DLP2019: Kohti Disneylandia!

Maanantaina 25. helmikuuta herätyskello pirisi klo 3:45 – eikä suinkaan siksi että olisin herännyt katsomaan Oscar-gaalan vaan siksi että oli aika nousta ylös ja valmistautua tulevaan Disneyland Pariisi matkaan! 

Tästä reissusta ei paljoa somessa hiiskuttu tai hehkutettu, jos haluatte tietää syyn niin käykää kurkkaamassa Susannan Instagram (@_ssusanna) ja sieltä hänen stoorien highlighteista löytyy dlp '19. Matkahan me oltiin varattu jo hyvissä ajoin viime vuoden lokakuussa, joten tätä reissua ehdittiin kyllä odottaa kuukausi jos toinenkin. 

Ja itsehän olin jo päättänyt että ei enää vähään aikaan Pariisiin vaan seuraavaksi valloitukseen Tokion puistot, mutta sitten Pariisin Disney ilmoitti tuovansa Pirates and Princesses Festivaalin takaisin ja noh lopun te arvaatte. 

Lähdettiin tuttuun tapaan anivarhaisella lennolla, jotta olisi jo maanantaina hyvin aikaa pyöriä puistossa. Tällä kertaa oltiin varattu hotelli Disneyn alueelta, ensimmäiseltä reissultanikin tuttu, Autot-teemainen Santa Fe. Kun oli hotelli hyvissä ajoin varattu, niin Santa Fe oli jopa halvempi vaihtoehto kuin Disneyn partnerihotellit, jotka ovat puistosta bussimatkan päässä. Santa Felta taas käveli puistoon noin vartissa, joten selkeästi parempi vaihtoehto. 

Yleensä Disneyn hotellien huoneet ovat valmiina kolmen jälkeen, mutta meidän olikin valmis jo kun saavuimme kahdentoista aikaan ja pääsimme siis heti heittämään laukkumme huoneeseen. Hotellilla olisi kyllä ollut myös laukkujensäilytys, jonne olisimme voineet tavaramme jättää, mutta mukavampaa on kun pääsee heti huoneeseen järjestelmään puistolaukun kuntoon. 

Pienen pit stopin jälkeen suuntasimme tietysti kohti Disney Villagea ja tietenkin Disneylandia!! Oltiin päätetty että ostetaan tälläkin kertaa vuosipassit, kun ne tällaisella useamman päivän reissulla tulevat halvemmiksi kuin puistoliput, ja tietysti vuosipassilla saa muitakin etuuksia puistossa, joten oli se siltäkin kantilta kannattava hankinta. 

Hoidimme siis ensimmäisenä lippuasiat kuntoon, samalla kaavalla kuin ensimmäisellä reissullamme. Nyt puistossa oli vain huomattavasti enemmän porukkaa, koska talvilomat, joten jouduttiin jonkun aikaa Annual passport officessa jonottelemaan. Mutta näppärästi sieltä selvittiin ja olen niiiin iloinen että sain ottaa uuden kuvan uuteen AP:n vaikka olisi voinut käyttää vanhaakin. (Mun vanha kuva oli sen näköinen että joku on mut siihen pakottanut niin noh.. Tällä kertaa otin pepsodent-hymyn niin tuli kivempi.)

Kello tikitteli tässä vaiheessa hieman yli yhtä ja koska esityksissä sattui olemaan väli juuri tässä kohtaa niin todettiin että olisi hyvä hetki metsästää jotain syötävää. Susanna oli himoinnut Disneylandin nugetteja, joten niitä lähdettiin hakemaan Discoverylandista löytyvästä Hyperion-ravintolasta. Minä nappasin listalta testiin vege-burgerin, joka oli ihan hyvän makuinen, mutta hieman haastava syödä kun joka välistä pursusi kastiketta. 

Otimme ruokamme mukaan ja suuntasimme takaisin linnan luo Center Plazalle odottamaan Pirates and Princesses Festivaaliin kuuluvaa Princess Promanadea, johon molemmat viime matkalla ihastuttiin. Princess Promenadessa siis Disney Channelin prinsessat Sofia ja Elena tanssivat Center Plazan ympäri tanssijoidensa kanssa ja tervehtivät puistovieraita. Esityksestä löytyy useita versioita YouTubesta, jos joku haluaa sen katsoa – tai kannattaa ainakin ehdottomasti kuunnella! Promenaden aikana soiva musiikki on ihanan mahtavaa ja tuo kyllä hymyn huulille. 

 

Sofialle ja Elenalle vilkuteltuamme suuntasimme Main Streetin päästä löytyvään kauppaan ostamaan vuosipassiemme kaveriksi Annual Photopass+:n, joka olisi myös vuoden voimassa – eli mahdollisesti seuraavallakin reissulla. ;) 

Photopassia ostaessamma kohdattiin pieni kielimuuri kun meitä palvellut cast member ei ihan ymmärtänyt millaista korttia kaipasimme ja meinasi myydä meille tavallisen Photopassin, joka on vain 10 päivää voimassa. Onneksi hän sitten kuitenkin kävi hakemassa toisen cast memberin avukseen ja tämä tiesi heti mitä halusimme. 

Photopass on ehdottomasti hankinnan arvoinen, jos haluaa hahmotapaamisista kuvia ja miks ei laitekuvienkin takia. Nykyään vain tuo normi Photopass on kallistunut hurjasti ja sen hinta on muistaakseni noin 80€, kahden korkeamman tason vuosipassin omistajille tuo vuotuinen photopass taas maksaa 50€. Me tieysti ostimme vain yhden jonka jaamme, joten 25 euroa ei todellakaan ole paha hinta reilusta 120 kuvasta, jotka tällä reisulla saimme passille kerättyä.   

Pienen Main Street kiertelyn jälkeen suuntasimme takaisin linnan eteen odottamaan varsinasita Pirates and Princesses Festivaalia (joka täst edes on P&P Festivaali). Oltiin päätetty että tällä reissulla yritetään katsoa katsoa P&P Festivaali hieman useammista kohdista kuin viime reissulla, jolloin täysin sivutettiin Main Street showstoppi ja merirosvot linnan edessä! 

Ei kuitenkaan heti ensimmäisenä päivänä vaihdettu tiimiä, koska olimme tietysti Team Princesses, joten ensimmäisenä P&P Festivaali osuutena katsottiin vanhempien klassikko prinsessojen lava Central Placalla. 

P&P Festivaali oli iso syy miksi näin helmi-maaliskuun vaihteessa puistoon palattiin, joten siitä tulette näkemään paljon kuvia näiden reissuraporttien aikana. ;) 

Kun oli tanssittu prinsessojen ja merirosvojen kanssa niin oli aika päivän ensimmäisen laitteen! Otettiinkin suunnaksi Discoveryland ja ihana Hyperspace Mountain. Sisäänkäynnillä näkyi että jonotusaika olisi 35min, mutta olikin lähemmäs 50min. Mikä ei sinänsä ollut ihme koska oli aivan mielettömän hyvä sää ja tosiaan lomaviikko, joten paljon porukkaa puistossa liikkeellä ja laitteisiin jonottamassa. 

Koska Hyperspacen jonossa vierähti tovi pidempään kuin oli ajateltu niin suunnattiin heti kuvan haun jälkeen kohti Fantasylandia ja lemppari paraatinkatselupaikkaa. Ehdittiin siinä myös vielä vilkutella ohi lipuville prinsessoille, jotka palasivat päivän viimeiseltä P&P Festivaali tanssibattlesta.

Sitten olikin kauan odotetun Disney Stars on Parade!:n aika!! 

Ja tietysti otettiin heti ensimmäisenä päivänä käyttöön viime reissulta opittu kikka, jolla paraatin näkee kahdesti – pikakäveltiin Main Streetin päähän!

Paraati oli aivan mahtava ja oli hauskaa että tämän päivän paraatiin oli otettu mukaan koko Tremainen perhe eli äitipuoli ja siskokset kulkivat Tuhkimon kärryn perässä. Anastasia tuli jopa pikaisesti juttelemaan kanssamme ja kysyi pidimmekö hänen mekostaan (joka tietysti oli kauniimpi kuin Lady Tremainen). 

Yleensä paraatin jälkeen käymme syömässä, mutta nyt oltiin vielä niin täynä päivän lounaasta ja Disney-hypetyksestä että päätettiin vain kierrellä puistoa. Kierreltiin Main Streetin ja Fantasylandin kautta Adventurelandiin ja päädyttiin matelemaan Pirates of the Caribbean -laitteen jonoon, joka oli noin 20min. Ajateltiin että oltaisiin saatu siitä päivän toinen Photopass-kuva, mutta edessä istuvat tietenkin nostivat kädet ilmaan ja peittivät meidät taakseen, joten eipäs saatukaan. Näin käy joskus ja pohdittiin että voisiko toinen laitteen jonoista olla sellainen "tässä veneessä ei nosteta käsiä ilmaan" -jono, jotta olisi hyvät mahdollisuudet saada kiva laitekuva. 

Ilta päätettiin tietenkin Illuminationsin katsomiseen ja shoppailuun. Tuntuu että tein puolet puistoshoppailustani heti tässä ensimmäisenä iltana, mutta kun löytyi niin monta juttua joita olin himoinnut niin pakkohan ne oli heti ostaa talteen. Emporium-myymälästä muun muassa löytyi ihanan ihana EVE-muki, jota olen kovasti himoinnut WALL-E-mukini kaveriksi. 

Käytiin myös hotellille päin kävellessä kaikki Villagen kaupat ja puodit läpi katselemassa mitä kaikkea kivaa niistä löytyi. Tosin aika pikaiset kierrokset tehtiin sillä todettiin että Illuminationsin jälken ruuhka oli aika valtava ja hieman ahdistava sokkeiloisissa kaupoissa. 

Ei oikein löydetty mitään iltapalapaikkaakaan Villagesta, joten päätettiin kävellä sitten hotellille ja käydä katsomassa mitä hotellimme Starbucksista löytyisi. Ja arvatkaa vain mitä sieltä löytyi! 

Starbucksin "You are here" -sarjan Disneyland Paris -mukit!! Ei oltu niitä Villagen *bucksissa nähty, joten pelättiin ettei niitä taaskaan puistossa ole, mutta hotellin mini*bucks pelasti! 

Mukien lisäksi sieltä löytyi iltapalaakin ja todettiin etenkin Cinnamon rollit erittäin hyviksi! Juotavaa ei kuitenkaan ostettu sillä Susanna oli TripAdvisorista lukenut että huoneavaimella saisi hotellin käytäviltä löytyvistä kahviautomaateista juotavaa ja saihan niillä! Meillä oli onneksi huoneen lähellä tuollainen automaatti, joten kipaistiin sieltä hakemassa kaakaot. 

Siinäpä taisi olla reissumme ensimmäinen päivä, mahtavaa oli mutta monta mahtavaa päivää oli vielä tiedossa! 

Terkkuja taas Disneylandista!

Tulipas kuulkaa vietetty ihanan keväinen viikko Pariisin Disneylandissa viime viikolla. Yleensä on oltu reissussa 5 päivää, mutta koska tähän aikaan vuodesta puistopäivät ovat lyhyempiä niin oltiin reissussa huimat 6 päivää - saattoi asiaan toki vaikuttaa sekin, että halusin juhlistaa syntympäivääni puistossa. ;)

Reissuraportteja on siis aivan varmasti luvassa, saadaan blogi hereille pienen tauvon jälkeen.
Luonnoksissa odottaisi myös mietteitä Räyhä Ralph 2:sta sekä seuraava leffahyllyn esittely, joten katsotaan mihin väliin saan ne kirjoitettua. Pari taidekirjaakin odottelisi kovasti esittelyyn pääsyä. Luulen että ne saavat nyt kuitenkin odotella sen hetken että saan reissuraportit kirjoitettua, koska haluan kirjoitella ne vielä kun on reissufiilis päällä.

Meillä oli aivan mahtava matka tällä kertaa, yksi parhaimmista ja uskallan ehkä sanoa että paras tähän mennessä! Niin paljon mahtavia kohtaamisia ja säätkin suosi, vaikka parina päivänä hieman satoikin. Ehdittiin tehdä kaikki mitä haluttiin - eli katsottiin paraati monta kertaa ja Pirates and Princesses Festivaali monen monta kertaa, niidenpä takia puistossa taas oltiinkin. :)

Olen jo ensimmäisen raportin kirjoittamisen aloittanut joten toivottavasti tässä parin päivän sisään saan sen postattua. Pieni hetki saattaa vierähtää siinä kun käyn kaikki ottamani kuvat läpi, tuli nimittäin taas räpsittyä aikalailla. Joku ehkä instagramista jo bongasikin että kuvia tältä reissulta tarttui mukaan 4351 plus sitten vielä photopass-kuvat ja muutamat kännykällä räpsityt.

Instagramista löytyykin jo jonkin verran reissukuvia ja Susanna tuttuun tapaan vlogasi matkamme, hänen YouTube-kanavaltaan löytyy jo kahden ensimmäisen päivän vlogi. Käykää ihmeessä katsomassa!

Leffahylly: Klassikot 6 - 11 Amigoista Herra Konnaan

Koska tässä on nyt muutama viikko oltu ilman leffahylly-postausta, niin nyt tuleekin monta DVD:tä esittelyyn kerralla! (Haluaisin sanoa että tämä johtuu ihan vain postaustauosta, mutta totuus on että nämä klassikot eivät ole suosikkejani ja minulla ei ole näistä oikein mitään järkevää sanottavaa. )

Muistan että lapsuudessani olen nähnyt joitakin pätkiä kokoelmista, mutta en muista että olisin koskaan lapsena katsonut mitään pakettia alusta loppuun. En tiedä onko lyhäreitä näytetty joskus erikseen (ehkäpä Samu Sirkan joulutervehdyksessä?) vai onko joku vain meillä nauhoittanut elokuvapaketeista osan.

Myöhemminkään ei ole tullut kovinkaan montaa kertaa näihin lyhärikokoelmiin palattua, olen tainnut kaikki katsoa pari kertaa – tai ainakin yrittänyt. Suurin osa lyhäreistä ei vain kiinnosta ja minusta ne ovat peräkkäin katsottuna kovin puuduttavia.

Saludos Amigos (tai "Oppitunti" niin kuin tuo kokoelma suomeksi tunnetaan) ja The Three Caballeros ("Kolme caballeroa") ovat näistä minulle oudoimpia ja ne tuli muistaakseni katsottua ensimmäisen kerran vasta kun DVD:t ostin. Jos en kokisi pientä ahdistusta siitä että klassikko kokoelmastani puuttuu numeroita välistä, olisin heivannut nämä levyt kierrätykseen ensimmäisen katselukerran jälkeen.

Olen tainnut katsoa molemmat vain kerran kokonaan läpi ja muutaman kerran kelaillut levyt läpi, kun olen käynyt klassikoita läpi. En vain jaksa ymmärtää miksi nämä kokoelmat ovat aikoinaan klassikko tittelin saaneet. Etenkin Kolme caballeroa on minusta välillä jopa sangen ahdistava voimakkaine värimaailmoineen ja Akun koheltaminen on jossakin määrin rasittavaa.

Make Mine Music ("Iskelmäparaati") ei ole sen kummempi, mutta tästä sentään löytyy lapsuudesta tuttu Pekka ja Susi -pätkä, jota muistan mummin luona katsoneeni. Meillä taisi olla joku satukirjakin, josta tämä Disneyn versio löytyi. Mutta ei tuo lapsuudennostalgia valitettavasti riitä nostamaan tätäkään kokoelmaa muiden yläpuolelle.

Pennitön ja suruton tai "Fun and fancy free" on myös lapsuudesta tuttu, meillä oli jollakin VHS-kasetilla tallessa Mikin, Akun ja Hessun seikkailut pavunvarren kanssa. En kuitenkaan koskaan tuosta tarinasta tykännyt, joten eipä sitä kovinkaan usein tullut katsottua. Kun sitten joskus vuosia sitten ostin tämän DVD:n olin jopa hieman yllättynyt että tuo pavunvarsi tarina onkin tällä kyseisellä "klassikko" levyllä. Kuvittelin sen aina olevan osa jotain Mikki Hiiri -lyhäreitä ja näin ollen olevan siis vain jossakin Mikin lyhärikokoelmassa.

Melody Time ("Säveltuokio", jonka sotken aina "Iskelmäparaatin" kanssa) on taas niitä vieraampia jota ei ole tullut kovinkaan usein katsottua. Nämä vanhat lyhärit eivät vain jaksa juonellisesti kiinnostaa ja suurin osa on minusta myös visuaalisesti hieman kömpelön näköisiä.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad on osaksi tuttu lapsuudesta, voitte varmaan arvata kumpi tämän levyn tarinoista on se tutumpi. Kaislikossa suhisee oli lapsuuden lemppareitani ja vaikka Disneyn versio Herra Rupikonna seikkailut oli hauskaa katsottavaa niin pidin enemmän vuonna 1995 julkaistusta britti animaatiosta, joka muistutti hieman tyyliltään Beatrix Potterin kuvituksia.

Iisoppi Kurkinen eli Mr Ichabod olikin sitten uusi tuttavuus, jonka näin ensimmäistä kertaa kun tämän DVD:n katsoin. Aina välillä jaksan hämmästellä miten paljon aikuisempia teemoja Disneylla oli aikoinaan – en jaksa uskoa että Disney tänä päivänä tekisi animaatiota päättömästä ratsumiehestä, mutta ehkäpä tässä olisi idea seuraavaan live action elokuvaan.


Mitä mieltä olet näistä klassikoista?
Olisi hauska tietää löytyvätkö nämä muidenkin leffahyllyiltä? Ja jos löytyvät niin tuleeko niitä katsottuakin vai ovatko vain numeroiden takia hyllyllä?

Mietteitä Mary Poppins Returns -elokuvasta

Blogin joulutauko venähtikin vähän ajateltua pidemmäksi, mutta ettei ihan jää kirjoittaminen taas pöytälaatikkoon niin hieman ajatuksiani uudesta Maija Poppasesta. Teksti sisältää jonkin verran juonenpalajastuksia, etenkin elokuvan lopusta, joten jos haluat niiltä välttyä niin jätäthän lukemisen toiseen kertaan.

Maija Poppanen palasi elokuvateattereihin joulun aikaan, täällä Suomessa ensi-ilta oli joulupäivänä ja silloin minunkin oli tarkoitus elokuva käydä katsomassa, mutta enpäs ehtinytkään. Venyi sitten elokuvareissu tämän vuoden puolelle kun vasta viikko sitten kävin elokuvan ensimmäisen kerran katsomassa ja sen verran siitä tykkäsin että kävin tällä viikolla uudestaan. Kummallakin kerralla katsoin elokuvan englanniksi, koska se on aina ollut se oikea kieli Maija Poppaselle, lapsenakin ensimmäistä elokuvaa tuli katsottua vain englanniksi.

Ensimmäinen Maija Poppanen on minulle todella rakas elokuva, jota tuli paljon katsottua lapsena. Katsoin (ja katson edelleen) elokuvan aina kun olin kotona kipeänä ja siitä tuli minun "spoonful of sugar", joka piristi päivää. Odotin siis tätä uutta elokuvaa kovasti ja seurailin elokuvan tuotantoakin jonkin verran. Olin niiin iloinen kun kuulin että Emily Blunt oli valittu Maija Poppasen rooliin sillä hän on yksi suosikki näyttelijöistäni. Toki myös Lin-Manuel Mirandan roolitus Jackin rooliin oli mahtava uutinen. Muutenkin elokuva oli mielestäni hyvin roolitettu ja oli mukava että mukana oli muutama Disney-legendakin.

En oikein ole osannut vielä päättää mitä pidin elokuvan juonesta. Juonenkulku oli todella samankaltainen kun ensimmäisessä elokuvassa ja ensimmäisellä katselukerralla olikin hauska bongailla elokuvien samankaltaisuuksia. Eikä minusta siinä ollut varsinaisesti mitään vikaa että elokuvat ovat samankaltaisia, etenkin kun miettii että tämän päivän lapset eivät ole välttämättä ensimmäistä elokuvaa nähneetkään, mutta toisaalta olisi ollut kiva etteivät elokuvat olisi ihan niin identtisiä keskenään. Etenkin muutaman kohtauksen idea oli niin selkeästi kopioitu ensimmäisestä elokuvasta että se hieman hämmästytti.

En esimerkiksi välitä Setä Albertin tapaamisesta ensimmäisessä elokuvassa enkä ollut Mullinmallin-Mallankaan suurin fani tässä uudessa, vaikka kohtauksessa oli sentään hieman jotakin järkeä kun lapset ja Maija veivät kulhon korjattavaksi. Onhan kohtaus toki hauska ja opettavainen muistutus siitä kuinka välillä on hyvä vaihtaa näkökulmaa, mutta minusta kohtauksen olisi silti voinut jättää leikkaushuoneen lattialle. Elokuvan juonen kannalta kohtauksella ei ole kovastikaan merkitystä ja vaikka Meryl Streep ihana näyttelijä onkin niin hänen roolihahmonsa tuntui vähän turhalta hassuttelu lisäykseltä eikä mullinmallin mukkelismakkelis laulukaan kummoinen ollut.

Elokuvan laulut olivat mielestäni muutenkin vain ok, ihan kivoja mutta eivät kovin kummoisia. Suurin osa lauluista oli aika samankaltaisia - ainakin minun korvaani, mutta en olekaan mitenkään musikaalinen ihminen, joten ehkä en vain erottanut jotakin hienouksia.

Ihanin laulu ja ehdoton suosikki on "The Place Where Lost Things Go", mutta pidin myös kylpykohtauksen "Can You Imagine That?" laulusta. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain "Supercalifragilisticexpialidocious" kaltaista kappaletta, mutta ehkä se on niin ikoninen että Disneyllä ei uskallettu lähteä kilpailemaan sen kanssa.

En ole muuten vielä ehtinyt kuunnella kappaleita vain kappaleina vaan kuullut ne vain elokuvaa katsoessa, joten pitää ehdottomasti ottaa soundtrack kuunteluun. Voi olla että mieli muuttuu kun keskittyy vain itse kappaleeseen eikä elokuvan tapahtumiin.

Ja vaikka tosiaan elokuvasti kovasti tykkäsin niin loppuratkaisu oli aavistuksen pettymys, tästä on moni muukin valittanut. Oli toki ihanaa että perhe sai pitää vanhan talonsa, mutta olisi ollut kiva että loppuratkaisu olisi toteutettu jollakin toisella tavalla. Nyt jäi vähän se tunne että raha on se mikä ratkaisee. Hetken aikaa oltiin jo ihanasti "perhe on tärkein" teemassa ja varmasti olikin tarkoitus että tämä ajatus Mikon tuli itse tajuta ja vasta sen jälkeen paljastui pankissa muhinut penni, jolla kuitattiin koko laina kerralla ja Pankit saivat talonsa takaisin. Mutta tuo perhekeskeisyys oli niin häviävän pieni hetki, että olisin itse ainakin kaivannut sille enemmän aikaa - vaikkakin sitten sen kustannuksella että Dick Van Dyke olisi jättänyt tanssinumeronsa välistä.

En tiedä, jotenkin olisin kaivannut ratkaisua joka olisi ollut jotakin muuta kuin että raha ratkaisee kaiken.

Mutta muuten tosiaan pidin, muutaman kerran tuli itkettyäkin ja ai että kun 2D animaatio näytti niin ihanalta pitkästä aikaa! Voi kun saataisiin animaatiostudiot taas heräämään siihen että 2D on ihan yhtä pidetty kuin 3D, koska kaipaan todella paljon 2D animaatioita. Ja siis voitaisiinko saada taidekirja koko elokuvasta koska niin kaunista visuaalista leikittelyä puvustuksissa ja lavastuksissa! Ehdottomasti haluaisin päästä näkemään etenkin Maijan asujen suunnitteluja ja ideointia sekä lavastuksen suunnittelua. Tai jos ei taidekirjaa saada niin ainakin paljon extramateriaalia blu-raylle kiitos! Tämä elokuva tulee varmasti leffahyllyyn ostettua heti kun se levyllä täällä Pohjolassa julkaistaan.

Joko olet ehtinyt käydä Maija Poppasen paluun katsomassa?

( kuvat: imdb )

Tahdon toivottaa...

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!