The Art of Mulan

Kirjahyllyni täydentyi muutamalla ihanalla aarteella tässä menneen kesän ja syksyn aikana ja tämä kaunokainen on yksi niistä. Nämä Hyperion Booksin kustantamat 90-luvun taidekirjat ovat pitkään olleet toivelistallani ja tasaisin väliajoin niitä Amazonista ja muualta internetin ihmeellisestä maailmasta etsin.

The Art of Mulan (1998) on viimeinen Hyperion Booksin kustantama iso taidekirja, Hyperion teki vielä Karhuveljeni Kodan taidekirjan, mutta se (kuten myös ennen Mulanin julkaistu The Art of Hercules) on kooltaan pienempi kuin aikaisemmat kirjat. Hyperion Booksin kustantamiin Disneyn taidekirjoihin kuuluvat Leijonakuningas, Pocahontas, Notre Damen kellonsoittaja, Pieni merenneito, Herkules, Mulan sekä Karhuveljeni Koda.

Suojapaperin alta löytyy yksinkertainen musta kansi kauniilla painatuksella

Jeff Kurttin kirjoittama The Art of Mulan kallistuu minun vaakakupissani enemmän "the making of" -tyyliseksi kirjaksi kuin taidekirjaksi. Toki 192 sivuun mahtuu suuri määrä taidetta ihailtavaksi, mutta 90-luvun taidekirjojen tapaan suurin osa kuvista on elokuvan stillejä tai puhtaaksi piirettyjä animaatioita. Tekstit vievät siis ainakin minun silmissäni voiton ja oli todella mielenkiintoista lukea tekijöiden pohdintoja ja kommentteja elokuvan teosta.

Kirja käy läpi Mulanin tarinan kiinalaisesta kansantarusta Disneyn elokuvaksi ja kuinka Disneylla haluttiin säilyttää Mulanin tarun alkuperäinen henki. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi kuinka käsikirjoitusta tehdessä studiolla oli ollut idea tehdä elokuvasta romanttinenkomedia, jossa Mulan on joutumassa järjestettyyn avioliittoon ja poikatyttönä kapinoi tätä ajatusta vastaan. Idea päätettiin kuitenkin hyllyttää (onneksi!) koska sen ei koettu sopivan Mulanin legendaan.

Taidekirjoille tuttuun tyyliin The Art of Mulan on jaettu lukuihin, kirjasta löytyy neljä päälukua:

1. The Mythic Journeys of Mulan
Luvussa käsitellään Mulanin legendaa ja tarun alkuperää ja miten tarina päätyi Disneyn käsikirjoittajien työstettäväksi.

2. The Journey of Discovery
Toinen luku on oma suosikkini. Luku keskittyy kertomaan elokuvan tekijöistä koostuvan tiimin tutukimusmatkaan Kiinassa, jossa he tekivät taustatyötä elokuvaa varten.

3. The Journey of Production
Nimensä mukaisesti kolmas luku keskittyy elokuvan työstämiseen, luvussa käydään läpi elokuvan tärkeimpiä hahmoja ja tarinan elementtejä.

4. Journey's End
Viimeinen luku on yhteenveto elokuvan teosta ja siinä käydään läpi työryhmän tunteita elokuvan valmistuttua.

Visual development by Alex Nino

Visual development by Mark Henn

Mielenkiintoisen tekstin lisäksi kirja ansaitsee kiitosta siitä että kuvat ja teksti puhuvat hyvin yhteen. Kaikkia kuvia ei toki ole selitelty eikä niihin suoraan viitata tekstissä, mutta kuvat tukevat tekstiä ja herättävät eloon maisemia ja kohtauksia, joista tekstissä puhutaan. Tämä toimii erityisen hyvin kirjan toisessa luvussa, joka käsittelee elokuvaa varten tehtyä taustatyötä ja tiimin tutustumismatkaa Kiinassa.

Ainoa asia joka oikeastaan minua kirjassa häiritsee on sen ilmava taitto. Sivuille on jätetty paljon tyhjää tilaa, joka välillä toimii ja välillä ei. En myöskään koe että kirjan koosta olisi otettu kaikkea hyötyä irti. Välillä lukijalle tarjotaan ihastuttavia aukeaman kokoisia kuvia ihasteltavaksi, mutta usein suuret kuvat ovat elokuvan stillejä ja konseptikuvat tai muut tuotannon alkuvaiheen taideteokset  eivät juurikaan pääse loistamaan. Stillejä on myös ripoteltu vähän sinne ja tänne tyhjää tilaa täyttämään ja välillä ne vain tuntuvat täysin turhilta ja tarpeettomilta.

Muuten kirja on aivan mahtava kokonaisuus, etenkin jos tarina elokuvan teosta kiinnostaa. Nämä isot taidekirjat ovat tietysti hieman hankalan kokoisia lukemisen kannalta, mutta pöydän ääressä teekupin kanssa tekstiin uppoaa helposti moneksi tunniksi. Ja vaikka alussa valittelin että kirjassa on paljon stillejä elokuvasta, niin kyllä konspetitaidettakin löytyy. Ihasteltavaa riittää siis muutenkin kuin vain tekstin muodossa.

Olen todella iloinen että löysin tämän kirjan taidekirjakokoelmaani. Nyt puuttuu enää muutama 90-luvun taidekirjoista ja sitten voinkin keskittyä haalimaan uusimpien elokuvien kirjoja. Onko sinulla joku taidekirja jonka hyllyllesi haluaisit? Tai onko mielessä joku elokuva josta pitäisi ehdottomasti taidekirja tehdä?

Storyboard art by Chris Sanders (Moni varmaan tunnistaa Sandersin tyylin Lilosta & Stitchistä!) 

Visual development by Chen-Yi Chang

Rough model sheet by Alex Kupershmidt

Visual development by Hans Bacher

Rough animation by Ruben Aquino

Background art by Xiangyuan Jie

Concept drawing of Cri-Kee by Joe Grant

Paper Dreams The Art & Artists of Disney Storyboards

John Canemakerin kirjoittama "Paper Dreams The Art & Artists of Disney Storyboards" on nimensä mukaisesti kirja Disneyn tarinankerronnasta sekä taiteilijoista storyboardien takana. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1999 ja siitä on tehty toinen painos vuonna 2006. Itselläni on tuo -99 vuoden painos, mutta ymmärtääkseni kakkos painos on identtinen ensimmäisen kanssa. 

272 sivuun mahtuu runsaasti kuvia, mutta kirjassa on myös reilusti luettavaa. Canemaker kirjoittaa todella mielenkiintoisesti storyboardien synnystä ja niiden vaikutuksesta animaatioiden tarinankerrontaan. Kirjassa esitellään myös lukuisia Disneyn taiteilijoita studion alkuajoista aina 90-luvun lopulle muun muassa Bill Peet, Ted Sears, Carl Barks, Joe Ranft ja Chris Sanders.

John Canemaker on animaattori, historioitsija ja kirjailija, joka on kirjoittanut useamman teoksen länsimaisen animaation alkuajoista. Canemakerin näkökulma sekä animaattorina että historioitsijana tuo kirjaan ehdottomasti mielenkiintoisen lisän, tekstistä selvästi välittyy Canemakerin oma henkilökohtainen mielenkiinto aiheeseen. 

Paper Dreams on jaettu esipuheeseen sekä kymmeneen lukuun, joista osa keskittyy enemmän yleisesti storyboardien osaan Disneyn tarinankerronnassa ja osa luvuista taas keskittyy sitten selkeämmin taiteilijoihin. Oma suosikkini näistä luvuista on kolmas luku "Walt as Storyman", joka tietenkin kertoo Walt Disneyn tavasta kertoa tarinoita, tavasta työskennellä ja kannustaa työntekijöitään parempaan lopputulokseen.

Storyboardit eli kuvakäsikirjoituksethan ovat alunperin Disneyn kehittämä tapa hahmottaa tarinan kulku ennen animointia. Ensimmäiset storyboardit 1920-luvulla olivat hyvin sarjakuvamaisia, ruutu ruudulta kerrottuja tarinoita, niitä käytettiin muun muassa Steambot Willien ja muiden lyhytanimaatioiden luomiseen. Paper Dreams kokoaa yhteen kattavasti storyboardien kehittymisen 20-luvulta tähän päivään sekä eri taiteilijoiden tyylien vaikutuksen kuvakäsikirjoitusten luomiseen.

Samalla kun kirjassa sukelletaan storyboardien historiaan niin päästään myös kurkistamaan studion historiaan. Taiteilijoihin keskittyvissä luvuissa Paper Dreams esittelee tyylin ja tarinankerronnan lisäksi miten taiteilijat kommunikoivat studiolla keskenään ja miten taiteilijat suhtautuivat stoarybordeistaan saamaansa kritiikkiin.

Reiluun kahteensataan sivuun mahtuu siis varsin laaja katsaus animaation sekä Disneyn studion historiaa. Canemaker on haastatellut useita animaattoreita sekä storyboardtaiteilijoita, joten kirjasta löytyy historian lisäksi myös hauskoja kertomuksia kulissien takaa.

Lukemisen lisäksi kirjasta löytyy tietenkin runsaasti kuvia ihasteltavaksi ja tutkittavaksi. Pääpaino kuvissa on storyboardeissa, mutta mukaan mahtuu myös valokuvia taiteilijoista työskentelemässä studiolla sekä muutamia yksittäisiä luonnoksia ja konseptikuvia. 

Minun makuuni Paper Dreams on oikea aarreaitta, runsaasti kuvia tukemassa mielenkiintoista tekstiä aiheesta joka kiinnostaa. Suosittelen siis ehdottomasti kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet storyboardeista ja niiden historiasta. Toki kirjasta löytyy paljon ihasteltavaa kenelle tahansa Disney-fanille, etenkin jos studion historia ja kehitys kiinnostaa - ja tosiaan pelkästään kuvien ihasteluun saa upotettua hyvän tovin. 

Kuvien valinnasta annan muutenkin kirjalle paljon plussaa sillä mukaan on mahtunut monia kaikille tuttuja klassikkoja, mutta myös hieman tuntemattomampia lyhäreitä ja löytyypä kirjasta muutama kuva myös elokuvista, joita ei koskaan toteutettu. Eli kuten sanoin aarreaitta!

Ainoa pieni miinus on se että kuvien yhteyteen on harvemmin selkeästi merkitty kenen käsialaa ne ovat, välillä saa oikein tekstin seasta metsästää että kuka taiteilija on ollut kyseessä. 

Tämä on muuten postaus, joka on pyörinyt melkein vuoden luonnoksena bloggerissani, koska en millään keksinyt mitä muuta kuin ylistyssanoja voisin kirjoittaa. Nyt vihdoinkin onnistuin kuitenkin kokoamaan muitakin ajatuksiani kirjasta, vaikka edelleen olisin tahtonut vain hehkuttaa tätä mieletöntä teosta ja sen ihanaa sisältöä. 

Paper Dreamsin lisäksi Canemaker on muuten kirjoittanut kirjan "Before the Animation Begins - The Art and Lives of Disney Inspirational Sketch Artists" (1996), jota on useassa paikassa kutsuttu Paper Dreamsin sisarteokseksi ja jota kovasti kokoelmiini kaipaisin. Tällaiset taidetta ja historiaa sisältävät kirjat ovat vain niin mielenkiintoista luettavaa, että ne ehdottomasti omaan kokoelmaani haluaisin ihasteltavaksi. 

The Art of Zootropolis

Edellisestä taidekirjaesittelystä on taas ehtinyt vierähtää tovi, joten on korkea aika ottaa jälleen yksi kirjahyllyni aarre ihasteltavaksi. Tällä kertaa ajattelin esitellä teille kirjan, joka sisältää niin paljon ihania yksityiskohtia, että siitä tuntuu löytyvän joka kerta jotakin uutta.

The Art of Zootropolis tai The Art of Zootopia sillä tästä taidekirjasta on yllättäen molemmat versiot. Yleensä taidekirjat on nimetty elokuvan alkuperäisen nimen mukaan, mutta jostakin syystä Zootopia on poikkeus ja Eurooppaan taidekirja rantautui nimellä "The Art of Zootropolis". Kirjaa ostaessani tein nopean googletuksen ja selvitin että sisällöiltään kirjat ovat kuitenkin ilmeisesti täysin samat, joten ei ole väliä kumman version hyllyynsä ostaa.

Puhun tässä postauksessa Zootropoliksesta, kun se tuossa kirjan nimessä komeilee ja onhan se elokuvan virallinen nimi täällä Suomessakin.

Nämä kirjan esilehdet ovat ihan suosikkejani! Hauska bongailla tuttuja logoja uudella twistillä

Jessica Juliusin kirjoittama "The Art of Zootropolis" (2016) on ulkoisesti samaa sarjaa kuin muutkin Chronicle Booksin julkaisemat Disneyn taidekirjat, mutta sisällöltään tämä 160 sivuinen aarreaitta on hieman poikkeava. Kirjan sisältö on hyvin suunnittelukeskeinen, pääsemme kurkistamaan miten Zootropoliksen maailma on luotu, kuinka muun muassa meidän maailmamme logot ovat muuttuneet eläinten maailmaan sopivaksi ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon kun suunnittelee ympäristöä jossa elää asukkaita, joiden pituus ero on useita metrejä ja luonnolliset elinympäristöt täysin toisistaan poikkeavia.

Ja vaikka sisältö tavallaan seurailee elokuvan juonen kulkua niin se ei ole aivan yhtä selvää kuin osassa muista taidekirjoista. Tähän yksi suurin syy on varmastikin siinä, että kirjaan on sisällytetty yllättävän paljon taidetta ja taustatarinaa elokuvan suunnittelun alkuvaiheista, jolloin se oli juoneltaan hyvinkin erilainen kuin lopullinen versio.

Judy Hopps by Nick Orsi (vasen) and by Cory Loftis (oikealla)

Nick Wilden asun suunnittelu ja erilaisia ilmeitä by Cory Loftis 

The Art of Zootropolis on hyvin, hyvin, hyvin kuvapainotteinen, joten paljon katseltavaa ja ihmeteltävää riittää. Elokuvan pääkaksikosta Judysta ja Nickistä löytyy molemmista useampi sivu hahmosuunnitelmia, tällaisia kaipaisin ehdottomasti muihinkin taidekirjoihin.

Ja vaikka molempien hahmojen pääpiirteet ovat jo lukkoon lyötyinä niin suunnitelmissa on silti runsaasti erilaisuutta. Esimerkiksi vaikka tuo Nick Orsin suunnitelma Judysta, jossa hänellä on selkeästi hiukset, aivan erinäköinen kuin lopullinen versio!

Nick Wilden sivuille on kertynyt paljon piirroksia, jotka ovat selkeästi "alkuperäisen" juonen ajalta, sillä useimmissa kuvissa kettu paralla on kaulapanta. Kirjassa myös kerrotaan että Nick oli ensimmäinen hahmo joka Zootropolikseen suunniteltiin ja nämä suunnitelmat antoivat taas viitteet muiden hahmojen ja lopulta koko maailman suunnitteluun.

Tuleeko kenellekään muulle tästä kartasta mieleen Disneyn puistojen kartat? (map by Matthias Lechner) 

Rainforest District alueen esittelysivuilta löytyy aivan ihania konseptikuvia!

Kirjassa esitellään todella kattavasti kaikki Zootropoliksen alueet, vaikka ne vain vilahtaisivat itse elokuvassa. Tämä kirjan kolmas luku "Zootropolis habitats" on ehkä suosikkejani koko kirjassa. Sivut ovat sellaista väriloistoa ja karkkia silmille, että niitä ihastellessa vierähtää hyvä tovi.

Jokaisesta alueesta esitellään yleisilme, mitä sen suunnittelussa otettiin huomioon ja kuinka alueen asukkaat vaikuttivat suunnitteluun. Toki myös asukkaat esitellään, joten pääsemme tutustumaan esimerkiksi Judyn kotikylään, kotiin sekä perheeseen kirjan esitellessä Bunnyburrown suunnittelua. Elokuvassahan emme juurikaan Hoppsien kotia näe, mutta kirja näyttää meille pienen vilahduksen siitä millainen koti satapäiselle perheelle oli suunniteltu.

Hmm... Tuo toinen vasemmalta näyttää jotakin tutulta ;) (Bellwether by Shiyoon Kim)

Judy ja Nick ovat ymmärrettävästi saaneet eniten tilaa kirjan sivuilta, mutta myös useat muut hahmot ovat päässeet esille. Tämäkään taidekirja ei ole poikkeus tekstin suheen, sitä on aika vähän, mutta kivasti jokaisen hahmon kohdalle on kirjoitettu edes pieni pätkä esimerkiksi mistä innoitus kyseiseen hahmoon on tullut.

Ja tosiaan jos tuo Bellewetherin kuplan teksti ei näy kunnolla, niin yksi inspiraation lähde hahmolle oli lammas Disneyn lyhäristä "Lambert the Sheepish Lion". Että jos kuvatekstissä mainitsemani kuva näytti jonkun muunkin silmään tutulta niin siinäpä se syy.

Alkuperäiseen juoneen liittyi oleellisesti huvipuisto

Kokonaisuutena The Art of Zootropolis on taidekirjojen priimaa ja tällaisia kuvamääriä ja kertomuksia elokuvan taustatyöstä kaipaisi ehdottomasti muihinkin taidekirjoihin. Rakastan myös tässä kirjassa sitä miten paljon "alkuperäisestä" juonesta on kerrottu ja kuinka paljon sen suunnittelutyötä kirjan sivuilla näytetään.

Jos joku ei ole tuosta "alkuperäisestä" juonesta koskaan kuullutkaan, niin elokuvan ensimmäinen versio johon tuolla viittaan oli hyvin erilainen kuin mitä lopullinen juoni. Alunperin elokuvassa oli tarkoitus olla totaalinen kahtiajako peto- ja saaliseläinten välillä, jonka takia petoeläimet joutuivat esimerkiksi käyttämään kaulapantoja. Zootropoliksessa oli myös erilaisia huvipuistoja ja stadioneita, joissa petoeläimet saivat edes hetken elää todellisen luonteensa mukaan. Yksi näistä paikoista oli Nickin omistama "Wild Times" huvipuisto, joka taidekirjassakin esitellään.

Kirjan loppuosasta löytyy sitten vielä luku "Filming Zootropolis", josta löytyy hieman tekstiä elokuvan teknisestä puolesta kuten karvojen animoinnista, muutama valaistus kokeilu sekä ihana aukeama elokuvan color scriptejä. Mutta kirjan pääpaino on Zootropoliksen maailman luomisessa ja siinä on onnistuttu todella hyvin.

Aivan ehdottomasti suosittelen tämän taidekirjan ostamista omaan hyllyyn, jos vain taidekirjat yhtään kiinnostavat tai jos pidit Zootropolis elokuvasta, koska tähän taidekirjaan rakastuu aivan varmasti. Ja kuten jo alussa mainitsin, kirjasta löytyy niin paljon yksityiskohtia ja taidetta ihasteltavaksi, että joka kerta kun kirjan ottaa käteen tuntuu että siitä löytää jotakin uutta.

Tällä kertaa kuvat myös kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten vaikka kirjassa on tekstiä taidekirjamaiseen tapaan hyvin vähän niin eipä sitä juuri enempää kaipaisikaan.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tälle taidekirjalle!

Disney Princess Comic Strips Collection -sarjakuvat

Minä rakastan sarjakuvia. Koko pienen ikäni olen niitä lukenut ja aivan varmasti tulen jatkossakin lukemaan. Voitte siis vain arvata että hypin riemusta kun vuonna 2016 sain tietää että Disneyn Prinsessat olivat päässeet seikkailmaan omaan sarjakuvajulkaisuun. Riemua lisäsi tieto että sarjakuvien kuvituspuolesta vastasi Amy Mebberson, joka on varmasti monelle tuttu taiteilija Pocket Princesses -fanisarjakuvista, jossa prinsessat seikkailevat yhdessä.

Disney Princess -sarjakuvissa prinsessat seikkailevat kukin omassa maailmassaan, eikä valitettavasti Pocket Princess tyylisiä crossovereita tapahdu sillä ne eivät sovi Disneyn linjaukseen, jonka mukaan prinsessat eivät koskaan ole vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä näkyy kaikessa Disneyn virallisessa Disney Princess -brändäyksessä, jossa prinsessat eivät esimerkiksi koskaan katso toisiaan vaikka samassa kuvassa olisivatkin.

Disney Princess -sarjakuva on Joe Books LTD -kustantamon julkaisema lehti, jota on julkaistu maaliskuusta 2016 lähtien. Tähän mennessä lehtiä on ilmestynyt 16 numeroa, jossa jokaisessa on noin 30 sivun verran eri pituisia sarjakuvastrippejä. Lehtien lisäksi sarjakuvista on julkaistu neljä albumia, nämä kolme jotka esittelen teille tässä postauksessa sekä neljäs, Disney Princess Comic Strips: The Enchanted Collection, johon on koottu lehdet 1-14 yksien kansien väliin.

Disney Princess Comic Strips Collection (2016) on ensimmäisenä julkaistu albumi ja se kattaa sarjakuvat lehdistä 1-4. Kaikki tämän albumin sarjakuvat on piirtänyt Amy Mebberson ja niiden käsikirjoituksesta on vastannut Mebbersonin lisäksi Geoffrey Golden, Patrick Storck, Georgia Ball, Pat Shanda ja Caleb Goellner.

Sarjakuvissa seikkailevat kaikki Disneyn 11 virallista prinsessa ja tarinoissaa päästään kurkistamaan aikaa ennen elokuvien tapahtumia, onnellisen lopun jälkeen sekä välillä seikkaillaan samassa ajassa kuin elokuvat. Etenkin Bellestä kertovat sarjakuvat ovat suurimmaksi osaksi hänen ajastaan Hirviön linnassa vielä kun se on lumouksen alla.

Disney Princess Comic Strips Collection Volume 2 (2017) kokoaa yhteen sarjakuvat lehdistä 5-8. Tässäkin kaikki sarjakuvat ovat Amy Mebbersonin kynästä ja hänen lisäkseen käsikirjoitukset ovat Georgia Ballin, Samantha Beikon, Steffie Davisin, Paul Benjaminin, Geoffrey Goldenin, Emma Hamblyn, Oliver Hon, Deanna McFaddenin ja Patrick Strocken käsialaa.

Minusta on ihanaa miten sarjakuvissa päästään näkemään prinsessat erilaisten arkisten asioiden parissa ilman että prinsessoiden luonteenpiirteitä olisi kamalasti elokuvissa nähtävästä muutettu. Elokuvan maailmaan ei ehkä sopisi kohtaus, jossa tuuli pilaa Pocahontaksen kampauksen, mutta jokainen pystyy samaistumaan strippiin, jossa tuuli puhaltaa hiukset Pocahontasin naamalle.

Sarjakuvat ovat suurimmaksi osaksi strippejä, jotka pohjautuvat johonkin pieneen vitsiin tai samaistuttavaan tapahtumaan. Kissanomistajat voivat varmasti samaistua Jasminen elämään Rajahn kanssa ja jokainen on varmasti Bellen tapaan joskus lukenut kirjan jonka ei toivoisi koskaan loppuvan.

Disney Princess Something to Sing About (2017) on kolmantena julkaistu albumi ja sen kansien välistä löytyy lehtien 11-14 sarjakuvat. Jostain syystä siis lehtien 9 ja 10 sarjakuvat eivät ole näihin albumeihin päätyneet. Mutta kuten aikaisemmin sanoin The Enchanted Collection -albumi kattaa lehdet 1-14, joten sieltä pitäisi nuo puuttuvatkin sarjakuvat löytyä.

Something to Sing About poikkeaa myös kahdesta ensimmäisestä albumista siinä, että näitä sarjakuvia ei ole piirtänyt Amy Mebberson vaan yhdeksän muuta taiteilijaa ja se valitettavasti myös näkyy albumin sivuilla laadun vaihteluna. Sarjakuvissa on pyritty säilyttämään Mebbersonin tyyli, mutta se on selkeästi tuottanut osalle taiteilijoista hieman hankaluuksia.

Kolmanteen albumiin sarjakuvia ovat taiteilleet Egle Bartolini, Dylan Bonner, Nicole Dalcin, Chris Dreier, Jason Flores-Holz, Brianna Garcia, Nolen Lee, Mitch Leeuwe ja Steph Lew. Käsikirjoituksista taas on vastannut Paul Benjamin, Geoffrey Golden, Emma Hambly, Oliver Ho, Arie Kaplan, Megan Kearney, Charli McEachran, Deanna McFadden, Chris Meades, Tea Orsi ja Patrick Storck.

Disney Princess -sarjakuvat ovat hauskoja ja sellaista kevyttä luettavaa, jonka parissa ei tarvitse liikaa miettiä. On myös ihanaa nähdä prinsessat "ei niin täydellisinä" ja sarjakuvat tuovat muutenkin lisää persoonallisuutta prinsessoille. Minusta on myös ihanaa että prinssitkin ovat sarjakuvissa saaneet hieman lihaa luidensa ympärille eivätkä ole vain elokuvista tuttuja persoonattomia sankareita. Mielelläni lukisin vaikka Disney Princes -sarjakuvia, joissa päästäisiin kurkkaamaan prinssien seikkailuihin ennen tai jälkeen elokuvien.

Pienenä kompastus kivenä sarjakuvissa on kuitenkin se että osa stripeistä toistaa jo nyt hieman toisiaan. Voin vain kuvitella että jatkossa käsikirjoittajat saavat tosissaan miettiä asioita joista ei jo sarjakuvaa olisi tehty, etenkin kun prinsessoiden pitäisi kuitenkin pysyä uskollisina alkuperäisille luonteenpiirteilleen. Nyt jo huomaa että ideoista alkaa olla vähän pulaa sillä kolmannessa albumissa huomiota on annettu prinsessoiden lisäksi selkeästi enemmän myös heidän eläinystävilleen ja muillekin sivuhahmoille.

Kokonaisuudessaan pidän kuitenkin näistä Disney Princess sarjakuvista ja voin kyllä lämpimästi suositella muillekin strippisarjakuvien ystäville, etenkin kahta ensimmäistä albumia. Mitään kovin syvällisiä tarinoita ei näiltä sarjakuvilta kannata odottaa vaan nauttia kevyestä lukemisesta ja hauskoista vitseistä, jotka ainakin minulle toivat hymyn huulille. Minusta Amy Mebbersonin tyyli on myös todella ihana ja sopii hyvin tällaisiin lyhyisiin strippisarjakuviin.

Näillä näkymin neljäs tällainen pienempi albumi, Disney Princess Comic Collection Vol. 4, julkaistaan vielä myöhemmin tänä vuonna.