Kauan odotettu jatko-osa Pixarin supersankariperheen elämästä saatiin vihdoinkin elokuvateattereihin täällä meilläkin, kun Finnkino esitti sen lasten sunnuntaisaan. Virallinen ensi-iltahan täällä Suomessa on vasta tämän viikon perjantaina 31. päivä. Ihan ensimmäinen maistiainen tosin taidettiin saada jo elokuun alussa, kun ainakin pääkaupunkiseudun Finnkinot näyttivät muutaman esityksen "Back to School" -viikolla.
Itse kävin eilen tuolla lasten sunnuntaissa elokuvan katsomassa 2D:nä ja suomidubeilla, jotka omaan korvaan kuulostivat todella hyviltä! Ihanaa että niin moni ensimmäisessä osassa ollut dubbaaja palasi takaisin rooliinsa ja tekivät aivan nappisuorituksen, vaikka elokuvien välissä onkin ehtinyt kulua 14 vuotta.
Ennen varsinaista elokuvaa nähdään tuttuun tapaan jälleen lyhäri. Tällä kertaa "Bao", se on muuten ensimmäinen naisohjaajan (Domee Shi) ohjaama lyhäri Pixarin historiassa, joka sopi teemaltaan hyvin Ihmeperheen eteen.
Baon juoni kertoo Kanadaan muuttaneen kiinalaisperheen äidin kamppailusta tyhjän kodin kanssa (eng. empty nest syndrome) ja on hyvin vahvasti sidoksissa kahden kulttuurin kohtaamiseen. Sosiaalisessa mediassahan lyhäri sai aikaan aikamoisia tunnekuohuja, koska osa katsojista koki sen todella tunteellisena ja osa taas ei ymmärtänyt sitä lainkaan.
Minusta lyhäri oli ihan suloinen, vaikkakin myös hieman hämmentävä. Hämmennystä aiheutti niin tarinankerronnan keinot kuin juonen vahva side kulttuuriin, joka eroa sen verran omastani, että selkeää samaistumiskohtaa en lyhäristä löytänyt. Mutta eihän sitä aina tarvitsekaan löytää ja Baon visuaalisuudesta taas tykkäsin niin paljon, että varmasti tulee tämäkin lyhäri tulevaisuudessa useampaan kertaan katsottua.
Itse Ihmeperhe 2 oli todella positiivinen ja riemastuttava katselukokemus! Olin perjantaina katsonut ensimmäisen elokuvan muistin virkistykseksi sillä kakkonen jatkuu aikalailla siitä mihin ensimmäinen päättyy. Tietysti halusin myös hieman tuoreemman muistikuvan animaatiotyylistä, jolla ensimmäinen elokuva oli tehty siitä kun on jo ehtinyt vierähtää se 14 vuotta ja Pixarin tyyli etenkin ihmishahmoissa on kehittynyt hurjasti.
Ihmeperhe 2 olikin visuaalisesti paljon miellyttävämmän näköinen kuin edeltäjänsä, eikä se toki ole mikään ihme kun vertaa muita Pixarin uutuuksia studion ensimmäisiin elokuviin, mutta kivasti oli kuitenkin pysytty uskollisena ensimmäisen elokuvan tyylille. Minusta on myös ihan mahtavaa että elokuva itse sijoittuu 60- ja 70-luvun vaihteeseen ja sen ajan tyylistä on ammennettu paljon elokuvan visuaalisuuteen.
Juoni tuntui myös paljon eheämmältä ja kiinnostavammalta kuin ensimmäisessä elokuvassa. Tietysti jatko-osiin on helpompi lähteä kehittämään monipuolisempaa juonta kun hahmot ja maailma ovat jo katsojille tuttuja. Nyt tuntuikin että päästiin paljon paremmin mukaan Vaaran perheen elämään kuin ensimmäisessä, myös hahmojen peroonat tulivat paremmin esiin - tästä tosin myös kiitos hienolle animaatiolle, joka tuki paljon paremmin ilmeitä ja eleitä kuin ensimmäisen osan.
Sinänsä elokuvan juonessa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta mielestäni ihan toimiva kokonaisuus kokoperheen supersankarielokuvalle. Kehuja täytyy ehdottomasti antaa vahvasta naispääosasta, joka Ellillä / Neiti Rajattomalla elokuvassa on, sekä Ilonan ihanasta kasvutarinasta murrosiän tunnemyllerryksessä. Ja kuten jo mainitsin oli mukava päästä mukaan perheen arkeen, olen aika varma että moni vanhempi koki useita samaistumisen hetkiä kun näimme Ilarin / Herra Ihmeen kamppailevan perhearjen kanssa.
Pikkuinen Jaska-vauva varastaakin elokuvan kirkaimman valokeilan tempuillaan ja vaikka en yleensä ole mikään slapstick-huumorin ystävä niin nyt kyllä tuli naurettua ääneen monessa kohtaa. Ilahduttavaa oli myös huomata että elokuvan huumori oli todella hyvin tasapainossa ja jakaantui tasaisesti lapsille ja aikuisille. Toki mukaan mahtuu ne pakolliset "tämän ymmärrät vasta aikuisena" -vitsit, mutta useat humoristiset kohdat oli rakennettu niin että koko yleisö sai varmasti hymyn huulilleen.
Ainoa pieni miinus tulee siitä että elokuvan "yllättävä" juonenkäänne oli aika itsestäänselvä enkä usko että pahis pääse ainakaan vanhempaa katsojaa yllättämään. Minulla olisi vähän enemmänkin motkotettavaa pahiksesta ja motiiveista, mutta taidan jättää ne ajatukset hautumaan ainakin siksi aikaa että näen elokuvan uudestaan.
Ensimmäisen katselukerran perusteella sanon siis että aivan mahtava elokuva! Toki pieniä miinuksia, mutta vähissä ovat tänä päivänä elokuvat, jotka onnistuvat täysin yllättämään. Eikä tämä ehkä ihan Top3 parhaat Pixar leffat -listalleni yllä, mutta ehkäpä Top5:n jo yltäisi. Aivan varmasti tulee käytyä katsomassa elokuva myös uudestaan teatterissa, sillä en todellakaan malta odottaa blu-ray -julkaisua että näkisin elokuvan uudestaan. Ehkäpä täytyy suunnata jo ensi-iltaan katsomaan originaaliversio. ;)
( kuvat: imdb )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti