maanantai 24. joulukuuta 2018

Tahdon toivottaa...


Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! 


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Leffahylly: 5. Bambi ja Bambi 2


Katsotaan miten toimii jatko-osasta höpöttely samassa postauksessa klassikon kanssa, tällä kertaa esittelyssä siis Bambi ja Bambi 2. Pitkään olin kovasti sitä mieltä että nämä suoraan videolle tulleet jatko-osat olivat ihan roskaa, mutta pakko myöntää että Bambi 2:sta tykkään. Tai nyt kun mietin niin tuliko Bambi 2 myös elokuvateattereihin? No tuli tai ei, itse näin elokuvan pari vuotta sitten kun ostin DVD:n hetken mielijohteesta, eikä ole tarvinnut sitä ostosta katua.

Bambikin on yksi lapsuuden suosikki, tosin ei elokuvana vaan lasten kirjakerhon kirjana. Harmittavasti tuo kirja on jonnekin kellarin kätköihin kadonnut, joten en sitä nyt kuvaan saanut mukaan. Tarina on siis lapsuudesta hyvinkin tuttu, mutta juoni oli sen verran jännä että kääntelin mielummin kirjan sivuja kuin katsoin elokuvaa.

Muutama fakta Bambista:
* Animaattorit harjoittelivat piirtämään eläimiä Los Angelesin eläintarhassa ja Walt Disney perusti Disneyn studiolle oman pienen eläintarhan, jossa animaattorit saattoivat tutkia muun muassa pupujen, peurojen ja haisunnäätien liikkeitä.
* Rumpali sai elokuvassa isomman roolin kun Walt Disney ihastui pupun ja Bambin yhteiseen kohtaukseen, mistä suurikiitos kuului hahmojen ääninäyttelijöille. Alunperin Rumpali oli pupu nimeltä "Bobo" ja vain yksi sivuhahmoista.
* Walt Disneyn tytär Diana pyysi isäänsä säästämään Bambin äidin hengen elokuvassa, mutta Disney halusi olla uskollinen kirjalle johon elokuva perustuu eikä kuunnellut tyttärensä pyyntöjä.
* Bambin maailman ensi-ilta oli Lontoossa 9. elokuuta 1942.



Bambista minulla on hyllyssäni 2-levyinen juhlajulkaisu DVD. En tälläkään viikolla ehtinyt elokuvia katsoa joulukiireiden alla, joten en nyt ihan tarkkaan muista kuinka mahtavia lisämateriaaleja tältä julkaisulta löytyy.

Itse elokuva on kauniisti remasteroitu ja tuosta prosessista löytyykin extramatskua, jossa kerrotaan tarkemmin elokuvan ehostamisesta alkuperäiseen loistoonsa. Lisämateriaaleista löytyy muutenkin ihanan paljon extroja elokuvan tekemisestä ja Disneyn historiasta. Toki mukaan mahtuu myös pelejä ja aktiviteetteja, mutta en muista että olisin niitä koskaan kokeillut. Ehkä pitäisi ottaa projektiksi tässä leffahylly esittelyjen yhteydessä käydä kaikki extramateriaalitkin läpi.

DVD:llä on elokuvasta uudelleen dubattu versio ja vaikka muistan lapsena katsoneeni Bambia VHS:ltä vanhalla dubbauksella niin minä kuulun ihmisiin, joita uusi dubbaus ei häiritse. Rehellisesti sanottuna en edes kunnolla muista vanhaa dubbausta, joten kun elokuvan katsoin ensimmäisen kerran DVD:ltä ei dubbaus mitenkään särähtänyt korvaan. Tiedän kuitenkin että joillekin tämä Bambin uusi dubbaus oli yhtä järkyttävä asia kuin minulle Pienen Merenneidon uusi dubbaus. Hassua miten joistakin elokuvista jää niin vanhvat muistijäljet että mikään muu ei vain kelpaa. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta vannoutuneita vanhan dubbauksen faneja?




Jatko-osasta Bambi 2:sta hyllyyni on myös päässyt erikoisjulkaisu DVD. Klassikon juhlajulkaisuun verrattuna tämän erikoisjulkaisun lisämateriaalit jäävät kyllä kauas taa. Mutta aivan ihana extra tältä julkaisulta kuitenkin löytyy ja se on "Disneyn luonnoslehtiö", jossa Andreas Deja kertoo animaattorien työstä ja Rumpalin piirtämisestä.

Bambi 2 on mielestäni ihanan uskollinen ensimmäiselle elokuvalle, ei vain juonellisesti vaan visuaalisesti. Useinhan Disneyn jatko-osien laatu on ollut vähän... noh pienellä budjetilla tehdyn näköinen, mutta Bambi 2 on positiivinen poikkeus. Toki tietokonella tehty on aina hieman erinäköinen kuin käsintehty, mutta ilahduttavan lähellä toisiaan nämä kaksi elokuvaa kuitenkin ovat.

Yritin tässä kirjoittelun lomassa myös nopeasti googlata että tuliko Bambi 2 suoraan DVD:lle vai tuliko se mahdollisesti myös elokuvateattereihin, mutta eipä tuottanut googletus tulosta. Muistaako kukaan? Luulisin että muiden jatko-osien tapaan tämäkin tuli suoraan VHS:lle ja DVD:lle, mutta jostakin tuli mielikuva isoista elokuvateatterijulisteista – saatanpa kuitenkin muistaa omiani. :')


Seuraava leffahylly esittely tuleekin sitten vasta ensi vuonna, kun seuraava viikko menee joulusta nauttiessa ja töitä tehdessä. Voi olla että hidastan tulevaisuudessa myös tahtia sen verran että leffahyllyltä pääsee elokuvat esittelyyn joka toinen viikko, että ehdin välillä kirjoitella muistakin jutuista.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Black Fridayn shopDisney ostokset

Ajattelin että tänä vuonna olisin jättänyt Black Fridayn alennukset välistä, kun kaikenlaista tavaraa on jo kaapit täynnä, mutta sitten harhauduin katsomaan shopDisney UK:n alennuksia. Otsikko jo paljastikin kuinka siinä sitten kävikään, mutta eihän koskaan voi olla liikaa Disney-tavaroita. :')

Sopivasti juuri moni sellainen asia, jota olin aikaisemmin silmäillyt oli nyt alennuksessa. Ainoa pieni heräteostos olivat Mad Beautyn Prinsessa bath fizzerit eli jonkinlaiset kylpypommit, vielä en ole hennonnut ottaa niitä testiin.





Toinen prinsessa-aiheinen juttu joka tuli ostettua olivat nämä aivan ihanat Disney Designer Collection kortit, joissa on Steve Thompson konseptitaidetta sarjan prinsessoista. Paketissa tuli 24 korttia, 4 kortti kustakin sarjaan kuuluvasta prinsessasta, sekä kortteihin sopivat kirjekuoret. Yhdet kortit pidän ainakin itselläni tallessa, koska Thompsonin piirrokset ovat aivan ihania! Mutta ehkäpä muut raaskin ottaa jopa käyttöön.

Ihan ensimmäisenä ostoskoriin kuitenkin nappasin tämän hauskan Up-matkasetin, jonka jo instagramissakin esittelin. Pussukoita on kyllä jo kaapissa tarpeeksi, mutta en vain voinut jättää Grape Soda -taskupeiliä, joka settiin kuului. Ja onhan tuo Carl Fredrickson -pussukka aika söpö! Isompi pussukakin on sen kokoinen, että se on näppärä ottaa matkalle mukaan ja siihen mahtuu kaikki tarvittava.




90-luvun lapsena piti tietysti saada jotakin ihanasta Oh My Disneyn 90-luvun sarjasta, johon kuuluu VHS-koteloista inspiraationsa saaneita tuotteita. Tällä kertaa tuli tilattua Kaunotar ja Hirviö aiheinen vihko, joka todellakin on VHS-kotelon kokoinen ja kansilehti on samalla tavalla muovin alla kuin VHS-koteloissa. Muutama mysteeri avaimenperä piti myös ostaa ja onneksi toisesta tuli Kaunotar ja Hirviö VHS, koska sitä noista kuudesta eniten himoitsin.

Oh My Disneyn 90-luvun sarjaan kuuluvat Aladdin, Kaunotar ja Hirviö, Leijonakuningas, Herkules, Notre Damen Kellonsoittaja sekä Hopon Poppoo.



Yhteiskuva vielä kaikista ostoksistani

Aina välillä on lupa hemmotella itseään mukavilla jutuilla – tai niin minä ainakin itselleni nämä loppuvuoden shoppailuni perustelen. ;) Sortuiko kukaan muu Black Friday alennuksiin? Tai tuliko veronpalautuksilla ostettua jotain kivaa itselle joululahjaksi?

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Leffahylly: 4. Dumbo


Dumbo on herttainen klassikko ja tarina erittäin tärkeästä aiheesta. Minulla tuli yllätyksenä näin myöhemmällä iällä, että Dumbokin perustuu kirjaan eikä ollut Disneyn tarinankertojien tuotosta. Aikuisena Dumboa tulee katsottua harvemmin, mikä on sääli koska elokuva on mielestäni todella herttainen ja lapsena pidin siitä kovasti. Minulla oli jopa Dumbo-säästölipas, jonka sain mummiltani!

Muutama pieni fakta elokuvasta:
* Dumbo on Disneyn lyhyin pitkä elokuva, kestoltaan vain noin tunnin mittainen.
* Elokuvassa nähtävä sirkus on nimeltään "WDP Circus" ja tätä pidetään yhtenä ensimmäisenä easter egg tyylisenä yksityiskohtana Disneyn elokuvissa. WDP tulee sanoista Walt Disney Productions, joka oli tuolloin studion virallinen nimi.
* Dumbo pyrittiin tekemään mahdollisimman pienellä budjetilla, tämä näkyy etenkin elokuvan yksinkertaisissa taustoissa ja hahmosuunnittelussa.
* Dumbo oli Walt Disneyn suosikki elokuva, mutta myös John Lasseterin. Lasseter suunnittelikin Dumbolle jatko-osaa vuonna 2006, se ei kuitenkaan koskaan mennyt tuotantoon.
* Dumbo sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 31. lokakuuta 1941.

Minusta on myös supermielenkiintoista että Dumbon orginaalit animaatio kalvot (eng. animation cels) ovat Disneyn kalleimpia animaatio kalvoja, joita on myyty. Syynä on se että aikana jolloin Dumbo on tehty ei uskottu että kalvot tulisivat koskaan olemaan minkään arvoisia, joten animaattorit muun muassa käyttivät niitä "surffaillakseen" pitkin lattioita. Elokuvan värimaailmalla on myös osuutensa asiaan, maanläheiset värit ovat tunnetusti kovia hilseilemään, joten ajan myötä värit ovat rapisseet irti kalvoista. Niinpä ne muutamat tähän päivään asti säilyneet kalvot ovat suuria aarteita.




Minun leffahyllystäni löytyy vain yksi versio Dumbosta, ensimmäinen Suomessa julkaistu DVD, joka mukana tuli muuten tarroja! Harmittaa että en tajunnut ottaa niitä mukaan tuohon ensimmäiseen kuvaan. Minusta oli hauskaa että aikoinaan DVD-julkaisujen mukana tuli aina jotain pientä kivaa - olkoon sitten tarroja, mainoslappusia, Disney Insider -lehti tai lappuja joilla sai tilata ilmaisen Prinsessa-lehden.

Extrojakin löytyy tästä julkaisusta ihan kivasti, mutta olen aina ihmetellyt näitä "laula mukana" -extroja. Uskaltaako kukaan tunnustaa että on niitä joskus lisämateriaaleista katsellut ja laulanut mukana? Itse kun mielummin laulelen mukana kun katson elokuvaa tai sitten isken youtubesta Disney-soittolistan päälle. En kuitenkaan muista että olisin koskaan katsonut näitä lisämateriaaleista löytyviä karaoke-versioita kappaleista.

Ehkäpä pitää joskus nekin kurkata. Harmittaa hieman etten ehtinyt tällä viikolla Dumboa katsoa, vaikka olen pyrkinyt aina katsomaan viikon "leffahylly" leffan joko ennen kirjoittamista tai sitten samalla kun kirjoitan. Tällä viikolla on kuitenkin ollut niin kiirettä töiden ja lähestyvän joulun kanssa, että en vain malttanut istua alas elokuvaa katsomaan. Toivottavasti ensi viikolta löytyy joki pieni oma hetki niin tulisi nostalgisoitua tämänkin klassikon parissa.

Jännityksellä myös odotan tulevaa live action versiota. Olen vähän sitä mieltä, että Dumbosta ei olisi tarvinnut mitään uudelleen lämmitettyä versiota tehdä, mutta odotetaan nyt ja katsotaan mitä ovat Disneylla keksineet.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Leffahylly: 3. Fantasia



Hui! Melkein pääsi unohtumaan tämän viikon leffahylly kaiken kiireen keskellä. Onneksi muistui viime tipassa niin ei heti alkuunsa katkea postaustahti. :')

Muutama pieni fakta tähän alkuun:
*  Fantasia oli ensimmäinen elokuva, joka esitettiin stereoäänillä. Sitä varten Disneyllä luotiin uusi äänentoisto menetelmä "Fantasound".
* "Noidan oppipoika" kohtauksessa nähty velho Yen Sid on saanut inspiraation Walt Disneysta, nimeään myöden.
* Mikki Hiiren hahmo suunniteltiin elokuvaa varten uudelleen. Disneytaiteilija Fred Moore sai vastuulleen Mikin hahmosuunnitelman uudistamisen, hän muun muassa suurensi Mikin päätä ja muutti vartalon muotoa, joilloin Mikin muotokieli sopi paremmin elokuvaan.
* Walt Disney antoi ensimmäistä kertaa Studion historiassa taiteilijoille vapaat kädet käyttää mitä tahansa värejä he itse halusivat.
* Fantasian ensiesitys Yhdysvalloissa oli 13. marraskuuta 1940. Suomeen Fantasia saapui vasta sotien jälkeen 4. marraskuuta 1949.

Kovin kummoisia lapsuusmuistoja Fantasia ei minussa herätä. VHS kyllä löytyi meidän elokuvakokoelmasta ja kyllä se muutamaan kertaan tuli katsottua, etenkin lempparini "Pähkinänsärkijä" jossa vuodenajat tanssivat sekä "Pastoraalisinfonia" (jonka nimeä en koskaan muista), koska rakastin kohtauksessa esiintyviä sulavaliikkeisiä Pegasoksia.

Aikuisena Fantasiaa on oppinut arvostamaan enemmän ja välillä laitankin elokuvan ihan muuten vain taustalle pyörimään kun teen jotakin muuta. Nykyään elokuva on tullut katsottua myös sen verran monta kertaa että muistan suurimman osan kohtauksista ulkoa, joten välillä vain keskityn pelkkään musiikin kuunteluun enkä katsele ruudulla tanssivia strutseja.




Leffahyllystäni löytyy peräti kolme eri versiota Fantasiasta: ensimmäinen Suomessa julkaistu VHS ja juhlajulkaisu sekä DVD:nä että blurayna. DVD ja blueray tuli ostettua melko samoihin aikoihin ja itseasiassa Fantasia ja Fantasia 2000 taisivat olla ensimmäisiä bluray levyjä jotka ostin, koska niissä oli paremmat lisämateriaalit kuin DVD-versioissa.

DVD:ltä löytyy vain Disneyn perhemuseon esittely, josta pidän kyllä paljon, sekä kommenttiraita, mutta bluraylta löytyy sitten aivan ihana lisämateriaali: "Schultheisin päiväkirja: Disneyn aarre", joka kertoo Disneylla työskennelleestä Herman Schultheisista. Hän työskenteli studiolla erikoistehoste osastolla ja piti päiväkirjaa työstään Fantasian parissa. Nuo päiväkirjat ovat todellakin Disney historian aarre ja kurkistus siihen miten Fantasiassa nähdyt hämmästyttävät erikoistehosteet on tehty. Jos hyllystä sattuu tämä bluray julkaisu löytymään ja jostain kumman syystä on tämä lisämateriaali jäänyt katsomatta niin nyt mars mars katsomaan.

Bluraylta löytyy myös "Disney View" ominaisuus elokuvan katseluun. Tässä elokuva on sovitettu 16:9 suhteessa katsottavaksi niin että alkuperäisen 4:3 kuva-alan reunat on täytetty Harrison Ellenshaw'n maalauksilla. "Disney View" ominaisuus on tietääkseni muutamalla muullakin bluraylla, mutta Fantasia on ainoa jossa muistan siihen itse törmänneeni. Ihan hauska idea minusta, mutta tykkän silti itse katsoa mielummin mustilla reunoilla.






Näiden julkaisujen kansitaiteesta täytyy vielä sanoa sananen. Yleensä suosin enemmän vanhoja, "alkuperäisiä", kansikuvia mutta Fantasia ja sen jatko-osa Fantasia 2000 ovat poikkeus. Pidän todella paljon juhlajulkaisua varten tehdysta kansitaiteesta, DVD:stä hieman hieman enemmän koska keltainen juhlajulkaisu banneri tuo kivasti kontrastia siniseen kateen. Ainoa harmitus on että VHS:n kannessa käytetystä ihanasta art deco tyylisestä fontista on luovuttu uusissa julkaisuissa.

Mistä kannesta sinä pidät eniten? Onko klassinen VHS:n kansi paras vai uusi juhlajulkaisu?
Olisi myös hauska kuulla muiden suosikki kohtia Fantasiasta tai onko joku kohtauksista sellainen jonka yli hyppäät aina kun elokuvaa katsot?

lauantai 1. joulukuuta 2018

Leffahylly: 2. Pinocchio



Pinocchio on elokuva, josta minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Samu Sirkka on ihana, mutta muuten en Pinocchion hahmoista juurikaan välitä enkä liiemmin elokuvan tarinastakaan. Muistelisin että olen nähnyt elokuvan vain kerran (no ehkä kaksi) lapsena ja taisin pitää melkein koko katselukokemuksen ajan käsiä silmilläni. Mitenhän Pinocchion seikkailuihin suhtauduttaisiin, jos ne nähtäisiin valkokankaalla ensimmäistä kertaa vasta nyt?

Muutama pieni fakta elokuvasta:
* Pinocchion hahmosuunnittelu vaati 12 taiteilijaa ja 18 kuukautta ennen kuin lopputulos oli Disneyn mieleen.
* Jotta Geppetton verstaan seinillä roikkuvat käkikellot näyttäisivät aidoilta, Disneyn studiolla rakennettiin lukuisia erilaisia käkikelloja malliksi animaattoreille.
* Pinocchio oli ensimmäinen animaatio, jossa käytettiin kuuluisia näyttelijöitä ääninäyttelijöinä.
* Pinocchio ensiesitys oli Yhdysvalloissa 7. helmikuuta 1940.


Olen katsonut Pinocchion muutamia kertoja, mutta jotenkin ajatukseni aina herpaantuu kesken katselun. Muistan tosiaan lapsena katselleeni elokuvaa sormieni läpi ja nyt myöhemmällä iällä olen muutaman kerran yrittänyt syventyä elokuvaan, mutta turhaan. Elokuvan synkkä värimaailma, jokseenkin ärsyttävät hahmot ja ahdistava juoni eivät vain nappaa. Pikku faktoihin olisi voinut lisätä että elokuvan 88 minuutista 76 min sijoittuu yöaikaan tai veden alle, eli pimeään tai hämärään ympäristöön. En yhtään ihmettele että monet ovat sanoneet saaneensa lapsena traumoja tästä synkästä elokuvasta.




Leffahyllystäni löytyy Pinocchiosta toinen Suomessa julkaistu DVD. Hieman himoitsen hyllyyni kolmatta DVD-julkaisua, joka oli 2-levyinen juhlajulkaisu. Tässä yhden levyn julkaisussa on ihan kivasti extramateriaalia, mutta 2-levyisellä varmaan vielä enemmän, oma suosikkini on ehdottomasti noin 5min pituinen "Toteutunut toive: Näin Pinocchio tehtiin" -dokumentti.

Disneyn studioiden alkuajoista ja ensimmäisistä elokuvista kertovat dokumentit ovat aina hurjan mielenkiintoisia. Ja vaikka tosiaan nämä Disneyn ensimmäiset elokuvat eivät olekaan niitä TOP5-suosikkeja niin aina vain jaksan arvostaa sitä työmäärää, joka elokuvien tekemisessä on ollut.

Dokumentin lisäksi lisämateriaaleista löytyy muutama Samu Sirkka lyhäri, peli jossa autetaan Pinocchiota löytämään omatuntonsa sekä muutama "laula mukana" extra. Hauskaa katsottavaa on myös alkuperäinen 1940-luvun traileri.


Mitä mieltä te muut olette Pinocchiosta? Olenko ainoa joka ei vain tästä klassikosta jaksa innostua, vaikka se mainosten mukaan on "yksi rakastetuimmista klassikoista, herttaisine hahmoineen."

lauantai 24. marraskuuta 2018

Leffahylly: 1. Lumikki ja seitsemän kääpiötä



Leffahyllyn aarteista ensimmäisenä esittelyyn pääsee tietenkin Disneyn ensimmäinen klassikko, se josta kaikki sai alkunsa, Lumikki ja seitsemän kääpiötä!

Alkuun muutama pieni fakta elokuvasta:
* Lumikki ja seitsemän kääpiötä sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 21. joulukuuta 1937.
* Elokuvaa tehtiin kolme vuotta ja se valmistui vain muutama viikko ennen ensi-iltaansa.
* Elokuvan alustava budjetti oli 250,000 dollaria, mutta lopullinen budjetti jopa 1,5 miljoonaa.
* Lumikki ja seitsemän kääpiötä julkaistiin uudelleen elokuvateatterilevitykseen kahdeksan kertaa (vuosina 1944, 1952, 1958, 1967, 1975, 1983, 1987 ja 1993), kunnes se julkaistiin ensimmäisen kerran Disneyn kotivideona vuonna 1994.


Minulle Lumikista tulee aina ensimmäisenä mieleen kohtaus jossa Kuningatar muuttuu Noidaksi, se oli lapsena yksi elokuvan suosikki kohtauksistani - vaikkakin samalla yksi pelottavimmista! Lumikin VHS-kasetti olikin monesta kohtaa kulunut sillä sitä tuli usein kelailtua, etenkin alkupuolella nähtävä pelottava metsä oli viimeisillä katselukerroilla aikamoisa särinää.

Lapsuudessa Lumikki ei siis ollut niitä supersuosikkeja, joka piti vähintään kerran viikossa saada katsoa. Elokuvan synkkäjuoni ja hurjat kohtaukset pelottivat, vaikka tiesikin että loppu oli onnellinen. Nyt aikuisena elokuvaa osaa arvostaa ihan eri tavalla. Ei elokuva vieläkään mikään TOP5-leffa minulle ole, mutta sen visuaalisuudesta ja värimaailmasta pidän kovasti. Aina pitää toki myös arvostaa sitä että elokuva on tehty käsityönä, joka sen päivän tekniikalla oli uraauurtavaa.





Leffahyllystäni löytyy Lumikista 2-levyinen DVD julkaisu, joka ilmestyi vuonna 2009, sekä yksilevyinen bluray, jonka ilmestymisvuotta en nyt valitettavasti mistään löytänyt. Elokuva on molemmissa julkaisuissa sama 4:3, digitaalisesti remasteroitu ja uusimmalla dubbauksella. Itselleni tuo 1994 vuoden dubbaus on se tutuin ja itseasiassa ainoa dubbaus jonka olen kuullut. En tiedä miten korvaan särähtäisi, jos Noidan äänenä kuulisi jonkun muun kuin Seela Sellan. Nostalgian takia katson elokuvan yleensä suomeksi, vaikka pidän kyllä alkuperäisestäkin versiosta.

Extrojen puolesta DVD-julkaisusta löytyy ymmärrettävästi enemmän katsottavaa. Kovasti pidän toiselta levyltä löytyvästä noin 16min kestävästä "Kaikki alkoi tästä" -dokumentista, joka tiivistetysti kertoo taustoja elokuvan teosta sekä elokuvan merkittävyydestä Disneyn historiassa. Toinen lempparini DVD:n extroista on "Disney vuosien saatossa", jossa käydään nopeasti Disneyn historiaa eri vuosikymmeniltä sekä nähdään Lumikin ja seitsemän kääpiön -trailereita vuosien varrelta.

Sekä DVD:ltä että blurayltä löytyy myös "Lumikin paluu" niminen extra, jossa esitellään Disneyn arkistoista löytynyt tarinaluonnos Lumikki aiheiselle lyhytelokuvalle. Lyhäri oli kehitelty kahden elokuvasta postetun kohtauksen ympärille, mutta sitä ei koskaan toteutettu. Nuo kaksi poistettua kohtausta löytyvät kokonaisuudessaan levyjen lisämateriaaleista.

Pelejä ja muita aktiviteetteja en ole tutkinut sen kummemmin, mutta pitää ehkä nekin joskus käydä huvin vuoksi läpi. Molemmista julkaisuista löytyy myös se 2000-luvun pakollinen musiikkivideo tällä kertaa "Someday My Prince Will Come" Tiffany Thorntonin esittämänä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Leffahyllyn aarteet esittelyyn!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi aloittaa postaussarjan jota olen pitkään suunnitellut. Ensin en tiennyt miten hyllyilleni kertyneistä elokuvista kertoisin, en ole mikään suuri elokuvakriitikko, mutta nyt tuntuu että keksin itselleni sopivan tavan ja sain vihdoin ensimmäiset kuvatkin räpsittyä. Luvassa on siis "leffahylly"-sarja, jossa käyn läpi kokoelmiini kertyneitä Disney-elokuvia. Aloitan klassikoista, mutta saatan kirjoitella välillä niiden väliin muistakin vähän fiiliksen mukaan.

Jokainen elokuva saa oman pienen postauksen, jossa esittelen hyllyiltäni löytyvät elokuvan versiot ja mahdolliset jatko-osat. Kirjoitan ainakin hieman omia muistoja kyseiseen elokuvaan liittyen, suosikkihahmoista ja mieleen jääneistä juonenkäänteistä. Jos minulta löytyy elokuvasta useampi versio, niin tietysti kirjoitan jotakin myös niiden eroista.

Tarkoituksena olisi saada ainakin yksi leffahylly-postaus tehtyä kerran viikossa eli samalla tulisi tänne blogiinkin vähän elämää entisten epäsäännöllisten postausten kaveriksi. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin että kerrankin pysyn aikataulussa.


Näistä se ajatus sitten lähti...

Ajattelin kirjoittaa tähän samaan postaukseen heti ensimmäisen esittelynkin, mutta sitten tuumin että olisi ehkä kiva ensiksi kertoa hieman omasta keräilyhistoriastani.

Meillä on ollut Disney-elokuvia niin kauan kuin vain muistan. Ensimmäisen oman Disney-VHS:ni sain 2-vuotislahjaksi ja tuo punakoteloinen Kaunotar ja Kulkuri on edelleen yksi aarteeni. Äitini nauroi usein että tv on kasvattanut minut ja veljeni, sillä meidän perheessä katsottiin (ja katsotaan edelleen) paljon elokuvia. Useimmat Disneyn klassikot siis löytyivät lapsuudenkodista ja ne mitä ei ollut omassa hyllyssä lainattiin sitten serkuilta.

Suurin osa VHS-kokoelmastamme siirtyi aikanaan nuoremmille serkuilleni ja jäi valitettavasti sille tielle. Onneksi oli tullut muutama rakkain elokuva jemmattua talteen. VHS-kasetteja en ole pystynyt enää vuosiin katsomaan, mutta niillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa, että minusta on hauska pitää niitä esillä DVD-hyllyni päällä.

DVD:inä onkin sitten tullut halittua klassikot Lumikista Frozeniin ja sen jälkeen keräily on jatkunut bluray-levyjen muodossa. En oikein edes tiedä milloin tein päätöksen että haluan kerätä kaikki klassikot kokoelmaani. Sain 18-vuotislahjaksi kavereiltani Pienen Merenneidon sekä Lilon & Stitchin DVD:t ja niistä sitten innostuin niin että tuli hankittua muitakin suosikkeja takaisin omaan leffahyllyyn.

Voi niitä aikoja kun uuden DVD-kotelon sisältä löytyi levyn lisäksi Disney Insider ja klassikkolista!

Muinaisen Anttilan ale-laatikoista ja tarjouskampanjoita tuli pikkuhiljaa ostettua elokuvia ja jossakin vaiheessa klassikoita oli jo sen verran että välistä puuttuvia numeroita alkoi olla vähemmän kuin jo kokoelmassa olevia. Pitihän ne puuttuvatkin sitten ostaa numeroriviä täydentämään.

Yleensä yritin odotella erilaisia juhla- tai erikoisjulkaisuja parempien lisämateriaalien toivossa, mutta välillä piti myös sortua yksilevyisiin helposti saataviin julkaisuihin. Tämä siis aikana jolloin Disney ylläpiti vielä holviaan ja elokuvat olivat myynnissä vain rajoitetun ajan. Nykyäänhän klassikoita voi ostella milloin vain haluaa, mikä on toki mahtavaa mutta toisaalta myös harmi sillä erilaisia erikoisjulkaisuja tulee selkeästi harvemmin.

Onneksi on vielä muutama vanha juhlajulkaisu, joita ei omasta hyllystä löydy ja joita voi aina silloin tällöin internetin ihmeellisestä maailmasta ja kirpputoreilta etsiskellä. Voi sitä riemua kun osuu joku timantti kohdalle!

Kuinka monta klassikkoa sinun kokoelmastasi löytyy?

Ps. Leffahyllyn ensimmäinen varsinainen esittely tulee lauantaina! :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

DIY: Mikki-heijastin

Mikin 90-vuotisjuhlapäivän kunniaksi ajattelin että olisi kiva tehdä joku Mikki-aiheinen DIY-juttu. Eilen töissä sainkin mielestäni aivan loistavan idean helposti toteutettavasta pikku jutusta, joka on vieläpä erittäin hyödyllinen näin syksyn pimentyessä talveksi. Kuvittelin että yksinkertainen Mikki olisi nopea ja näppärä toteuttaa heijastimena – ja varmaan onkin jos vain materiaalit ovat oikeat.

Olisin voinnut otsikoida tämän postauksen myös nimellä "Heijastava kangas – uhka vai mahdollisuus?" Koska minun ompelutaidoillani koin jämäkän kankaan enemmän uhkana, mutta ehkä pitää vielä jatkaa yrittämistä. Varsinaisia ohjeita ei siis tällä kertaa ole luvassa, koska aina ei kaikki suju niin kuin Strömsössä, mutta toivottavasti saat tästä inspiraatiota omaan askarteluun.




Kuvittelin tosiaan näppärästi ompelevani Mikin pään muotoisen heijastimen tuosta noin vaan. Olin töissä ehtinyt hieman googlailla erilaisia materiaalivaihtoehtoja ja tuuminut että Eurokankaasta löytyvä heijastava kangas olisi varmaankin helpoin ratkaisu. Kuinka väärässä olinkaan! Tai sitten vain odotin ihan liikoja omilta ompelutaidoiltani... Noh sanottakoon että tällaisen heijastimen tekemiseen suosittelisin jotakin liimapintaista heijastinkalvoa, jonka voi vain painaa kiinni kankaaseen.

Tein ensiksi itselleni sabluunan jolla mallailin minkä kokoinen ja muotoinen heijastimesta pitäisi tulla. Jäljensin Mikin heijastinkankaalle ja tartuin neulaan ja lankaan. Voin kertoa että sormeni on vieläkin kipeä neulan painamisesta jämäkän kankaan läpi. Lisäksi ohut ompelukonelanka tahtoi katkeilla ja mennä solmuun vähän väliä.

Kun käsin näpertämisestä ei tahtonut tulla mitään, päätin ottaa esiin ompelukoneen.




Hurautin muutaman kerran testiksi nähdäkseni mitä ompelukoneeni tuumi kankaasta. Parin säädön jälkeen olinkin valmis kokeilemaan jotakin kunnollisempaa... Ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että jos on sinut koneensa kanssa niin tämä sujuu varmaan paljon paremmin. Pienen kankaanpalan pyörittely ei ottanut minulta millään sujuakseen, joten päätin kokeilla vielä kolmatta vaihtoehtoa.

Otin paksumman neulan ja mustaa villalankaa, jolla ompelin heijastimen reunat. Tämä taktiikka vaati hieman aikaa ja hermoja, mutta lopputulos oli ihan hauskan näköinen. Puolessa välissä tajusin ottaa apuvälineeksi piikin, jolla painoin neulalle valmiit reiät ompelun helpottamiseksi. Villalanka tahtoi hieman rispaantua, mutta oikeni onneksi pienellä maanittelulla ja sain kuin sainkin yhden heijastimen ihan valmiiksi asti.




Päätin antaa ompelukoneelle vielä mahdollisuuden ja yritin mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti huristella kolme ympyrää. Muutaman "sinne päin" -kappaleen jälkeen alkoi ympyröidenkin tekeminen sujua, mutta kello alkoi tikittää puoltayötä, joten päätin jättää askartelut tällä kertaa tähän. Pohdin vielä pitäisikö käydä ostamassa seuraavaa kertaa varten liimakangasta vai kysyä kaverilta vinkkejä huovuttamiseen... No saa nähdä mitä keksin. Jätä ihmeessä kommentti jos sinulla on joku idea!

Mutta tämä pienen DIY-projketini myötä toivotan
Mikki Hiirellä oikein hyvää 90-vuotissyntymäpäivää!
Ja teille muille sanon:

torstai 15. marraskuuta 2018

Mietteitä elokuvasta Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa

Teksti sisältää jonkin verran juonenpaljastuksia elokuvasta!
Jätäthän lukemisen siis toiseen kertaan, jos elokuva on vielä katsomatta.




Disneyn uusin live action elokuva "Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa" saapui teattereihin jo marraskuun alussa, mutta itse ennätin käydä katsomassa sen vasta tällä viikolla. Tuon ihanan julisteen nähtyäni odotukseni elokuvasta olivat hieman nousseet, mutta tiesin että Disney oli vienyt tarinan melkoisen kauas E.T.A. Hoffmannin alkuperäisestä sadusta "Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas" kuin myös satuun perustuvasta baletista.

Tämä visuaalisesti hurmaava fantasia seikkailu onkin lähinnä ottanut vain hyppysellisen inspiraatiota Tchaikovskyn baletista ja lainannut hieman sen ikonista musiikkia. On tietysti ymmärrettävää että juoneen on täytynyt lisätä elementtejä, alkuperäinen satu kun on lyhyt ja perustuu Claran näkemään uneen, joka on tänä päivänä jokseenkin vältelty juonenkäänne. Minulle "Pähkinänsärkijä ja neljeä valtakuntaa" sekä sen hahmot jäävät kuitenkin valitettavan hataroiksi (kuin hattara!)

Elokuvan alussa katsojille esitellään päätähtemme Clara Stahlbaum, nuori tyttö joka viettää mielellään aikansa keksintöjen ja fysiikan parissa. Claran äiti on menehtynyt, mutta ennättänyt kuitenkin jättää tyttärelleen joululahjaksi arvoituksellisen rasian, joka Claran harmiksi on lukossa. Onneksi Claran kummisetä Drosselmeyer tunnistaa rasian ja tietää mistä Claran on etsittävä tarvitsemaansa avainta.




Ja näin pääsemme mukaan Claran seikkailuun, joka toi minulle vahvasti mieleen Narnian tarinat tai Liisan seikkailut Ihmemaassa. Clara siis löytää tiensä taianomaiseen maailmaan, josta hän löytääkin rasiaansa sopivan avaimen. Ikävä kyllä Clara ei ole ainoa joka avainta havittelee vaan sen ehtii napata hiiri, jota jahdatessaan Clara kohtaa Pähkinänsärkijä sotilaan kapteeni Phillip Hoffmanin. (Oletettavasti nimi on nyökkäys E.T.A Hoffmannille.)

Yhdessä Clara ja kapteeni suuntaavat linnalle ja Claralle selviää valtakunnan historia ja yllätys yllätys se että hän on prinsessa! Sokerikeiju Sugar Plum ja muut sijaishallitsijat kertovat kuinka Claran äiti oli luonut heidän maailmansa, mutta kuinka kuningattaren poissa ollessa neljännen valtakunnan sijaihallitsija Äiti Ginger oli noussut kapinaan ja tahtoi valloittaa kaikki valtakunnat itselleen. Sugar Plumilla on suunnitelma valtakuntien puolustamiseksi mutta siihen hän tarvitsee Claran apua ja prinsessana Claran tulee tietenkin pelastaa valtakunnat näitä uhkaavalta vaaralta.





Visuaalisesti elokuva on karkkia silmille, etenkin puvustus oli aivan ihanaa, mutta sisältö siitä jää uupumaan. Hahmot tuntuivat minusta todella pinnallisilta ja sääliksi kävi etenkin kapteeni Hoffmania, Pähkinänsärkijää, joka jäi täysin yksiulotteiseksi sivuhahmoksi vaikka elokuva kantaa hänen nimeään!

Monet muutkin hahmot olisivat kaivanneet lisää syvyyttä, etenkin Sugar Plum ja Äiti Ginger olisivat tarvinneet lisää aikaa hahmojen motiivien selvittämiseen. Nyt elokuvaa katsoessa heräsi lähinnä vain roppakaupalla kysymyksiä joihin ei saatu minkäänlaisia vastauksia. Lisäksi minua häiritsi kovasti saman vanhan "lapsi löytää taikamaailman ja seikkailunsa keskellä oppii jotakin tärkeää" -kaavan käyttö, en varmaankaan ollut ainoa jolle tuli elokuvasta vahvasti mieleen vuoden 2010 live action Liisa Ihmemaassa.

Mutta vaikka sisältö jätti paljon toivomisen varaan, niin oli elokuvassa paljon hyvääkin: visuaalisuus ja puvustus siellä listan kärkipäässä. Pidin myös kovasti baletti-kohtauksesta, joka elokuvaan oli tuotu sekä hauskasta nyökkäyksestä Disneyn Fantasia-elokuvalle. Näyttelijätyöstä täytyy antaa myös kiitosta, etenkin Claraa näytellelle Mackenzie Foylle, joka suoriutu roolistaan erinomaisesti. Ainoa näyttelijöissä häiritsevä asia oli, monelta muultakin kritiikkiä saanut, Keira Knightleyn ääni, jota oli digitaalisesti muunneltu. Kimittävä ääni ei vain tuntunut lainkaan sopivan Knightleylle eikä mielestäni edes hänen hahmolleen.




Kokonaisuutena antaisin elokuvalle kolme ja puoli tähteä viidestä. Elokuva oli viihdyttävä puutteistaan huolimatta ja lisätähti tulee kauniista toteutuksesta. "Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa" löytää varmasti paikkansa jouluelokuvien joukosta, vaikka se ei mikään mieleenpainuvien teos olekaan. Tunnelmaa ja jouluntaikaa elokuvasta kuitenkin löytyy sen verran, että voisin kuvitella elokuvan katsovani joskus uudestaankin.

Kuvat: IMDb

lauantai 27. lokakuuta 2018

The Art of Mulan



Kirjahyllyni täydentyi muutamalla ihanalla aarteella tässä menneen kesän ja syksyn aikana ja tämä kaunokainen on yksi niistä. Nämä Hyperion Booksin kustantamat 90-luvun taidekirjat ovat pitkään olleet toivelistallani ja tasaisin väliajoin niitä Amazonista ja muualta internetin ihmeellisestä maailmasta etsin.

The Art of Mulan (1998) on viimeinen Hyperion Booksin kustantama iso taidekirja, Hyperion teki vielä Karhuveljeni Kodan taidekirjan, mutta se (kuten myös ennen Mulanin julkaistu The Art of Hercules) on kooltaan pienempi kuin aikaisemmat kirjat. Hyperion Booksin kustantamiin Disneyn taidekirjoihin kuuluvat Leijonakuningas, Pocahontas, Notre Damen kellonsoittaja, Pieni merenneito, Herkules, Mulan sekä Karhuveljeni Koda.


Suojapaperin alta löytyy yksinkertainen musta kansi kauniilla painatuksella


Jeff Kurttin kirjoittama The Art of Mulan kallistuu minun vaakakupissani enemmän "the making of" -tyyliseksi kirjaksi kuin taidekirjaksi. Toki 192 sivuun mahtuu suuri määrä taidetta ihailtavaksi, mutta 90-luvun taidekirjojen tapaan suurin osa kuvista on elokuvan stillejä tai puhtaaksi piirettyjä animaatioita. Tekstit vievät siis ainakin minun silmissäni voiton ja oli todella mielenkiintoista lukea tekijöiden pohdintoja ja kommentteja elokuvan teosta.

Kirja käy läpi Mulanin tarinan kiinalaisesta kansantarusta Disneyn elokuvaksi ja kuinka Disneylla haluttiin säilyttää Mulanin tarun alkuperäinen henki. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi kuinka käsikirjoitusta tehdessä studiolla oli ollut idea tehdä elokuvasta romanttinenkomedia, jossa Mulan on joutumassa järjestettyyn avioliittoon ja poikatyttönä kapinoi tätä ajatusta vastaan. Idea päätettiin kuitenkin hyllyttää (onneksi!) koska sen ei koettu sopivan Mulanin legendaan.




Taidekirjoille tuttuun tyyliin The Art of Mulan on jaettu lukuihin, kirjasta löytyy neljä päälukua:

1. The Mythic Journeys of Mulan
Luvussa käsitellään Mulanin legendaa ja tarun alkuperää ja miten tarina päätyi Disneyn käsikirjoittajien työstettäväksi.

2. The Journey of Discovery
Toinen luku on oma suosikkini. Luku keskittyy kertomaan elokuvan tekijöistä koostuvan tiimin tutukimusmatkaan Kiinassa, jossa he tekivät taustatyötä elokuvaa varten.

3. The Journey of Production
Nimensä mukaisesti kolmas luku keskittyy elokuvan työstämiseen, luvussa käydään läpi elokuvan tärkeimpiä hahmoja ja tarinan elementtejä.

4. Journey's End
Viimeinen luku on yhteenveto elokuvan teosta ja siinä käydään läpi työryhmän tunteita elokuvan valmistuttua.


Visual development by Alex Nino

Visual development by Mark Henn


Mielenkiintoisen tekstin lisäksi kirja ansaitsee kiitosta siitä että kuvat ja teksti puhuvat hyvin yhteen. Kaikkia kuvia ei toki ole selitelty eikä niihin suoraan viitata tekstissä, mutta kuvat tukevat tekstiä ja herättävät eloon maisemia ja kohtauksia, joista tekstissä puhutaan. Tämä toimii erityisen hyvin kirjan toisessa luvussa, joka käsittelee elokuvaa varten tehtyä taustatyötä ja tiimin tutustumismatkaa Kiinassa.

Ainoa asia joka oikeastaan minua kirjassa häiritsee on sen ilmava taitto. Sivuille on jätetty paljon tyhjää tilaa, joka välillä toimii ja välillä ei. En myöskään koe että kirjan koosta olisi otettu kaikkea hyötyä irti. Välillä lukijalle tarjotaan ihastuttavia aukeaman kokoisia kuvia ihasteltavaksi, mutta usein suuret kuvat ovat elokuvan stillejä ja konseptikuvat tai muut tuotannon alkuvaiheen taideteokset  eivät juurikaan pääse loistamaan. Stillejä on myös ripoteltu vähän sinne ja tänne tyhjää tilaa täyttämään ja välillä ne vain tuntuvat täysin turhilta ja tarpeettomilta.





Muuten kirja on aivan mahtava kokonaisuus, etenkin jos tarina elokuvan teosta kiinnostaa. Nämä isot taidekirjat ovat tietysti hieman hankalan kokoisia lukemisen kannalta, mutta pöydän ääressä teekupin kanssa tekstiin uppoaa helposti moneksi tunniksi. Ja vaikka alussa valittelin että kirjassa on paljon stillejä elokuvasta, niin kyllä konspetitaidettakin löytyy. Ihasteltavaa riittää siis muutenkin kuin vain tekstin muodossa.

Olen todella iloinen että löysin tämän kirjan taidekirjakokoelmaani. Nyt puuttuu enää muutama 90-luvun taidekirjoista ja sitten voinkin keskittyä haalimaan uusimpien elokuvien kirjoja. Onko sinulla joku taidekirja jonka hyllyllesi haluaisit? Tai onko mielessä joku elokuva josta pitäisi ehdottomasti taidekirja tehdä?




Storyboard art by Chris Sanders (Moni varmaan tunnistaa Sandersin tyylin Lilosta & Stitchistä!

Visual development by Chen-Yi Chang

Rough model sheet by Alex Kupershmidt

Visual development by Hans Bacher

Rough animation by Ruben Aquino

Background art by Xiangyuan Jie

Concept drawing of Cri-Kee by Joe Grant

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Terkkuja Kööpenhaminasta!



Kävin viime viikonloppuna pienellä minilomalla Kööpenhaminassa moikkaamassa Pientä merenneitoa sekä H. C. Andersenia. Mutta eihän reissu ole reissu ilman Disneytä, joten tuli tietysti poikettua käymään myös Amagertorv-torin laidalta löytyvässä Disney Storessa. Kauppa löytyy todella helposti keskustan ostoskadun varrelta ja ihana punainen logo loistaa pitkälle.

Tarkkasilmäisimmät muuten ehkä huomaatte että kaupan ikkunassa on shopDisney.co.uk:n osoite eikä Tanskan Disney Storen osoitetta. Juttelin kaupassa hetken erään Cast Memberin kanssa, joka kertoi että nykyään kaikki Euroopan Disney Storet toimivat verkossa shopDisney.co.uk-sivuston alla. Täällä Suomessa se ei nyt ehkä niin vaikuta, mutta olisi mielenkiintoista tietää miten tuollainen muutos on vaikuttanut maihin joilla oli ennestään oma online-store. Tai että miten mahdollinen Brexit tulee vaikuttamaan tilaamiseen, jos sitten ei voi edes yrittää siirtyä Ruotsin Disney Storesta tilaamaan.





Kööpenhaminan Disney Store on kivan kokoinen kauppa ja hyllyiltä löytyi paljon erilaisia tuotteita eikä vain pelkästään lapsille suunnattuja leluja. Olin etenkin iloinen huomatessani Oh My Disneyn kokoelmaan kuuluvia Disneybound-tuotteita. Myös muutama aivan ihana Loungeflyn laukku ja lompakko huusi nimeäni, mutta jätin ne tällä kertaa ostamatta vaikka upeita ovatkin.

Olin ennakkoon suunnitellut ostavani vain tämän vuoden Sketchbook Ariel -koristeen, mutta voitte vain arvata että mukaani tarttui muutakin. Ei pitäisi päästää materialistista Disney-fania vapaasti tutkimaan Disney Storen ale-hyllyjä, siinä käy lompakolle huonosti.




Tällaisia aarteita mukaani sitten lähti Arielin lisäksi. Tuota ihanaa "Just a pinch of pixie dust" -pussukkaa olen katsellut pitkään shopDisneysta, mutta en raaskinut ostaa sitä täydellä hinnalla. Pussukan sisältä löytyy kumi, viivotin, lyijykynä sekä kuulakärkikynä ja sen alkuperäinen hinta shopDisneyssa oli muistaakseni £10 eli noin 11 euroa. Mutta nyt kun tuo ihanuus oli kuitenkin alennuksessa, niin pakkohan se oli ostaa. Alesta löytyi myös Disney Princess Adhesive Patches -tarroja.

Stationary osatolta sitten löytyi super söpöjä Stitch-muistilappuja, Edna Moden lainauksia sisältäviä lyijykyniä sekä Helinä-keiju vinyylitarroja. Eräältä hyllyltä löytyi myös erilaisia yllätyspusseja ja nappasin yhden Mikki 90-vuotta -aiheisen pussukan mukaani. Kassalla ostin vielä tuon pienen Animators' collection kassin, johon ostokseni sopivasti mahtuivat.

Yllätyksekseni kassalla ollut Cast Member ripotteli vielä "taikaa" kassini sisään ("little bit of extra magic for your day!"). En edes siinä kassalla tajunnut että mitä nuo taikahippuset olivat - kauhuissani ajattelin että hän kuorutti juuri ostokseni glitterillä. Hotellihuoneessa sitten kurkkasin kassin pohjalle ja sieltä löytyi tuollaisia suloisia kultaisia Mikki-hippuja!  


Sketchbook ornament Ariel soittaa pätkän "Part of Your World" kappaleesta




Paketissa on 10 kynää, kaksi kutakin lainausta

Mikki-yllätyspussista voi saada jonkin yhdestätoista eri Mikistä. Minulle osui klassinen Mikki Hiiri