maanantai 29. toukokuuta 2017

Treasure Planet A Voyage of Discovery

Aikaisemmin jo kirjoitin että muutama taidekirja odottaa omaa postaustaan ja tadaa! Tässä niistä ensimmäinen. :) Tällä kertaa haluan esitellä teillä kirjahyllyni aarteen ja yhden omista suosikeistani eli Aarreplaneetta elokuvan taidekirjan.




Treasure Planet A Voyage of Discovery (2002) on hieman erinäköinen taidekirja kuin "The Art of..." -sarjan kirjat. Huomattavin ero ovat pehmeät kannet ja liimasidonta, jotka tekevät kirjasta valitettavasti hieman halvan oloisen etenkin kun sitä vertaa uudempiin taidekirjoihin. Mutta vaikka ulkoasu ei tekään suurta vaikutusta, niin sisältö kyllä korvaa kaiken mikä jää ulkoasussa uupumaan.

Tämä 125 sivuinen ihanuus on A Welcome Book Disney Editionin kustantama ja kirjoituksesta on vastannut Jeff Kurtti ja Jody Revenson. Sisällöltään kirja on aika samantyylinen kuin "The Art of..." -kirjat eli jaettu kolmeen päälukuun.

Ensimmäinen osa on "Part One: Creating a World", joka siis nimensä mukaisesti kertoo elokuvan maailman luomisesta. Luvussa käydään läpi niin avaruuden suunnittelu kuin eri planeetat ja niiden asukkaita, mutta oma suosikkini on ehdottomasti laivojen suunnittelusta kertova osuus.


"Space is not a vacuum in this universe, but is living, roiling, and ever changing."


Jim and Silver by Dan Cooper – Jim and B.E.N by Dan Read

Ensimmäisestä osasta löytyy myös muutama luku elokuvan visuaalisen maailman luomisesta sekä tietokoneanimaation ja perinteisen animaation yhdistämisestä. Uusi Deep Canvas ohjelma auttoi luomaan elokuvaan taustat, joita voitiin valaista uudelleen ja kuvata eri kulmista. Näin samaa taustaa pystyttiin käyttämään useissa eri otoksissa vain pienillä muutoksilla eikä koko taustaa tarvinnut tehdä uudestaan.

Uutta tekniikkaa käytettiin myös laivojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tiesittekö muuten että RLS Innoitus -laiva meinattiin alunperin nimetä Hispaniolaksi alkuperäisteoksen mukaan. Toinen nimivaihtoehto olisi ollu Destiny, mutta sitten tuotannon kirjanpitäjä keksi nimen Legacy. Eteen liitettin vielä kirjaimet RLS kirjailija Robert Louis Stevenson kunniaksi, mutta myös nyökkäykseksi laivastojen käyttämille "HMS" ja "USS" lyhenteille.







Kirjan toisessa luvussa, "Part Two: Inhabitants", päästään tutustumaan tarkemmin elokuvan hahmoihin. Monen taidekirjan kohdalla olen valitellut, että kirjaan on valittu vain kuvia hahmojen lopullisista designesta. Treasure Planet A Voyage of Discovery ei tee tässä suurta poikkeusta, mutta se mikä kuvissa jää uupumaan korvataan tekstillä. Jokaisesta päähahmosta on kirjoitettu hieman hahmon taustaa, mutta myös hahmon suunnittelusta on kerrankin kirjoitettu enemmän kuin yksi lause.





Etenkin ei-ihmishahmojen kohdalla on kerrottu mistä inspiraatio heidän ulkomuotoonsa tuli ja miten se vaikutti muihin hahmoihin. Esimerkiksi tohtori Doppler alkoi saamaan koiramaisia piirteitä vasta kun kapteeni Amelian lopullinen kissamainen design oli päätetty. Tätä ennen Dopplerin pääanimaattorina toiminut Sergio Pablos oli kokeillut kaikkea ihmisestä alieniin, mutta ei ollut löytänyt tohtorille sopivaa ulkomuotoa.


Kirjaan oli valitettavasti valittu suurimmaksi osaksi vain näitä koiramaisia hahmosuunnitelmia
Erilaisia hahmosuunnitelmia kapteeni Amelialle, B.E.N -robotille sekä Morphille



Hahmoluvun hauskin osa on ehdottomasti Silverin miehistön esittely. Näiden sivuhahmojen suunnittelusta ei juuri kerrota, mutta jokainen mihistönjäsen on silti esitelty nimen, lyhyen kuvauksen ja muutaman kuvan kera. Useimmilla kuvaus on sellaista nippelitietoa, että sitä ei edes elokuvassa mainita, mutta tuo hauskasti lisää persoonallisuutta miehistöön.

Esimerksiksi laivan ruorimiehestä, Turnbuckle nimeltään, kerrotaan että hän on mustekalamainen alien, jolla on sisäkorva ongelma. Mutta mikä mielenkiintoisinta hän on Silverin pitkäaikainen perämies sekä luotetuin ja pätevin miehistönjäsen.




Viimeinen luku "Part Three: Acting and Animation" käy läpi elokuvan juonen Jimin ja Silverin kautta. Pääpaino on annettu tämän pääkaksikon suhteelle ja miten se kehittyy ja muuttuu elokuvan aikana. Luku on jaettu teksti- ja kuvapainotteisiin aukeamiin, joissa on käytetty still-kuvia elokuvasta sekä jonkin verran kuvakäsikirjoituksen kuvia.

Tässä luvussa myös hahmojen animaattorit pääsevät kertomaan työstään ja mihin he kiinnittivät huomiota hahmoissa. Glen Keane, Silverin pääanimaattori, esimerkiksi kertoi miten häntä epäilytti yleisön suhtutuminen hahmoon joka on animoitu sekä perinteisellä tekniikalla että tietokoneanimaatiolla, joka oli tuolloin vielä uutta ja ihmeellistä.




Luvussa käsitellään myös elokuvan ja Aaresaari-kirjan eroja ja kuinka elokuvasta haluttiin tehdä oma tarinansa, joka otti inspiraatiota Stevensonin kirjasta eikä vain kopioinut sitä. Elokuvan ohjaajat Ron Clements ja John Musker halusivat luoda Silverin ja Jimin välille vahvemman isä-poika suhteen kuin mitä se alkuperäisessä tarinssa on. Suurin syy oli se että näiden kahden hahmon välinen suhde toi tarinaan sopivaa tunnelatausta ja draamaa, mutta aihe koettiin myös modernina ja inhimillisenä joten sen ajateltiin vetoavan yleisöön.





Kuten jo alussa mainitsin tämä on yksi ehdoton suosikkini taidekirjojen kokolemassani. Kirjaan on saatu koottua uskomaton määrä ihanaa taidetta ja paljon tietoa elokuvan teosta. Teksti on myös mielenkiintoisesti kirjoitettu, joten sitä on mukava lukea ja minusta on ihanaa että elokuvan taiteilijoillekin on kerrankin annettu kunnolla tilaa kertoa työstään.

Pidän myös siitä miten luvut on jaettu niin että ensin tutustutaan elokuvan maailmaan, sitten hahmoihin jotka elävät siinä maailmassa ja sitten vasta juoneen. Joissakin kirjoissa elokuvan juoni kulkee alusta lähtien muun tiedon taustalla, mutta oli mukavaa että Treasure Planet A Voyage of Discoveryssa sillä oli annettu ihan oma lukunsa.

Tätä postausta kirjoitellessa alkoi tehdä mieli katsoa kyseinen elokuva, joten taidanpa viettää loppu illan sohvalla elokuvasta nauttien. Suosittelen samaa aktiviteettia muillekin ja jos et jostain syystä ole tähän "aliarvostettuun" Disney klassikkoon vielä tutustunut niin nyt on korkea aika! :D

lauantai 20. toukokuuta 2017

DIY: Lumottu ruusu



Blogini valloittanut Kaunotar ja Hirviö teema jatkuu vielä ainakin tämän postauksen verran sillä olihan minun pakko tehdä oma lumottu ruusu! Erilaisia tutoriaaleja oman ruusun tekemiseen löytyy youtubesta jo satoja ja se tuntuikin olevan yksi suosituimmista diy-ideoista tässä kevään aikana. Enkä yhtään ihmettele, sillä kukapa ei haluaisi tätä taianomaista ruusua kotiaan koristamaan.



Oman ruusun tekemiseen tarvitset:
* Lasikupu ja siihen sopiva alusta
* Tekoruusu
* Kuumaliimapyssyn ja siihen sopivaa liimaa
* Erilaisia työkaluja (pihdit, lyijykynä, viivotin, ruuvimeisseli...)

Minä löysin sopivan lasikuvun IKEAsta ja samasta paikasta löytyi myös ruusu. Työkalut ja kuumaliimapyssy löytyivät jo omasta takaa, joten tämä projekti oli hyvin budjetti ystävällinen.



Itse aloitin projektin lyhentämällä ruusun sopivan pituiseksi. Tämä IKEAn ruusu oli oikein mukava työstää, varren sisällä kulkee rautalanka, joka helpottaa varren muotoilua. Rautalanka tuntui tukevalta ja aluksi vähän jännitin riittävätkö pienet pihtini sitä leikkaamaan, mutta huoli oli turha. Muutama napakka puristus ja rautalanka napsahti kiltisti poikki.

Mittasin viivottimen avulla alustan keskikohdan ja ruuvimeisselillä koversin siihen pienen kolon ruusun vartta varten. Oletin että olisin tarvinnut järeämpiä työkaluja tähänkin, mutta tuo alusta on jonkinlaista puumassaa ja ruuvimeisseli puri siihen todella helposti. Tämä kolon tekeminen on ihan vapaaehtoista ja riippuu alustan materiaalista, mutta se antaa ruusulle hieman paremmin tukea kuin tasainen pohja.




Sitten vain liimaamaan! Lisäilin liimaa pikkuhiljaa ja pyörittelin alustaa edessäni, jotta sain tehtyä ruusulle tukevan "liimakeon", jonka avulla kukka pysyi pystyssä. Siistimpiäkin tapoja toki on jos tuo liima häiritsee omaa esteettistä silmää, mutta tämä on varmastikin se nopein ja helpoin tapa. Minulla taisi mennä kaikkiaan noin 20 minuuttia tähän puuhasteluun.

Odotellessani että liima kuivuisi (kuumaliima kuivuu onneksi todella nopeasti), taivuttelin vielä hieman ruusun vartta saadakseni sen muistuttamaan enemmän elokuvassa nähtyä.



Monissa tutoriaaleissa ruusuun on lisätty myös valot tuomaan lumottua tunnelmaa. Minäkin kokeilin miltä valotehoste näyttääisi, mutta ostamani valoköynnös oli aika pitkä ja peitti lopulta niin paljon ruusua että päätin ottaa sen pois. Hämärässä nuo pienet ledivalot olisivat tietysti hauska lisä, mutta mielestäni ruusu on ihan kaunis sellaisenaankin.

Tässä vielä muutama kuva lopputuloksesta. :)





torstai 11. toukokuuta 2017

BatB virallinen elokuvalehti

Herätelläänpä blogia taas hieman henkiin, kun turhan moni postaus on viime aikoina jäänyt vain luonnokseksi. Muutama taidekirja esittely on kyllä odottamassa viimeistelyä, että jahka saan itseäni niskasta kiinni ja kuvat otettua niin tulee kunnollisempia postauksia. :')

Mutta ennen kirjoja päätin esitellä teille lehden, jonka ostin tällä viikolla ja ajattelin että tämä voisi kiinnostaa muitakin, jos ei jo omasta kokoelmasta löydy.



Törmäsin tähän lehteen ihan sattumalta Suomalaisessa kirjakaupassa käydessäni ja pikaisella selailulla vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin ostaa. En tiedä onko Disneyn elokuvista ennenkin julkaistu tällaisia "virallisia lehtiä", mutta itselleni tämä oli ainakin ihan uusi tuttavuus.

Kyseessä on siis Beauty and the Beastin virallinen elokuvalehti, joka sisältää myös kaksipuolisen julisteen! Julisteessa on elokuvan mainonnasta tutut kuvat, toisella puolella lumottu ruusu ja toisella puolella Belle ja Hirviö tanssimassa.

Lehdessä on 73 sivua ja se sisältää muun muassa erilaista tietoa elokuvan teosta, kurkistuksia kulisseihin sekä hahmojen pukusuunnitelmia.






Lisäksi löytyy myös erilaisia askarteluohjeita ja testejä, mutta minusta lehdessä ehdottomasti parasta on pienet tietoiskut elokuvasta esimerkiksi kuinka monta kynttilää kuvauksissa kului tai montako Swarovski-kristallia Bellen tanssiaismekossa on. Tuollaista nippelitietoa on minusta aina hauska lukea ja kyllä elokuvan lavastustakin arvostaa ihan eri tavalla kun oppii että elokuvassa käytetyt kattokruunut olivat melkein 5 metriä korkeita!

Jos siis pidit Beauty and the Beast elokuvasta, niin luulen että pidät myös tästä lehdestä. Eihän tämä mikään taide- tai tietokirja ole, mutta kurkistus silti elokuvan kulisseihin ja puvustuksestakin on poimittu mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita ei elokuvaa katsoessa edes tullut huomanneeksi.




Löytyypä lehden sivuilta myös hienoja konseptitaide kuvia