lauantai 1. huhtikuuta 2017

Beauty and the Beast -arvostelu

Huom! Teksti sisältää pieniä juonenpaljastuksia, joten jos haluat välttyä spoilereilta, lue vasta elokuvan katsottuasi. :) (Ja oikesti jos et ole vielä nähnyt niin nyt kipin kapin katsomaan, tämä täytyy nähdä isolta kankaalta!)



Apua mihin tuo aika katoaa! :'D Piti julkaista tämä postaus jo viime viikolla, mutta sitten halusin vielä hieman viilailla ja pohtia näkemyksiäni ja hupsista vain viikko olikin hujahtanut. Kävin siis katsomassa Beauty and the Beastin ensi-illassa perjantaina 17.3 ja vielä toisen kerran viikko sitten lauantaina. Ajattelin että arvostelu olisi helpompi kirjoittaa toisen katsomiskerran jälkeen kuin ensi-illan hypetys oli jo laantunut, mutta kyllä toisellakin kerralla olin yhtä haltioissani kuin ensimmäisellä kerralla.

Beauty and the Beast oli tosiaan aikamoisen some-hypetyksen kohteena ensi-ilta viikollaan (ja paljon ennen sitäkin) ja se intoilu tarttui minuunkin. Perjantaina en meinannut malttaa istua töissä aloillani, kun odotin illan näytöstä. En tiedä oliko elokuva lopulta ihan kaiken sen hypetyksen arvoinen, mutta aivan mahtava se silti oli.




Olin seurannut elokuvan tuotantoa ja siitä julkaistuja kuvia sekä trailereita viime kesästä asti, joten olin jo ehtinyt tottua suurimpaan osaan asioista joita aluksi vierastin. Emma Watsonin roolitus Belleksi oli yksi iso kysymysmerkki minulle, kuten jo hype-postauksessani mainitsin. Miellän hänet niin vahvasti Hermionen rooliin, että ajatus hänestä yhtenä ikonisimpana Disney-prinsessana tuntui aluksi vähän oudolta. Ihan täyttä kymppiä en voi Emman roolisuorituksesta antaa, mutta kyllä hän minut silti positiivisesti yllätti.

Toinen iso asia olivat lumotut esineet, joiden ulkonäköä vierastin kovasti ensimmäisissä kuvissa. Elokuvaa katsoessa en kuitenkaan osannut kuin ihastella niiden toteutusta. Lumieren ihmismäisyyskin tuntui sopivan tähän elokuvaan paljon paremmin kuin se että hän olisi hypellyt yhdellä jalalla. Pidin myös kovasti siitä miten Kippo "skeittaili" lautasellaan liikkuessaan, se toi hahmolle persoonallisuutta. Muutenkin kaikki lumotut esineet tuntuivat saavan tässä versiossa hieman lisää syvyyttä animaatio klassikkoon verrattuna.




Ja persoonallisuutta löytyi kyllä elokuvan muistakin hahmoista. Luke Evans oli aivan täydellinen Gaston! Ei olisi voinut parempaa toivoa ja Josh Gad oli kyllä ihan yhtä täydellinen LeFoun roolissaan. Yksi elokuvan melkeinpä parhaista kohtauksista oli mielestäni tämän kaksikon tähdittämä "Gaston" -laulu kapakassa.

Dan Stevens ansaitsee mielestäni myös aplodit roolisuorituksestaan Hirviönä, vaikka hänen mörennetty äänensä kyllä vaati hieman totuttelua. Hirviön ulkonäöstä pitää myös sanoa, että pidin! :D Tiedän että moni on ollut toista mieltä etenkin sen takia kun Hirviön ulkonäköä oli muutettu niin paljon alkuperäisetä, mutta minä tykästyin kovasti tähän designiin.




Juoni taas ei päässyt yllättämään, se kun kulki hyvin samoilla linjoilla klassikon kanssa. Pidin kuitenkin niistä pienistä lisäyksistä joita tarinaan oli tuotu, joko korjaamaan aikaisemman tarinan epäloogisuuksia tai tuomaan hahmoille lisää syvyyttä taustatarinan muodossa.

Ainoa "uusi" kohtaus josta en niin välittänyt oli Bellen ja Hirviön visiitti Bellen lapsuudenkodissa. Sinänsä kohtaus oli kaunis, mutta mielestäni sen olisi voinut toteuttaa jollakin toisella tavalla. Taikakirjalla matkustaminen meni hieman liikaa fantasian puolelle, enkä vain kykene ymmärtämään miksi haltijatar olisi tuollaisen opuksen Hirviön kirjastoon lisännyt. Eikö taikapeilin tarkoitus ollut nimenomaan toimia porttina linnan ulkopuoliseen maailmaan, miksi sen lisäksi piti olla vielä toinen, jolla pääsi jopa matkustamaan pois linnasta?




Koska Beauty and the Beast on musikaali oli musiikilla tietysti suuri rooli tarinassa. Elokuvan soundtrackin olinkin ehtinyt kuunnella muutamaan kertaan läpi ennen kuin itse elokuvaa pääsin katsomaan. Kaikki tutut laulut olivat tietysti mukana, mutta niiden lisäksi kuultiin myös kolme uutta, joista eniten odotin Hirviön laulamaa "Evermore" -kappaletta. Kohtaus ei tehnyt ihan yhtä vahvaa vaikutusta kun odotin, eikä Dan Stevens yltänyt aivan samanlaiseen tulkintaan kuin Josh Groban, mutta pidin silti. Myös muut uudet kappaleet olivat minusta ihania ja sopivat hyvin vanhojen tuttujen kappaleiden rinnalle.

Visuaalisesti elokuva oli aivan upea ja oikein huokui sellaista rokokoon romantiikkaa, että välillä olisi tehnyt mieli pysäyttää ruutu hetkeksi jotta pääsisi kaikkia yksityiskohtia tutkimaan. Upeiden lavastusten lisäksi elokuvan puvustus oli myös todella kaunista ja yksityiskohtaista. Etenkin Hirviön tanssiaisasu oli aivan upea ja vaikka aluksi kauhistelin Bellen keltaista mekkoa niin kyllä sillekin lopulta lämpisin. No edelleen kyllä pidän sitä hieman liian modernina muuhun puvustukseen verrattuna, mutta ajattelen että se kuvastaa Bellen luonnetta aikaansa edellä olevana naisena.




Kaiken kaikkiaan elokuva oli mielestäni todella hyvä ja teki oikeutta alkuperäiselle animaatioklassikolle. Elokuvan visuaalinen puoli etenkin oli todella kaunista katsottavaa ja vaikka en yleensä pidä 3D-näytöksistä niin pakko sanoa että muutamassa kohdassa syvyysvaikutelma oli se piste i:n päällä. Ja pakko myös hehkuttaa elokuvan ihanan rikasta värimaailmaa, joka pimeässä elokuvateatterissa pääsi todellakin oikeuksiinsa.

Olen lukenut muutaman arvostelun, jossa nuristiin Disneyn pelaavan varman päälle kun elokuvan juonta ei oltu juuri muutettu, mutta minä annan kyllä kiitosta tästä uskollisuudesta alkuperäiselle. Uudet pienet yskityiskohdat toivat juuri sopivasti lisää mielenkiintoa tarinaan, kun tuttu juoni taas loisti nostalgisuudellaan. Minua ei ainakaan häirinnyt yhtään että tarinan tiesi jo etukäteen, saipahan keskityttyä paremmin ihastelemaan tuota visuaalista puolta.

Varmasti tulee tämä aikanaan hankittua blu-ray kokoelmaani ja voi olla että jos mahdollisuus tulee niin käyn tämän vielä elokuvateatterissakin katsomassa. :') Hieman kiinnostaisi nähdä dubattu versiokin, mutta se menee niin harvakseltaan, että en tiedä ehdinkö sitä teatterissa nähdä.


(kuvat: www.comingsoon.net )