan. Nykyäänhän klassikoita voi ostella milloin vain haluaa, mikä on toki mahtavaa mutta toisaalta myös harmi sillä erilaisia erikoisjulkaisuja tulee selkeästi harvemmin.

Onneksi on vielä muutama vanha juhlajulkaisu, joita ei omasta hyllystä löydy ja joita voi aina silloin tällöin internetin ihmeellisestä maailmasta ja kirpputoreilta etsiskellä. Voi sitä riemua kun osuu joku timantti kohdalle!

Kuinka monta klassikkoa sinun kokoelmastasi löytyy?

Ps. Leffahyllyn ensimmäinen varsinainen esittely tulee lauantaina! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti