Pieni merenneito valkokankaalla!

Elokuvateatteri Orion on tuonnut valkokankaalleen useita Disney-klassikoita viime vuosien aikana ja tällä kertaa vuorossa oli iki-ihana Pieni mereneito. Näytöksiä oli alunperin ohjelmistossa vain kaksi, sing-along-näytös sekä tavallinen, mutta runsaan kysynnän vuoksi Orion lisäsi ohjelmistoonsa vielä kaksi sing-along-näytöstä, jotka ovat nekin jo loppuunmyytyjä.

Enkä yhtään ihmettele. Itse taisin jopa kiljahtaa ääneen, kun kuulin mahdollisuudesta nähdä Pieni merenneito, oma suosikkini, valkokankaalta ja vieläpä sillä alkupeäisellä dubbauksella! Itse ostin siis liput tuohon tavalliseen näytökseen, joka oli viikko sitten sunnuntaina 22. päivä. 

Liput näytöksiin tulivat myyntiin jo heinäkuussa, jolloin minäkin omani ostin, ja siitä lähtien laskin päiviä näytökseen. Minulle Pieni merenneito on se lapsuuden klassikko, jota katsoin uudestaan ja uudestaan, niin että VHS-kasettini on monesta kohtaa lähes rikki kulunut. Punaisessa kotelossaan oleva VHS löytyy edelleen hyllystäni, vaikka en olekaan pystynyt sitä kymmeneen vuoteen katsomaan.  

Muistan vähän liiankin elävästi miltä tuntui katsoa Pieni merenneito ensimmäistä kertaa DVD:ltä ja kuulla uusi dubbaus, etenkin kun odotin tuota tuttua vanhaa. Taisin melkeinpä itkeä ja valitin koko elokuvan ajan vieressä istuneelle ystävälleni kuinka kaikki kuulosti väärältä ja ennen kaikkea osa repliikeistä oli täysin vääriä!

Se on tinkeliharava!

Kun kuukausien odotus oli ohi ja istuin Orionin ihanassa salissa odottamassa että valot sammuvat, tuntui kun olisi ollut lapsuuden jouluaatto. Eikä todellakaan tarvinnut pettyä. Jo elokuvan ensimmäisten minuuttien aikana sain kylmiä väreitä, sillä kyseessä tosiaan oli tuo alkuperäinen versio, jossa siis myös alussa nähtävät tekstit ja elokuvan nimi on käännetty suomeksi. 

Ja ne ääänet! Voi että, miten ihanaa oli kuulla tuo lapsuudesta tuttu dubbaus ja nytkin hiljaa itsekseni toistin repliikkejää. Ihmeelisen hyvin tuo alkuperäinen dubbaus on mieleen syöpynyt, vaikka tässä vuosien aikana olen oppinut sietämään uuttakin dubbia sen verran, että voin katsoa elokuvan suomeksikin DVD:ltä. 

Kuvanlaatu ei toki vanhassa kelassa ollut se paras mahdollinen, mutta minusta se jotakin sopi tähän eikä juurikaan häirinnyt. Sanon juurikaan, koska elokuva oli luultavasti useammalla kelalla ja kun kela vaihtui leikkautui elokuvasta muutama sekuntti pois ja kesti hetken että kuva taas tarkentui. Mutta eivät nämäkään nyt suuria virheitä olleet, etenkin kun elokuvan on nähnyt tuhansia kertoja ja tietää mitä niiden muutaman sekunnin aikana tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä aivan ihana kokemus ja miten mahtavaa on päästä näkemään oma suosikki oikein elokuvateatterissa. Toivottavasti Orion jatkaa tulevaisuudessakin vanhempien Disney-klassikoiden esittämistä ja ehkäpä saadaan Pieni Merenneitokin vielä uudestaan tämän syksyn suosion ansiosta.

Ainakin näillä näkymin uudempaa Disneyä on luvassa, sillä Orion julkaisi eilen tiedon, että helmikuussa 2016 on luvassa kaksi Frozen sing-along-näytöstä. Liput näytöksiin tulevat myyntiin 15.12 ja lisätietoa löytyy tapahtuman facebookista.

Onko kukaan muu käynyt katsomassa Pientä merenneitoa Orionissa tai menossa? Entäpä jaksaako Frozen vielä innostaa? Itse vielä hieman harkitsen, mutta voi olla että tulee lippu ostettua :)

kuvat: http://disneyscreencaps.com/the-little-mermaid-1989/

The Legacy Collection Bonusmateriaalit

Tuossa Pocahontasin Legacy Collectionin esittelyssä totesin, että en ole koskaan kokeillut laittaa levyjä koneeseeni. Jokaisessa kotelossa on kuitenkin aina kehoitus: "Please insert CD into your computer to experience bonus content." Teksti jatkuu vielä huomautuksella, että bonusmateriaalin avaaminen vaatii internet yhteyden.

En tiedä mistä olin saanut mielikuvan, että levyillä olisi jonkinlainen maakoodi ja näin ollen bonusmateriaalit eivät aukeaisi muualla kuin Amerikassa. Onneksi Disnerd Dreamsin Paula vinkkasi kommentissaan, että ei niissä mitään rajoitusta ole vaan pitäisi aueta ongelmitta täällä Pohjolassakin :)

No päätinpä sitten kokeilla, että mitähän jännää sieltä avautuisi ja syötin tuon Pocahontas TLC:n kakkoslevyn koneelleni. Minulla on käytössä iMac, joten tietysti iTunes ensimmäisenä avasi kappaleet soittolistalle, mutta työpöydälle ilmestyi myös "Internet Features" kuvake.

Koska epäilin että Pocahontasin levyssa oli vikaa kokeilin myös Pienen Merenneidon levyä

Tuplaklikkaus kuvakkeelle ja seuravaksi aukesi kansio, josta löytyi "Click Me" -tiedosto. Noh tuplaklikki sitten sillekin ja hetken odottelu, että mitähän jännää sieltä aukeaisi.

Kuvat nyt ovat Pienestä Merenneidosta, mutta tähän asti mentiin Pocahontaksen kanssa samalla linjalla. "Click Me" -tiedosto avasi koko näytön kattavan kuvan, jossa näkyi kyseisen TLC:n kansikuva sekä yksinkertaiset linkit "Internet features" "Help" ja "Exit".

Help on pelkkä drop down valikko, joka ohjeistaa miten levyän sisältöä pääsee kuuntelemaan, jos kone ei automaattisesti osaa avata musiikkitiedostoja.

Minä kuitenkin klikkasin "Internet features" linkkiä.

Aukeaa pieni ikkuna, joka kertoo ottavansa yhteyden nettiin. Laatikossa on myös linkki bonusmateriaalihin siltä varalta että selain ei käynnisty automaattisesti. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua sillä Safari pomppasi iloisesti ylös dockistani ja....

Ei mitään? Pelkkä tyhjä kansio. No onneksi sentään löytyi polku, jolla pääsin aikaisempaan kansioon. (Joku IT-ihminen voisi kertoa mitä nämä index-sivut, polut ja sisäkkäiset kansiot ovat oikeilta nimiltään.) Klikkasin itseni siis tuonne "Parent Directory"

Ja sieltäpä löytyikin kaikkien tähän mennessä julkaistuiden TLC soundtrackien kansiot! Klikkailin kansiot läpi ja huvittavaa kyllä kaikki muut avaavat aina oman bonusmateriaalinsa, mutta Pocahontas johtaa vain tyhjälle sivulle. En tiedä onko Pocahontas joutunut koodausvirheen uhriksi vai eikö levyllä yksinkertaisesti ole lisämateriaalia, mutta miksi kotelossa sitten olisi kehoitus CD:n syöttömisestä tietokoneelle?

Katsoin kuitenkin läpi kaikki nuo muut kansiot ja bonusmateriaalina on aina noin 5-10 minuutin pituinen video. Aristokateissa, Tuhkimossa, Fantasiassa, Pinocchiossa ja Toy Storyssa on video, joka esittelee kyseisen TCL kokoelman, kertoo hieman elokuvasta ja miten musiikki siihen syntyi.

Kaunottaren & Kulkurin, Maija Poppasen, Leijonakuninkaan ja Pienen Merenneidon bonusmateriaalina on kaikilla sama videoklippi, jossa Lorelay Bove kertoo kuvitustyöstään. Hieman tylsää että kaikkiin näihin on laitettu sama 5min pituinen klippi :(

Prinsessa Ruususen bonusmateriaali jää myös uupumaan

Että sinänsä mitään suurta ja ihmeellistä ei näistä bonusmateriaaleista löydy. Toki nuo "making of" -tyyppiset videoklipit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta jotenkin kuvittelin että bonusmateriaalia olisi sitten ollut enemmänkin. Olisi ollut hienoa nähdä esimerkiksi videoklippejä kappaleiden nauhoituksista (varmasti niitä Disneyn arkistoista löytyy). Konseptitaiteelle olisi voinut olla galleria, jossa niitä pääsisi ihastelemaan suuremmassa koossa, vihkossa kun ovat niin pienellä. Minulle jäi näistä sellainen tunne, että on vain ollut pakko keksiä vielä vähän jotain extraa.

Käyvätköhän Disneyn lakimiehet kimppuuni jos jaan tuon kansion osoitteen, josta nuo bonusmateriaalit löytyvät? Noh ehkä vinkkaan vain että http://waltdisneyrecords.com/ löytynee lisätietoa ;)

The Legacy Collection Pocahontas

Herätelläänpä blogi syystauvoltaan uuden the legacy collection esittelyn voimin. Otsikon lukeneet huomasivatkin, että tällä kertaa kyseessä on Pocahontaksen soundtrack :) Tämä ihanuus kolahti kotiini postin mukana jo lokakuussa ja olenkin ehtinyt tässä kuukauden aikana kuunnella molemmat levyt useampaan kertaan.

Aloitetaan kuitenkin esittely perinteisesti kansikuvilla:

Kansitaide on jälleen Lorelay Boven käsialaa ja varsinkin tuo etukansi on mielestäni todella kaunis. Pidän etenkin tuosta sen värimaailmasta, takakansi puolestaan on hieman liian synkkä minun silmääni. Ja nyt kun mietin niin olen tainnut jokaisen TLC soundtrackin kohdalla valitella tummaa/synkkää takakantta :') No mutta synkkyydestä huolimatta Meeko on tuossa kuitenkin varsin suloinen. 

Art by Glen Keane and Joe Grant

Soundtrackin mukana olevassa vihkosessa on Dave Bossertin kirjoittama muistelma elokuvan teosta, etenkin miten musiikki elokuvaan syntyi ja miten kappaleet valittiin. Minusta oli jotenkin liikuttavaa lukea ohjaaja Mike Gabrielin ajatuksia "If I Never Knew You" -kappaleesta, joka lopullisesta elokuvasta jouduttiin jättämään pois. (Myöhemminhän kyseinen kappale animoitiin ja lisättiin sitten Pocahontaksen 10-vuotis juhlajulkaisuun.)

vihkosessa on paljon kaunista konseptitaidetta

Vihkosesta löytyy myös tuttuun tapaan laulujen sanat sekä konseptitaidetta, tällä kertaa myös taiteilijat on muistettu eikä kaikkia ole niputettu "Walt Disney Studio Artists" nimen alle. Nuo tekstimassat kuvien vieressä kertovat hieman teoksista sekä taiteilijat, jotka ovat ne tehneet.

klikkaamalla saa kuvan suuremmaksi

Entäpä sitten se pääasia eli itse musiikki? Itse kuuntelin ensimmäisen levyn silmät suljettuina ja melkeinpä näin koko elokuvan pyörivän edessäni. Nämä 90-luvun klassikot on niin moneen kertaan tullut katsottua, että pelkkä musiikin kuuleminen riittää herättämään tarinan henkiin :) Pidän kovasti Pocahontaksen taustamusiikista, joten etenkin score-kappaleita on ilo kuunnella ja niitähän tuolla levyllä riittää.

Hieman ihmettelen kappaleiden jakoa levyjen välillä. Usein TLC soundtrackin levyt on jaettu niin että ensimmäisellä on elokuvassa oleva musiikki ja toisella sitten vain erilaisia bonus/demo versiota, mutta nyt kakkos levyltä löytyy sekä elokuvassa ollutta musiikkia että demoja.
Voi toki olla että kaikki elokuvan musiikit eivät vain mahtuneet yhdelle levylle ja tällainen jako oli järkevämpi kuin soundtrackin venyttäminen kolmelle levylle.

Toiselta levyltä löytyvät bonus kappaleet ovat ihan kivoja, mutta eivät nämä mielestäni aivan yhtä sykähdyttäviä ole kuin esimerkiksi Pienen Merenneidon kakkos levyltä löytyvät demot. Olisi myös ollut hauska tietää hieman enemmän näiden demokappaleiden taustoista. Esimerkiksi "Just Around The Riverbend" demon alussa on säkeistö, jossa kyläläiset laulavat Pocahontakselle tämän ja Kocoumin häistä. Voisin kuvitella että kyseessä on ihan oma kappaleensa ("Dancing To The Wedding Drum"?) ja "Just Around The Riverbend" on sitten Pocahontaksen reaktio siihen, mutta valitettavasti vihkosesta ei löydy minkäänlaista mainintaa tuosta hää-säkeistöstä.

Tajusin muuten tuota yllä olevaa kuvaa tuijotellessani, että en ole koskaan laittanut levyjä koneeni CD-asemaan ja katsonut mitä lisämateriaalia levyillä on. Jotenkin kai aina ajattelin että ne ovat Amerikkaan rajattuja, koska tekstin lopussa mainitaan nettiyhteyden tarpeellisuus. Onko kukaan kokeillut aukeaako levyiltä jotain salaisia ominaisuuksia, jos ne syöttää tietokoneeseen? 

Vans Disney Collection 2015

Sarjassamme "en tarvitse, mutta HALUAN!" -hankinnat: 

Disney ja Vans julkaisivat yhteistyössä kokoelman kenkiä, reppuja ja lippiksiä tänä kesänä. Aluksi en juuri innostunut kokoelmasta, muuta kuin sen että vihdoinkin oli Disneykuoseja aikuisille. Myönnän välillä katsoneeni kateellisesti lasten ihania Disney-aiheisia kenkiä, koska itselläni ei koskaan sellaisia ollut. 

Mikki, Minni ja Aku eivät kuitenkaan kuulu Top5 suosikki hahmoihini, joten ensimmäiset kuvat kokoelmasta eivät lompakkoa keventäneet. Nalle Puh -kengät olivat jo enemmän makuuni, mutta vasta kun näin Prinsessa kuoseissa olevat kengät olin myyty.

Niinpä sisäinen lapseni voitti ja ostin Helsingin Forumin Vans Storesta heinäkuussa Ariel-kuosilla olevat kengät. Valitettavasti kesä on ollut niin sateinen, että en ole juuri kenkiä saanut käytettyä kun pelkäsin niiden likaantuvan lätäköissä. Elokuu kuitenkin pelasti auringollaan ja nyt olen päässyt Ariel-kengissäni tepsuttelemaan ihmisten ilmoilla. Muutaman hymyn olen niillä saanut aikaan ja eräs pikkutyttö ihasteli niitä bussissa :) 

Vans Storesta ostaessa kengille tuli hintaa 70€, joka on minun budjetissani aika huima summa kengistä. Mutta aina välillä pitää muistaa hemmotella itseään ja ostaa asioita, jotka tekevät iloiseksi - tai näin minä ainakin kenkäshoppailuni itselleni oikeutin. Kyllähän me kaikki tiedämme, että Disney ei ole se halvin harrastus ;) 

Muutama viikko sitten satuin Zalandossa shoppaillessani törmäämään Belle-kenkiin, joihin ihastuin oitis. Zalandossa kengät maksavat 75€, mutta minulla oli onneksi -15% alennuskoodi ja kun olin joka tapauksessa tilaamassa muutakin päätin napata kengät ostoskoriini. 

Nyt jokaisessa päivässäni on jälleen aste enemmän Disneyn taikaa, kun saan kävellä ihanissa prinsessakengissäni :) 

Onko kukaan muu sortunut näihin ihaniin Disney Vanseihin? Ja huomasitteko muuten kuvissa piilotettuja Mikkejä (Hidden Mickeys)?

TBT: Disneyland Pariisi 2008

Instagrammista ja muualtakin sosiaalisesta mediasta tuttu TBT "throwback thursday" eli muistelu menneistä iski nyt tännekin. Viikonloppuna tuli kaverin kanssa selailtua kuvia vuosien takaiselta Pariisin matkalta, johon tietysti sisältyi myös tutkimusmatka Disneyland Pariisiin.

Vaikka tuosta matkasta on jo järkyttävän kauan aikaa, niin ajattelin kuitenkin kirjoittaa pienen muistelu ja fiilistely postauksen. Lähinnä ehkä lepyttämään omaa Disneykuumetta, joka on vellonut koko tämän kesän. Ehkäpä vielä joku päivänä tulee mahdollisuus käydä uudestaan DLP:ssä tai jopa tuolla rapakon toisella puolella alkuperäisessä Disneylandissa.

Ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa, Disneypuisto kokemukseni on tosiaan vuodelta 2008, kun vietimme ystäväni kanssa yhden päivän Pariisin puistossa. Heti alkuun täytyy sanoa, että vaikka kävimme vain Disneylandissa emmekä lainkaan Studio-puiston puolella oli yksi päivä todella lyhyt aika. Meillä ei ollut suuria suunnitelmia mitä haluaisimme puistossa tehdä tai nähdä, joten suurin osa ajasta kului ympäri puistoa kävellessä ja kaikkea ihanaa ihmetellessä.

Linna Main Streetilta katsottuna

Vuonna 2007 oli puiston 15-vuotis juhlavuosi, mutta juhlia oli päätetty jatkaa myös vuodelle 2008, joten mekin pääsimme siitä vielä nauttimaan. Juhlavuosi oli varsin näkyvästi esillä puistossa, kuten kuvastakin huomaa, ja aiheeseen liittyvää ostettavaa oli vaikka minkälaista. Itselleni ostin muutaman postikortin, jossa juhlavuosi näkyi, sekä puiston juhlavuoden soundtrackin.

 

Ruususen linnan ikkunoissa on hienot lasimaalaukset 

Ostin kyllä muutakin, mutta niistä hieman myöhemmin lisää. Aloitetaanpa kuitenkin ihan alusta, eli päivämme alkoi aikaisin aamulla junamatkalla Pariisin keskustasta kohti Disneylandia. Täytyy sanoa että omaksi yllätyksekseni onnistuimme navigoimaan tiemme helposti hotellilta oikealle junalle ja ostamaan jopa meno-paluuliput. Kumpikaan meistä ei puhu ranskaa ja olimme jo muutaman kerran matkamme aikana ehtineet kohdata kielimuurin.

Junamatka keskustasta Disneylandiin oli muistaakseni noin 30min ja se kului yllättävän nopeasti maisemia katsellessa ja tulevasta päivästä intoillessa. Perille päästyämme kuljimme turvatarkastuksen läpi ja kohti lippukassoja.

Yritin kovasti etsiä vanhoja lippulappuja ja kuitteja matkalta, mutta en löytänyt, joten en nyt osaa sanoa mitä yhden päivän ja yhden puiston lippu maksoi. Sen muistan, että kyllä se jonkin verran opiskelijan budjetissa kirpaisi.

Peter Pan bongattu!

Kun sitten pääsimme sisään puistoon piti tietysti ensin hieman intoilla, että ylipäätään olimme päässeet Disneylandiin, mikä ainakin minulla oli ollut kauan haaveena. Kyllä kaverikin tuntui ihan fiiliksissä olevan, kun kävelimme Main Streetin aukiolle. Nappasimme mukaamme muutaman kartan ja päivänohjelman, toki myös piti ottaa muutama valokuva fiilistelystä.

Aloitimme puistoseikkailumme tekemällä kierroksen puiston kiertävällä junalla, jotta saisimme edes jonkinlaisen käsityksen missä mikäkin "maa" oli. Puistohan on jaettu viiteen eri teema-alueeseen. Junakierros osoittautui varsin mukavaksi aloitukseksi ja helpotti kummasti myöhemmin kartan lukemista.

Junan kyydistä olisi voinnut jäädä useammallakin pysäkillä, mutta me hurautimme täyden ympyrän ja hyppäsimme pois kyydistä Main Streetin pysäkillä. Sieltä matka jatkui sik-sakkia Main Streetin myymälöihin, joissa kävimme lähinnä katselemassa mitä kaikkea ihanaa puodeista löytyi.

Ensimmäisiltä kauppakierroksilta ei vielä mitään ostettu, koska oli koko päivä edessä. Jatkoimme siis matkaa kohti Ruususen linnaa, joka kohosi upeana edessämme. Linnallakin kamerat räpsyivät niin ulkona kuin sisälläkin. Kävimme tekemässä kierroksen linnan kaupoissa, jonka jälkeen kipusimme yläkertaan, josta nuo ihanat lasimaalaukset löytyvät. Jäimme myös linnan parvekkeelle fiilistelemään, koska aukiolle oli juuri saapunut orkesteri soittamaan.

Hetken kuuntelimme soittoa, mutta sitten matka jo jatkui. Kävelessämme portaita alas huomasimme kuinka osa ihmisistä jatkoi toisia portaita maan alle, joten päätimme seurata perässä. Linnan alta luolasta löytyi nukkuva lohikäärme, joka ei tuntunut juuri turisteista välittävän. Hieman saimme kuitenkin savua niskaamme kun kameroiden salamat kävivät ärsyttämään torkkuvaa otusta.

Tämän lähemmäksi kuninkaallisia en päässyt, koska jono oli valtava!

Linnan kellarista putkahdimme maan pinnalle ja suuntasimme linnan toisella puolella olevan toivomuskaivon luo. Jälleen kamerat räpsyivät, kun piti ikuistaa Lumikin kaivoon kurkistelut. Kun olimme tehneet toiveemme, huomasimme että vähän matkan päässä oli valtava ihmiskertymä. Pian paikalle astelivat Tuhkimo ja Prinssi ja selvisi että kaikki ne ihmiset jonottivat päästäkseen kuvaan kuninkaallisten kanssa. Jos jono ei olisi ollut ihan niin päätä huimaava, olisin varmasti jäänyt itsekin jonottamaan. Totesimme kuitenkin kaverin kanssa, että ehkäpä joskus toisten ja suuntasimme matkamme muualle.

Kapteeni Koukun laiva Adventurelandissa

Jotakin kautta päädyimme Adventurelandiin, jossa kävimme katsastamassa Koukun laivan sekä Pääkallo-saaren, jotka ovat pienemmille lapsille tarkoitettuja seikkailu-/kiipeilypaikkoja. Tarkoituksenamme oli mennä Pirates of the Caribbean -laitteeseen, mutta se oli sillä hetkellä suljettu huoltotyön vuoksi. Paikalla ollut työntekijä kuitenkin vakuutti meille, että huolto oli vain hetkellinen ja laite saataisiin varmasti auki myöhemmin, joten ajattelimme että ehdimme myöhemminkin vielä laitteeseen.

Kävelimme Adventurelandista Frontterlandiin, mutta en muista että olisimme käynneet yhdessäkään laitteessa. Sen muistan että kävimme katsomassa Indiana Jonesin jonon, mutta kun jonotusajaksi oli merkitty reilu tunti päätimme jättää vuoristoradan väliin. Kummallekaan meistä laitteet eivät onneksi olleet se päivän ykkös juttu, joten ei harmittanut jättää niitä väliin.

Frontterlandista palasimme Main Streetille, jossa huomasimme ihmisten alkaneen kerääntyä tienvarsille paikkoja varaamaan. Kelloon vilkaisu ja ohjelmakartan tarkastus kertoi että päivän paraati olisi alkamassa. Sen verran oli kuitenkin vielä aikaa että poikkesimme ostamaan jäätelöt ennen kuin valtasimme paikat Fantasylandin nurkilta, josta paraati alkoi. Yllättävän aikaisin ihmiset olivat paikkoja paraatin reitiltä varaamassa, joten jos paraati on päivän kohokohta kannattaa olla ajoissa nappaamassa hyvä paikka.

Netin syövereistä tarkastin että kyseessä oli Disney's Once Upon a Dream -paraati, joka oli kyllä todella ihanaa katsottavaa. Paraatissa soineet musiikit innoittivat minut myös ostamaan puiston soundtrackin, josta jo aiemmin mainitsin. Etenkin "Dancin' (A Catchy Rhythm)" oli sellainen kappale joka jäi päähän soimaan. 

Paraatin jälkeen kävimme syömässä Discoverylandista löytyvässä Toy Story aiheisessa pikaruokalassa, muistaakseni nimeltään Pizza Planet. Ei mitenkään ihmeellinen kokemus, mutta ravintolassa oli mukavan viileää kuumana kesäpäivänä, vähän väkeä ja muistaakseni hinta-laatusuhdekin oli ruuissa ihan kohdallaan. Kyllä niissä pizzoissa silti se Disneylandlisä oli, mutta sen varmasti jokainen arvaa. 

Prinssi Ericin linna Story book joen rannalla. 

Syömisen jälkeen suuntasimme takaisin Fantasylandiin ja vihdoin ja viimein kävimme muutamassa laitteessa. Fantasylandin laitteet, ainakin kaikki ne joissa me kävimme, ovat selkeästi suunnttu perheen pienimmille ja rauhallisemmasta kyydistä pitäville. Ensimmäisenä suuntasimme "Story book ride" nimiseen laitteeseen, jossa veneet lipuvat rauhallista vauhti jokea pitkin. Joen rannoilla on miniatyyrisiä maisemia Disneyn klassikoista, joita pääsee veneen kyydistä ihastelemaan.

Rauhallisen jokiristeilyn jälkeen suuntasimme vieressä kulkevan Casey Jr. -junan kyytiin. Kyseessä on Dumbosta tuttu juna, joten vaunuina toimivat erilaiset eläintenkuljetushäkit. Kyyti oli hauska pieni vuoristorata, mutta hurjapäiden on turha tähän kyytiin hypätä vauhdin toivossa.

Casey Jr. jälkeen jatkoimme Hullun Hatuntekijän teekupeille pyörimään. Jonottamisesta täytyy sanoa, että jokaiseen laitteeseen jouduimme jonkin aikaa jonottamaan. Aika ehkä kultaa muistot, mutta näin vuosien jälkeen en ainakaan muista, että jonottaminen olisi mitenkään tuskallista ollut tai että olisimme joutuneet ihan mahdottomia aikoja jonottamaan, ottaen huomioon että elokuu on vielä sesonkiaikaa ja ihmisiä riitti.

Irvikissa Liise Ihmemaassa labyrintissa

Kävimme myös seikkailemassa "Alice's Curious Labyrinth" sokkelossa, jonne ei jonoa ollut. Kyseessä on siis varsin perinteinen pensasaita sokkelo, jossa saattoi kohdata Ihmemaasta tuttuja hahmoja. Labyrintissa seikkailu oli yllättävän hauskaa ja keskeltä löytyvästä pienestä tornista oli hienot näköalat.

Päästyämme labyrintista ulos jatkoimme taas kävellen kierrostamme ympäri puistoa. Koska päivä alkoi tässä vaiheessa kääntyä jo iltaan päätimme ottaa uusinta kierroksen puiston kaupoista. Kovinkaan paljoa ei tullut matkamuistoja osteltua, koska hinnat olivat aika korkeita ja oikeasti omaa silmää miellyttäviä tuotteita oli yllättävän vähän. Suurimmaksi osaksi hyllyiltä löytyi lapsille suunnattuja leluja, vaatteita, erilaisia koriste-esineitä sekä astioita. Aikaisemmin mainittujen postikorttien ja cd:n lisäksi ostin itselleni Stitch-aiheisen termosmukin sekä pitkähihaisen paidan Minni-printillä, koska olin lähtenyt puistoon pelkässä t-paidassa ja illan tullen oli alkanut viiletä.

Illasta ei valitettavasti ole kuvia, koska meidän molempien kameroista loppuivat akut. Toisaalta jälkeen päin ajateltuna on hyvä että loppui, puiston tunntelmaan pääsi paljon paremmin mukaan kun kädessä ei koko aikaa roikkunut kameraa. Ainut haitta tietysti, että näin vuosien jälkeen muistot alkavat kadota kun ei ole enää kuvia tukemassa.

Kauppakierroksen jälkeen kävimme katsomassa Pirates-laitteen, joka oli saatu kuntoon mutta jono oli sellainen ettemme viitsineet jäädä odottamaan. Kiersimme vielä Adventure- ja Frontterlandit uudestaan, laitteissa emme käynneet, mutta löysimme Toy Storyn Woodyn ja Jessien tervehtimässä puistovieraita. Kaverini päivänkohokohta taisi olla kun Woody vilkutti hänelle.

Koska illastamme ei ole minkäänlaisia todistusaineita enää jäljellä en aivan tarkkaan muista mitä teimme. Kävimme ainakin pyörimässä karusellissa, koska olen karusellifani, ja vielä uudestaan Story book -ajelussa, johon ei ollut illalla enää lainkaan jonoa.

Iltamme puistossa päätyi valoparaatiin ja ilotulitukseen, jotka olivat kyllä todella hienot ja kruunasivat päivän. Ilotulitteiden jälkeen suuntasimme sitten junalla (muutaman muun kanssa) takaisin Pariisin keskustaan. Hotellillemme saavuimme puolenyön aikoihin ja kaaduimme molemmat sänkyihin, koska jalat olivat aikamoista muussia kaiken tuon kävelyn jäljiltä.

Ehkä vielä jonakin päivänä pääsen käymään uudestaan

Muutama vinkki, jos joku on lähiaikoina puistoon matkaamassa:

* Varaudu säähän! Vaikka aamulla olisi lämmintä niin illata voi olla yllättävän viielä, kevytkin pitkähihanen pitää kylmän tuulen loitolla.

* Jos puistossa on jotakin mitä haluat ehdottomasti nähdä tai kokea, kannattaa suunnitella jonkinlainen aikataulu reissulle.

* Laita jalkaan mukavat kengät, joilla on hyvä kävellä! Olen itselleni ikuisesti kiitollinen että laitoin jalkaan lenkkarit. Puisto on iso ja käveltyä tulee päivän aikana paljon.

* Varaa mukaan evästä. Koskaan ei tiedä milloin nälkä iskee, joten laukusta löytyvä nopea välipala voi olla päivän pelastus. 

* Asenne ratkaisee :) Pitkät jonot ja väenpaljous eivät tunnu niin pahalta, kun liikkeellä on hyvällä asenteella.