Jätäthän lukemisen siis toiseen kertaan, jos elokuva on vielä katsomatta.
Disneyn uusin live action elokuva "Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa" saapui teattereihin jo marraskuun alussa, mutta itse ennätin käydä katsomassa sen vasta tällä viikolla. Tuon ihanan julisteen nähtyäni odotukseni elokuvasta olivat hieman nousseet, mutta tiesin että Disney oli vienyt tarinan melkoisen kauas E.T.A. Hoffmannin alkuperäisestä sadusta "Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas" kuin myös satuun perustuvasta baletista.
Tämä visuaalisesti hurmaava fantasia seikkailu onkin lähinnä ottanut vain hyppysellisen inspiraatiota Tchaikovskyn baletista ja lainannut hieman sen ikonista musiikkia. On tietysti ymmärrettävää että juoneen on täytynyt lisätä elementtejä, alkuperäinen satu kun on lyhyt ja perustuu Claran näkemään uneen, joka on tänä päivänä jokseenkin vältelty juonenkäänne. Minulle "Pähkinänsärkijä ja neljeä valtakuntaa" sekä sen hahmot jäävät kuitenkin valitettavan hataroiksi (kuin hattara!)
Elokuvan alussa katsojille esitellään päätähtemme Clara Stahlbaum, nuori tyttö joka viettää mielellään aikansa keksintöjen ja fysiikan parissa. Claran äiti on menehtynyt, mutta ennättänyt kuitenkin jättää tyttärelleen joululahjaksi arvoituksellisen rasian, joka Claran harmiksi on lukossa. Onneksi Claran kummisetä Drosselmeyer tunnistaa rasian ja tietää mistä Claran on etsittävä tarvitsemaansa avainta.
Ja näin pääsemme mukaan Claran seikkailuun, joka toi minulle vahvasti mieleen Narnian tarinat tai Liisan seikkailut Ihmemaassa. Clara siis löytää tiensä taianomaiseen maailmaan, josta hän löytääkin rasiaansa sopivan avaimen. Ikävä kyllä Clara ei ole ainoa joka avainta havittelee vaan sen ehtii napata hiiri, jota jahdatessaan Clara kohtaa Pähkinänsärkijä sotilaan kapteeni Phillip Hoffmanin. (Oletettavasti nimi on nyökkäys E.T.A Hoffmannille.)
Yhdessä Clara ja kapteeni suuntaavat linnalle ja Claralle selviää valtakunnan historia ja yllätys yllätys se että hän on prinsessa! Sokerikeiju Sugar Plum ja muut sijaishallitsijat kertovat kuinka Claran äiti oli luonut heidän maailmansa, mutta kuinka kuningattaren poissa ollessa neljännen valtakunnan sijaihallitsija Äiti Ginger oli noussut kapinaan ja tahtoi valloittaa kaikki valtakunnat itselleen. Sugar Plumilla on suunnitelma valtakuntien puolustamiseksi mutta siihen hän tarvitsee Claran apua ja prinsessana Claran tulee tietenkin pelastaa valtakunnat näitä uhkaavalta vaaralta.
Visuaalisesti elokuva on karkkia silmille, etenkin puvustus oli aivan ihanaa, mutta sisältö siitä jää uupumaan. Hahmot tuntuivat minusta todella pinnallisilta ja sääliksi kävi etenkin kapteeni Hoffmania, Pähkinänsärkijää, joka jäi täysin yksiulotteiseksi sivuhahmoksi vaikka elokuva kantaa hänen nimeään!
Monet muutkin hahmot olisivat kaivanneet lisää syvyyttä, etenkin Sugar Plum ja Äiti Ginger olisivat tarvinneet lisää aikaa hahmojen motiivien selvittämiseen. Nyt elokuvaa katsoessa heräsi lähinnä vain roppakaupalla kysymyksiä joihin ei saatu minkäänlaisia vastauksia. Lisäksi minua häiritsi kovasti saman vanhan "lapsi löytää taikamaailman ja seikkailunsa keskellä oppii jotakin tärkeää" -kaavan käyttö, en varmaankaan ollut ainoa jolle tuli elokuvasta vahvasti mieleen vuoden 2010 live action Liisa Ihmemaassa.
Mutta vaikka sisältö jätti paljon toivomisen varaan, niin oli elokuvassa paljon hyvääkin: visuaalisuus ja puvustus siellä listan kärkipäässä. Pidin myös kovasti baletti-kohtauksesta, joka elokuvaan oli tuotu sekä hauskasta nyökkäyksestä Disneyn Fantasia-elokuvalle. Näyttelijätyöstä täytyy antaa myös kiitosta, etenkin Claraa näytellelle Mackenzie Foylle, joka suoriutu roolistaan erinomaisesti. Ainoa näyttelijöissä häiritsevä asia oli, monelta muultakin kritiikkiä saanut, Keira Knightleyn ääni, jota oli digitaalisesti muunneltu. Kimittävä ääni ei vain tuntunut lainkaan sopivan Knightleylle eikä mielestäni edes hänen hahmolleen.
Kokonaisuutena antaisin elokuvalle kolme ja puoli tähteä viidestä. Elokuva oli viihdyttävä puutteistaan huolimatta ja lisätähti tulee kauniista toteutuksesta. "Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa" löytää varmasti paikkansa jouluelokuvien joukosta, vaikka se ei mikään mieleenpainuvien teos olekaan. Tunnelmaa ja jouluntaikaa elokuvasta kuitenkin löytyy sen verran, että voisin kuvitella elokuvan katsovani joskus uudestaankin.
Kuvat: IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti