maanantai 5. helmikuuta 2018

Disney-elokuvia Orionissa keväällä 2018

Ajattelin taas vinkata täällä helsinkiläisen elokuvateatteri Orionin kevään ohjelmistosta johon kuuluu muutama Disneyn klassiko - etenkin Pieni Merenneito vanhalla dubilla! Orionilla on tässä keväällä ohjelmistossaan "lasten leffasunnuntai", joka alkoi jo vuoden alusta, joten muutama leffa on ehditty teatterissa jo nähdäkin, mutta monta on vielä tulossa.

Suurin osa ohjelmistossa olevista animaatioista on Disneyn vanhempaa tuotantoa esimerkiksi ensimmäisenä nähtiin Aristokatit (joka nähdään vielä toisenkin kerran myöhemmin keväällä) ja sen jälkeen Pelastuspartio Bernard & Bianca. Seuraava elokuva joka teatterissa nähdään on Topi ja Tessu tämän viikon sunnuntaina.




Orionin Lasten leffasunnuntain ohjelmisto:
- Topi ja Tessu su 11.2 klo 16:00
- Hiidenpata su 18.2 klo 16:00
- Aku Ankan juhlakaruselli su 25.2 klo 16:00
- Basil Hiiri - Mestarietsivä su 4.3 klo 16:00
- Oliver ja kumppanit su 11.3 klo 16:00
- Pieni Merenneito su 18.3 klo 16:00 ja su 15.4 klo 16:00
- Bernard ja Bianca Australiassa su 25.3 klo 16:00
- Aristokatit su 8.4 klo 16:00
- Kaunotar ja Hirviö su 29.4 klo 16:00

Ohjelmisto on myös katsottavissa osoitteessa kavi.fi ja samasta paikasta voi ostaa lippuja näytöksiin.




Kaunotaresta ja Hirviöstä on tulossa myös sing-along näytös, mutta tällä hetkellä kavin sivut näyttävät että tuo näytös on loppuunmyyty. Tavalliseen näytökseen kuten kaikkiin muihinkin näytöksiin on kuitenkin vielä tällä hetkellä lippuja saatavilla.

Suurin osa näytöksistä on suomeksi dubattuja, mutta Hiidenpata ja Akun juhlakaruselli esitetään orginaali äänillä ja suomeksi & ruotsiksi tekstitettynä. Ja kuten jo tuolla alussa hehkutin Pieni Merenneito esitetään alkuperäisellä vuoden -89 dubbauksella, josta ainakin minä olen riemuissani!

Olen muutenkin iloinen, että Orion on ottanut Disneyn klassikot osaksi ohjelmistoaan nyt keväällä ja viime vuonnakin elokuvateatterissa nähtiin useita klassikkoja. Tekniikaltaan Orion ei tietenkään aivan vastaa tämänpäivän moderneja teattereita, mutta hieman särisevässä kuvassa on jotain samaa tunnelmaa kuin vanhoissa VHS-nauhoissa. :D


En malta odottaa että pääsen näkemään Pienen Merenneidon vanhalla dubilla!

kuvat: https://animationscreencaps.com/

lauantai 3. helmikuuta 2018

The Art of -postikortit

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita etanapostin ystäviä? Itse pidän kirjeiden ja korttien lähettämisestä, tietysti myös saamisesta, joten olen vuosien aikana haalinut itselleni aikamoisen postikorttikokoelman. Suurin osa kokoelmastani on ihan käytettäväksi tarkoitettuja, vaikka kauneimmat säästän erityistapauksia varten.

Poikkeuksen tekevät nämä ihanat Disneyn ja Disney*Pixarin "The Art of" -postikorttikokoelmat, joista ei ole tullut vielä yhtäkään kortti lähetettyä –  eihän tällaisista aarteista voi luopua!

"The Art of" -kokoelmat ovat Chronicle Booksin julkaisemia, eli saman tahon joka julkaisee suurimman osan Disneyn taidekirjoista. Jokaisessa laatikossa on 100 erilaista postikorttia, joiden kuvamaailmat ovat elokuvien konseptitaidetta, luonnoksia, stillkuvia tai vaikkapa elokuvan värikarttoja (eng. "colorscript").

Tähän mennessä kokolemia on julkaistu viisi erilaista; kaksi Disneyn klassikkoelokuvista, kaksi Disney*Pixarin tuotannosta ja uusimpana postikortit Disneyn Prinsessoista. Itse olen ostanut kaikki boksini Adlibrikseltä ja tätä kirjoittaessa tarkastin, että kaikki ovat edelleen siellä myynnissä, jos joku kaipaa postikortteja omaan Disney-kokoelmaansa. Nämä ovat esimerkiksi kiva tapa lisätä hieman Disneyn taidetta kokoelmaan, jos ei halua kokonaisia taidekirjoja aina yhdestä elokuvasta ostaa. Näihin laatikoihin on kätevästi niputettu monen ihanan elokuvan taidetta nautittavaksi.





The Art of Pixar (julkaistu 2005)
Koko "The Art of" -postikorttikokoelmat aloittanut boksi oli tämä Disney*Pixarin kokoelma, joka julkaistiin juhlistamaan Pixar Animation Studiosin 20-vuotistaivalta. En muista oliko tämä boksi mahdollisesti julkaistu jo Pixarin 20-vuotisjuhlanäyttelyä varten, luultavasti, tästä boksista löytyy ainakin muutama sama kuva kuin mitä aikanaan sai Pixarin taidenäyttelystä ostaa postikorttina.

Boksista löytyy kortteja Toy Storysta Autoihin sekä useammasta Pixarin ensimmäisistä lyhäreistä, ellei jopa kaikista, jotka olivat ilmestyneet vuoteen 2005 menessä. Disneyn korttikokoelmiin verrattuna Pixarin boksit ovat sisällöltään värikkäämpiä ja kuvissa on käytetty enemmän valmista kuvamateriaalia, stillejä elokuvista ja erilaisia promokuvia.




The Art of Pixar - Volume II (julkaistu 2012)
Oma suosikkini näistä korttikokoelmista on tämä Pixarin toinen boksi sillä se sisältää kortteja lemppari Pixar-leffoistani. Tähän kokoelmaan on kerätty elokuvien taidetta Rottatouillesta Urheaan ja niiden aikana ilmestyneistä lyhäreistä.

Kortit ovat laatikossa siistissä järjestyksessä elokuvien mukaan, mutta itse olen ottanut kortit niin monta kertaa pois laatikosta ja selannut läpi että ne ovat aivan sekaisin. Tajusin vasta näitä kuvia ottaessani ettei minulla ollut mitään muistikuvaa mitkä kortit olivat itse elokuvasta ja mitä elokuvan pohjalta tehdystä lyhäristä, sellaisia kun tässä laatikossa on jokunen. Onneksi jokaisen kortin takana lukee mistä animaatiosta kuva on ja kuka sen on tehnyt.





The Art of Disney - The Golden Age (1937 - 1961) (julkaistu 2014)
Disneyn ensimmäinen kokoelma kattaa nimensä mukaisesti kultaisenkauden elokuvat. Boksista löytyy muun muassa kortteja Lumikista, Tuhkimosta, Pinocchiosta, Bambista sekä Peter Panista. Jokaisesta elokuvasta on useampi kortti ja aiheet tosiaan vaihtelevat. Tässä laatikossa on aika paljon konseptitaidetta ja luonnoksia, joten ei tarvitse pelätä että saisi vain 100 postikorttia pelkkiä stillkuvia elokuvista.




The Art of Disney - The Renaissance and beyond (1989 - 2014 ) (julkaistu 2015)
Toinen Disneyn elokuviin keskittyvä boksi kattaa monta elokuvaa renessanssin klassikoista modernimpiin. Ihan kaikkia elokuvia ei ole tietysti pystytty 100:n kortin laatikkoon sisällyttämään esimerkiksi Tarzanista tai Riemukkaasta Robinsonin perheestä ei kortteja löydy.

Mutta ihan kivan kattavasti tästäkin boksista silti kortteja löytyy. Renessanssin edustajiksi on valittu: Pieni Mereneito, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, Leijonakuningas ja Mulan. "Beyond" käsite taas on kurotettu tarkoittamaan Disneyn uudempia elokuvia: Prinsessa ja sammakko, Kaksin karkuteillä, Räyhä-Ralh, Frozen ja Big Hero 6.





The Disney Princess Postcard Box (julkaistu 2017)
Viidennestä korttilaatikosta löytyy sitten taidetta Disneyn yhdestätoista virallisesta prinsessasta. Kortit ovat myös selkeästi prinsessoista itsestään eivätkä heidän elokuvista. Korteista ei siis löydy kuvia pelkistä taustamaalauksista tai sivuhahmojen luonnoksia vaan jokaisessa kortissa esiintyy prinsessa, välillä toki myös muiden hahmojen kanssa.

Omaan silmääni pistää tässä kokoelmassa suuri määrä stillkuvia, mutta toisaalta kiitosta täytyy antaa siitä ettei tästä ja aikaisemmista kokoelmista löydy samanlaisia kortteja. Luulen että ainakin yksi syy stillkuvien käyttämiseen tässä kokoelmassa on juurikin tuo että on haluttu välttää tuplat. Kuvittelisin että stillit nyt vain ovat helpompi vaihtoehto kuin arkistojen penkominen uusien kuvien löytämiseksi.




Löytyykö muiden kokoelmista Disney-postikortteja? Oletteko raaskineet käyttää niitä ja lähettäneet eteen päin vai pidättekö vain koristeena omaksi iloksi? Itse olen ainakin pitkään miettinyt että näistä korteista olisi ihana tehdä joku kollaasi kotia koristamaan, mutta en ole ihan vielä saanut toteutusta aikaiseksi. :')

maanantai 29. tammikuuta 2018

Anna loves Elsa

Herätelläänpä blogi taas talvihorroksesta ja toivottavasti tulee muutenkin taas aktivoiduttua täällä blogimaailmassa. Loppuvuosi jotenkin hujahti ohi sellaista vauhtia, etten tajunnut edes hyvän joulun toivotusta tänne laittaa. Nytkin ollaan jo pitkällä uuden vuoden puolella, mutta siitä huolimatta toivon että kaikilla oli mukava joulu ja että tämä vuosi on lähtenyt hyvissä merkeissä käyntiin. :)

Aloitellaan tämä horroksesta herääminen kevyesti tällaisella pienellä kirjaesittelyllä.
Tällä kertaan esiteltäväksi pääsee Brittany Rubianon kirjoittama "Anna loves Elsa" (2015), joka on suunnattu hieman nuoremmalle lukijakunnalle – "Age 3 and up", ohjeistaa takakansi.

Kirjassa on huikeat 12 sivua, joiden aikana saadaan tietää miksi Anna rakastaa siskoaan. En tiedä voiko edes sanoa että kirjaassa olisi sen kummempaa tarinaa, jokaisella sivulla lähinnä opitaan yksi uusi asia, josta Anna Elsassa pitää. Mutta jokaisen asian myötä päästään myös leikkimään kirjan kanssa, sillä jokaiselta sivulta löytyy joko luukkuja avattavaksi, vipuja vedettäväksi tai pop-up kuva ihasteltavaksi.

Ja vaikka tällaiset "interaktiiviset" kirjat ovat aina hauskoja, niin syy miksi kirja on minun hyllyyni päätynyt on tietenkin se että kirjan ihanan kuvituksen on tehnyt Brittney Lee.

Kauniissa kannessa on glitteriä ja foliopainatus
Ensimmäiseksi päästään auttamaan Annaa Elsan etsimisessä kun siskokset ovat piilosilla

Läpästä vetämällä Anna saa keinuunsa vauhtia

Kukapa ei haluaisi rakentaa omaa tyynylinnaketta...





Olen Annan kanssa samaa mieltä! Minäkin haluan tuollaisen! :D

Olafkin pääsee esiintymään kirjassa, vaikka tarina keskittyykin siskoksiin.

Eihän tämä mikään kummallinen lukukokemus ole, mutta ihan hauska ja uskallan väittää että lapset varmasti pitävät tästä. Oli minustakin ensimmäisellä kerralla hauskaa nähdä mitä kaikkea jännää sivuilta paljastuu.

Tykkään myös todella paljon kirjan koko ilmeestä. Leen kuvitukset nyt ovat aina ihania, mutta mielestäni kirjassa on muutenkin todella onnistunut ulkoasu. Fontti toimii mukavasti yhteen kuvitusten kanssa ja erilaiset luukut, läpät ja pop-upit tuovat kirjaan kivasti eloa. Uskallan siis suositella kirjaa muillekin Brittney Leen faneille tai jos perheestä löytyy pieniä Frozen faneja niin heille myös. Vaikka kirja onkin englanniksi niin se tuskin "lukemista" hidastaa, tässä kirjassa kuvat kertovat nimittäin enemmän kuin sanat.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Disney Villains - Delightfully evil

Halloween ehti jo pyyhältää ohi, mutta vietetään vielä hetki niissä tunnelmissa sillä tämä ihana Disney-kirja on kuin luotu halloweenlukemiseksi.



Kyseessä on tietenkin Jen Darcyn kirjoittama "Disney Villains - Delightfylly evil. The creation, the inspiration, the fascination" (2016) -kirja, jonka kategoriasta en ole aivan varma... Ehkäpä tämä luetaan tietokirjaksi – tai hauskoja faktoja, konseptitaidetta ja nippelitietoa -kirjaksi. Hankin kirjan jo jokin aika sitten kun luovutin toisen hieman vanhemman pahiksista kertovan kirjan metsästämisen. "Delightfully evil" on saanut hieman ristiriitaisia arvosteluja, mutta minusta kirja on ihan mielenkiintoista luettavaa.

Sivuja tässä pahisoppaassa on 192 ja niillä on esitelty melkein kaikki Disney-elokuvissa esiintyvät pahikset ja useimmat heidän apureistaankin. Mitään kovinkaan syvällistä hahmoanalyysia ei ole valitettavasti luvassa vaan pahiksista on lähinnä  kerrottu perustiedot kuten nimi, elokuva jossa hahmo esiintyy, alkuperäinen ääninäyttelijä ja animaattorit.  Sivuja värittämään on laitettu runsaasti konseptitaidetta sekä kuvia elokuvista.




Pahikset on jaettu 11:sta eri lukuun heidän ominaispiirteidensä mukaan. On esimerkiksi "Oh So Vain", josta löytyvät turhamaiset pahikset kuten Kaunotaren ja Hirviön Gaston ja Lumikin Paha Kuningatar. Perhepiiristä löytyvät pahikset on tietysti laitettu omaan luokkaansa "All in the Family" ja valtaa havittelevat löytyvät "Game of Thrones" -luvusta.

Jaottelu on kaikessa hauskuudessaan todella toimiva ja on mielenkiintoista vertailla eri leffojen pahiksia omassa kategoriassaan. Luvuista löytyy kivasti eri tasoisia pahiksia esimerkiksi tuossa "Game of Thrones" -luvussa esitellään muun muassa Hertta Kunigatar, Hades sekä Prinssi John Robin Hoodista, jotka ovat kaikki mielestäni hyvin erilaisia pahiksia, mutta jakavat silti yhteisen motiivin valtaistuinpelissä.

Kapteeni Koukku vuosien varrelta
David Hallin kuvituksia sekä Frank Thomasin cleanup ja final frame Hertta Kuningattaresta
Disney pahiksista kammottavin, Hiidenpadan Hornansarvi

Itse pahisten lisäksi kirjassa esitellään myös heihin liittyviä asioita kuten apureita, asuinpaikkoja ja lemmikkejä tietoisku laatikoissa. Minusta nämä laatikot melkeinpä ovat sitä kirjan parasta antia ja hauskinta luettavaa. Mitään suuria salaisuuksia elokuvien taustoista ei ehkä niistäkään selvinnyt, mutta oletteko koskaan miettineet kuinka moni pahis nähdään ratsailla? Tai kuinka monella pahiksella onkaan taustajoukoissaan häärimässä koheltava kaksikko? Minä en ainakaan ollut ennen kuin luin tämän kirjan.





Tietoisku laatikoiden lisäksi kirjan sivuilta löytyy pienempiä "fun fact" -laatikoita, joista nimensä mukaan löytyy hauskoja faktoja elokuviin liittyen. Etenkin nämä olivat minulle sellaisia tiedonmuruja joista oppi uutta.

Kirjasta löytyy myös "Easter egg" osuus, jossa esitellään tietenkin pahiksiin liittyviä easter eggejä. Kaikki pääsisäimunat löytyvät luultavasti netistäkin, kirjassa ei ole mitään super salaista tai vaikeasti löydettävää yllätysmunaa mainittu. Mutta itse en ainakaan koskaan muista kaikkia easter eggejä, vaikka olisinkin niistä kuullut, joten tällainen pahis-lista oli hauskaa luettavaa.





"Delightfully evil" tuo hieman mieleen "The Disney Book" -kirjan. Paljon kuvia, paljon eri aiheita, hauskoja faktoja ja nippelitietoa. Olisi ollut mielenkiintoista lukea pahiksista enemmänkin, nyt muutaman lauseen esittelyt jäävät aika valjuiksi. Minusta tuntuu että sanon jokaisesta kirjasta jonka esittelen, että olisin lukenut mielelläni enemmänkin ja toisaalta en tiedä sopisiko tämän tyyliseen kirjaan syvällinen pohdiskelu pahisten motiiveista ja tavoitteista.

Kaiken kaikiaan kirja on hauska, se sisältää paljon pieniä tietoiskuja ja ihanaa konseptitaidetta. Ehdottomasti parasta kirjassa on sen laajuus, olen melko varma että kirjassa esitellään pahikset Lumikin Kuningattaresta Zootropoliksen Bellwetheriin ja kaikki siitä väliltä. Mukana on tietysti kaikki tunnetuimmat Disney pahikset, mutta myös ne helposti unohtuvat sekä hahmoja, joita itse en edes välttämättä laskisi pahikseksi kuten Karhuveljeni Kodan Denahi. Viimeiseen lukuun on myös koottu hahmoja, jotka eivät todellakaan ole pahoja – mutta ehkä heistä löytyy hieman pahisten piirteitä.


Onko Jack Skellington pahis?

Kirjaa voisin suositella ainakin kaikille pahiksista pitäville ja kyllä tästä muutkin Disney-fanit löytävät mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa, josta esimerkkinä tähän loppuun vielä muutama ihana konspetitaidekuva kirjan sivuilta.


Scar konseptitaidetta by Chris Sanders (vasen) ja Andreas Deja (oikealla)

Lotso by Daniel Arriaga

Takakanestakin löytyy taidetta!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Meet 'n' Greet! Hahmoja tapaamassa

Hahmotapaamiset, eli meet 'n' greetit niin kuin niitä puistoissa kutsutaan, jakavat mielipiteitä. Joidenkin mielestä ne ovat juuri se Disney-puistojen juttu, koska missä muualla pääset moikkaamaan Mikkiä tai kertomaan Minnille kuinka kaunis hänen uusi mekkonsa on. Toiset taas kokevat tapaamiset jopa hieman kiusallisina eivätkä tiedä miten jättikokoiseen hiireen pitäisi oikein suhtautua.

Itselläni on hieman kokemusta molemmista näkökulmista, joten ajattelin kertoa ajatuksiani asiasta ja samalla tietysti jakaa kuvia tapaamisista joissa tuli tällä reissulla käytyä.




Omasta työhistoriastania pitää kertoa sen verran, että olen nuorempana tehnyt hieman samanlaista työtä kuin mitä esimerkiksi Mikki puistossa tekee, joten tiedän miten rankkaa se on. Se myös vaikutti siihen, että en aluksi kuvitellut välittäväni hahmotapaamisista. Aikuisena on vaikeampi heittäytyä leikkiin mukaan ja nähdä se taika, jonka lapset näkevät hahmoja tavatessaan.

Ymmärrän siis hyvin miksi moni kiertää meet 'n' greet -jonot kaukaa ja suuntaa mielummin oman suosikki laitteensa kyytiin. Niin minäkin ensimmäisellä reissullani kuvittelin tekeväni. Puistoissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että pitkät hahmojonot tuntuivat melkeinpä ajan haaskaukselta.

Mutta kummasti ujo suomalaistyttökin innostui, kun kohtasi suosikki hahmonsa! Ja loppu onkin sitten historiaa, sillä siitä ensimmäisestä kohtaamisesta syttyi kipinä ja nyt hahmotapaamiset ovat mielestäni ihan parasta!

Solo reissullani keräilin allekirjoituksiakin, mutta minulle ne eivät ole se juttu. Hauskempaa on päästä juttelemaan hahmojen kanssa ja kyselemään miten heidän päivänsä on mennyt. Prinsessat ja muut "face characterit" tietenkin puhuvat myös takaisin, mutta kyllä esimerkiksi Tikun ja Takun pantomiiminkin arvailu on hauskaa.

Paras juttu ovat mielestäni kuitenkin kuvat, jotka jäävät muistoksi ihanista kohtaamisista. Ja tämä mielipide on nyt ihmiseltä, joka ei todellakaan välitä olla kuvissa. :D Kyllä kuulkaa kyyninenkin aikuinen taantuu taas ihan 8-vuotiaaksi, kun pääsee yhden suosikki prinsessansa kanssa poseeraamaan.





Character dining

Puistoissa tavattavien hahmojen lisäksi Disney tarjoaa myös erilaisia dinnereitä, joissa hahmot kiertävät viihdyttämässä ravintolan asiakkaita. Pariisin Disneylandissa tällaisia ravintoloita ovat Dinseyland hotellissa toimiva Inventions sekä puiston puolelta löytyvät Plaza Gardens Restaurants ja Auberge de Cendrillon.

Me kävimme hahmoillallisella Inventions-ravintolassa. Inventions on sieltä Disneyn ravintoloiden kalleimmasta päästä ja vaikka buffet olikin todella hyvä, niin vain ruuan takia tänne ei kannata suunnata. Kokemus oli hauska ja saatiin ihan mahtavia muistoja täältä, mutta en tiedä maksaisinko ravintolassa käynnistä uudestaan. 

Ravintolassa koetut hahmotapaamiset olivat aivan ihania, mutta minua hieman häiritsi että ruokailuun ei voinut keskittyä rauhassa, koko ajan odotettiin että milloin seuraava hahmo saapuu. Hahmoilla ei näyttänyt olevaan minkäänlaista "aikataulua" miten he ravintolassa kiersivät ja vaikka mekin istuimme syömässä lähemmäs kaksi tuntia emme tavanneet kaikkia hahmoja. 

Character dining on kuitenkin helppo tapa tavata monta hahmoa kerralla, eikä arvokasta puistoaikaa tarvitse tuhlata jonottamiseen. Ehdottomasti suosittelisin siis käymistä, mutta nimenomaan siltä kannalta että menee tapaamaan hahmoja ja siinä samalla tulee sitten syötyä eikä toisin päin. 




Mitä mieltä te muut olette hahmotapaamisista? Ovatko ne ihania vai ihan kamalia? :D