Disney Princess Comic Strips Collection -sarjakuvat

Minä rakastan sarjakuvia. Koko pienen ikäni olen niitä lukenut ja aivan varmasti tulen jatkossakin lukemaan. Voitte siis vain arvata että hypin riemusta kun vuonna 2016 sain tietää että Disneyn Prinsessat olivat päässeet seikkailmaan omaan sarjakuvajulkaisuun. Riemua lisäsi tieto että sarjakuvien kuvituspuolesta vastasi Amy Mebberson, joka on varmasti monelle tuttu taiteilija Pocket Princesses -fanisarjakuvista, jossa prinsessat seikkailevat yhdessä.

Disney Princess -sarjakuvissa prinsessat seikkailevat kukin omassa maailmassaan, eikä valitettavasti Pocket Princess tyylisiä crossovereita tapahdu sillä ne eivät sovi Disneyn linjaukseen, jonka mukaan prinsessat eivät koskaan ole vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä näkyy kaikessa Disneyn virallisessa Disney Princess -brändäyksessä, jossa prinsessat eivät esimerkiksi koskaan katso toisiaan vaikka samassa kuvassa olisivatkin.

Disney Princess -sarjakuva on Joe Books LTD -kustantamon julkaisema lehti, jota on julkaistu maaliskuusta 2016 lähtien. Tähän mennessä lehtiä on ilmestynyt 16 numeroa, jossa jokaisessa on noin 30 sivun verran eri pituisia sarjakuvastrippejä. Lehtien lisäksi sarjakuvista on julkaistu neljä albumia, nämä kolme jotka esittelen teille tässä postauksessa sekä neljäs, Disney Princess Comic Strips: The Enchanted Collection, johon on koottu lehdet 1-14 yksien kansien väliin.

Disney Princess Comic Strips Collection (2016) on ensimmäisenä julkaistu albumi ja se kattaa sarjakuvat lehdistä 1-4. Kaikki tämän albumin sarjakuvat on piirtänyt Amy Mebberson ja niiden käsikirjoituksesta on vastannut Mebbersonin lisäksi Geoffrey Golden, Patrick Storck, Georgia Ball, Pat Shanda ja Caleb Goellner.

Sarjakuvissa seikkailevat kaikki Disneyn 11 virallista prinsessa ja tarinoissaa päästään kurkistamaan aikaa ennen elokuvien tapahtumia, onnellisen lopun jälkeen sekä välillä seikkaillaan samassa ajassa kuin elokuvat. Etenkin Bellestä kertovat sarjakuvat ovat suurimmaksi osaksi hänen ajastaan Hirviön linnassa vielä kun se on lumouksen alla.

Disney Princess Comic Strips Collection Volume 2 (2017) kokoaa yhteen sarjakuvat lehdistä 5-8. Tässäkin kaikki sarjakuvat ovat Amy Mebbersonin kynästä ja hänen lisäkseen käsikirjoitukset ovat Georgia Ballin, Samantha Beikon, Steffie Davisin, Paul Benjaminin, Geoffrey Goldenin, Emma Hamblyn, Oliver Hon, Deanna McFaddenin ja Patrick Strocken käsialaa.

Minusta on ihanaa miten sarjakuvissa päästään näkemään prinsessat erilaisten arkisten asioiden parissa ilman että prinsessoiden luonteenpiirteitä olisi kamalasti elokuvissa nähtävästä muutettu. Elokuvan maailmaan ei ehkä sopisi kohtaus, jossa tuuli pilaa Pocahontaksen kampauksen, mutta jokainen pystyy samaistumaan strippiin, jossa tuuli puhaltaa hiukset Pocahontasin naamalle.

Sarjakuvat ovat suurimmaksi osaksi strippejä, jotka pohjautuvat johonkin pieneen vitsiin tai samaistuttavaan tapahtumaan. Kissanomistajat voivat varmasti samaistua Jasminen elämään Rajahn kanssa ja jokainen on varmasti Bellen tapaan joskus lukenut kirjan jonka ei toivoisi koskaan loppuvan.

Disney Princess Something to Sing About (2017) on kolmantena julkaistu albumi ja sen kansien välistä löytyy lehtien 11-14 sarjakuvat. Jostain syystä siis lehtien 9 ja 10 sarjakuvat eivät ole näihin albumeihin päätyneet. Mutta kuten aikaisemmin sanoin The Enchanted Collection -albumi kattaa lehdet 1-14, joten sieltä pitäisi nuo puuttuvatkin sarjakuvat löytyä.

Something to Sing About poikkeaa myös kahdesta ensimmäisestä albumista siinä, että näitä sarjakuvia ei ole piirtänyt Amy Mebberson vaan yhdeksän muuta taiteilijaa ja se valitettavasti myös näkyy albumin sivuilla laadun vaihteluna. Sarjakuvissa on pyritty säilyttämään Mebbersonin tyyli, mutta se on selkeästi tuottanut osalle taiteilijoista hieman hankaluuksia.

Kolmanteen albumiin sarjakuvia ovat taiteilleet Egle Bartolini, Dylan Bonner, Nicole Dalcin, Chris Dreier, Jason Flores-Holz, Brianna Garcia, Nolen Lee, Mitch Leeuwe ja Steph Lew. Käsikirjoituksista taas on vastannut Paul Benjamin, Geoffrey Golden, Emma Hambly, Oliver Ho, Arie Kaplan, Megan Kearney, Charli McEachran, Deanna McFadden, Chris Meades, Tea Orsi ja Patrick Storck.

Disney Princess -sarjakuvat ovat hauskoja ja sellaista kevyttä luettavaa, jonka parissa ei tarvitse liikaa miettiä. On myös ihanaa nähdä prinsessat "ei niin täydellisinä" ja sarjakuvat tuovat muutenkin lisää persoonallisuutta prinsessoille. Minusta on myös ihanaa että prinssitkin ovat sarjakuvissa saaneet hieman lihaa luidensa ympärille eivätkä ole vain elokuvista tuttuja persoonattomia sankareita. Mielelläni lukisin vaikka Disney Princes -sarjakuvia, joissa päästäisiin kurkkaamaan prinssien seikkailuihin ennen tai jälkeen elokuvien.

Pienenä kompastus kivenä sarjakuvissa on kuitenkin se että osa stripeistä toistaa jo nyt hieman toisiaan. Voin vain kuvitella että jatkossa käsikirjoittajat saavat tosissaan miettiä asioita joista ei jo sarjakuvaa olisi tehty, etenkin kun prinsessoiden pitäisi kuitenkin pysyä uskollisina alkuperäisille luonteenpiirteilleen. Nyt jo huomaa että ideoista alkaa olla vähän pulaa sillä kolmannessa albumissa huomiota on annettu prinsessoiden lisäksi selkeästi enemmän myös heidän eläinystävilleen ja muillekin sivuhahmoille.

Kokonaisuudessaan pidän kuitenkin näistä Disney Princess sarjakuvista ja voin kyllä lämpimästi suositella muillekin strippisarjakuvien ystäville, etenkin kahta ensimmäistä albumia. Mitään kovin syvällisiä tarinoita ei näiltä sarjakuvilta kannata odottaa vaan nauttia kevyestä lukemisesta ja hauskoista vitseistä, jotka ainakin minulle toivat hymyn huulille. Minusta Amy Mebbersonin tyyli on myös todella ihana ja sopii hyvin tällaisiin lyhyisiin strippisarjakuviin.

Näillä näkymin neljäs tällainen pienempi albumi, Disney Princess Comic Collection Vol. 4, julkaistaan vielä myöhemmin tänä vuonna.

The Color of Pixar

Titaaninvalkoinen, ultramariini, turkoosi, smaragdinvihreä, ecru, meripihka, okra, karamiini... Pixarin elokuvat ovat täynnä värejä ja väriloistoa sateenkaaren laidasta laitaan. Tällä kertaa esittelenkin teille tuota väriloistoa ylistävän kirjan eli "The Color of Pixar" (2017).

Kirja kuulostaa aivan mahtavalta, etenkin sellaisen korvaan joka rakastaa Pixarin color scrpitejä, mutta siltä kannalta katsottuna tämä Chronicle booksin kustantama pieni tiiliskivi on hienoinen pettymys. Syy on toki ihan omani, kun en lukenut kirjan kuvausta kunnolla. Color scriptien sijaan kirjasta löytyy nimittäin elokuva stillejä ja kuten sivujen reunoista näkee ne esitellään kaikissa sateenkaaren väreissä.

Tekstiä kirjassa ei ole nimeksikään. Alusta löytyy John Lasseterin kirjoittama puolen sivun mittainen esipuhe sekä kaksisivuinen johdanto, jonka on kirjoittanut kirjan koonnut Tia Kratter (Pixar's shader art director). Olisin mielelläni lukenut enemmänkin Kratterin ajatuksia värien käytöstä elokuvissa sillä nyt johdanto jää aika pintaraapaisuksi todella mielenkiintoisesta aiheesta.

Kirjan voi selata nopeasti läpi ja ajatella sitä hauskana kahvipöytäkirjana, joka esittelee satunnaisia kohtauksia Pixarin eri elokuvista niiden värimaailmojen mukaan. Tai sitten kuvia voi pysähtyä katsomaan ja tarkastelemaan miten värit vaikuttavat kohtauksen tunnelmaan ja miten paljon yksittäinen elokuvasta irroitettu kuva pystyy kertomaan.

Usein aukeamalle valitut kuvat myös sointuvat todella hyvin yhteen vaikka ovatkin eri elokuvista. Esimerkiksi tuossa ylhäällä Toy Story 3:sta otettu stilli, jossa nähdään ikkuna johon kajastaa valo ja toisella sivulla Monsterit Oy:sta otettu kohtaus, jossa ikkunan siluetti heijastuu huoneen oveen.

Tässä ihasteltavaksi muutama kirjan värikäs aukeama:

"The Color of Pixar" ei todellakaan ollut kirjana sellainen kuin kuvittelin, mutta pidin siitä silti yllättävän paljon. Tässä pienessä tiiliskievässä on 352 sivua, joten katseltavaa ja ihmeteltävää kyllä riittää. En tiedä miten mielenkiintoinen kirja on sellaiselle, joka ei väriteoriasta tai sommittelusta välitä, koska itselleni juuri suurinta iloa oli yksittäisten kuvien tutkiskelu ja vertailu toisiin saman värisiin kuviin.

En tiedä olisinko ostanut kirjaa, jos olisin lukenut sen esittelyn kunnolla tai googlannut miltä kirjan sisus näyttää, mutta nyt kun olen kirjaa pari viikkoa selaillut ja kuvia pohdiskellut niin olen kyllä tyytyväinen ostokseeni. Vaikka jäin kyllä vielä kaipaamaan niitä Pixarin ihania pastelleilla tehtyjä color scrpitejä, täytynee seuraavan kerran ostaa The Art of Pixar -taidekirja kun budjetissa on taas sopiva kolo kirjaostoksille.

Oscarit 2018

Hollywoodin suuri päivä on taas täällä, kun elokuvamaailma kerääntyy juhlimaan 90. kerran Oscar-gaalaa. Yle Teema näyttää meidän suomalaisten iloksi sekä punaisen maton että itse gaalan suorana, mutta jos aamuyöllä valvominen ei sovi omiin aikatauluihin voi gaalan katsoa uusintana illalla klo 20.00 Teemalta tai itselleen sopivaan aikaan Yle Areenasta.

Itse tietysti valvon, koska se on jo monivuotinen perinteeni jota en tahdo rikkoa. On aina ihanaa jännätä voittajia, kuunnella tunteellisia kiitospuheita ja nykyään myös lukea gaalan ympärillä pyörivää hypetystä sosiaalisesta mediasta. Viime vuoden tapaan kirjoittelen taas tätä postausta samalla kun valvon, joten aikamuodot saattavat hieman hypellä. :')

Sofia Carson, Lupita Nyong'o, Danai Gurira sekä Emily Blunt ihastuttavina punaisella matolla
(kuvat: twitter) 

Disneyllä oli tämän vuoden Oscareissa ehdolla viisi elokuvaa yhdeksässä eri kategoriassa. Ei mitään suuria yllätyksiä, vaikka itse kyllä hieman ihmettelin että Guardians of the Galaxy vol. 2 on ehdolla. Star Wars: The Last Jedi taas on ehdolla neljässä eri kategoriassa, jonka nosti tuota kategorioiden kokonaismäärää.

Animated feature
* Coco

Animated short
* Lou

Production design
* Beauty and the Beast

Costume Design
* Beauty and the Beast

Sound editing
* Star Wars : The Last Jedi

Sound Mixing
* Star Wars : The Last Jedi

Orginal Score
* Star Wars : The Last Jedi

Orginal Song
* "Remember Me" Coco

Visual Effects
* Guardians of the Galaxy vol. 2
* Star Wars : The Last Jedi

Ja Oscarin saa...

(kuva: https://twitter.com/TheAcademy)

Jeee! Kukaan ei varmaankaan yllättynyt siitä että Coco voitti parhaan animaatioelokuvan Oscarin, koska onhan se aivan ihana elokuva ja ansaitsi voittonsa, mutta pieni yllätys oli että Pixarin "Lou" ei voittanut lyhytanimaation Oscaria. Voiton vei koripalloilija Kobe Bryantin kirjoittamaan runoon perustuva "Dear Basketball", jonka animaatio tosin on Disney Legenda Glen Keanen käsialaa, joten ei tuo voitto nyt ihan puskista tullut. Olen iloinen Glen Keanen puolesta sillä kyseessä oli hänen ensimmäinen Oscar voittonsa, mutta olisin toivonut Loun silti voittavan, se on mielestäni suloinen lyhär.

Coco nappasi toisenkin palkinnon kun "Remember Me" kappale voitti parhaan laulun Oscarin, päihittäen The Greatest Showman -elokuvan "This is Me" anthemin, joka oli sen kovin kilpailija. Itse hieman yllätyin tästä, koska kuvittelin että "This is Me" olisi viennyt voiton mahtipontisuudellaan ja kun ajattelee että viime vuonna "How Far I'll Go" hävisi jollekin La La Landin kappaleelle... Mutta mahtavaa että Coco ja Frozenistakin tuttu lauluntekijä tiimi Kristen Anderson-Lopez ja Robert Lopez voittivat. Gaalassa nähty esityskin oli todella hieno ja pidin erityisesti sen lavastuksesta, pitää ehdottomasti etsiä tuo pätkä youtubesta.

Paras animaatioelokuva ja paras laulu olivat siis tämän vuoden Oscarit Disneyn osalta. Ei yllättäny että muissa kategorioissa ei voittoa tullut, vaikka itse olisin suonut parhaan lavastuksen palkinnon Sarah Greenwoodille sekä Katie Spencerille Beauty and the Beastin lavastuksista.

Mary Poppins Returns -elokuvan tähdet Lin-Manuel Miranda ja Emily Blunt jakoivat parhaan laulun Oscarin
(kuva: ruutukaappaus Yle Areenasta)

Muuta mielenkiintoista oli että gaalan yhdellä mainostauolla saatiin myös ensimmäinen maistiainen Maija Poppasen jatko-osasta "Mary Poppins Returns" kun Disney julkaisi elokuvan teaser trailerin. Suomessahan ei noita mainostaukojen mainoksia tietenkään nähdä, mutta traileri on katsottavissa esimerkiksi Disneyn Movie Trailers -youtube kanavalla.

Ilmeisesti Disney julkaisi myös uutisia Kalifornian Disneylandiin tulevasta Toy Story Landista, mutta en vielä ehtinyt tutkia sitä sen enempää kuin että twitterissä kohistiin #FollowTheBall tunnisteen alla. Kuluneella viikolla on siis saatu paljon mielenkiintoisia uutisia koskien Disneyn puistoja kuin aikaisemmin kerrottiin Pariisin Walt Disney Studios puiston tulevista laajennuksista.

Kokonaisuutena gaala oli jälleen kerran aivan mahtava ja tällä kertaa taidettiin selvitä ilman mitään sen suurempia kommelluksia. Pakko oli hieman nauraa kuin illan viimeinen, parhaan elokuvan palkinto, jaettiin ja voittaja Guillermo del Toro tarkasti heti ensimmäisenä että kortissa luki varmasti hänen elokuvansa. :')

The Art of Coco

Muutama viikko sitten saatiin Disney Pixarin Coco teattereihin täällä Suomessakin ja minä pääsin vihdoinkin lukemaan tämän ihanan taidekirjan, joka on joulukuusta lähtien odottanut kirjahyllyssäni. Tai no myönnettäköön että selailin kirjan kyllä muutamaan kertaan läpi elokuvaa odottaessani, mutta nyt uskalsin lukea tekstitikin kun ei tarvinnut pelätä juonipaljastuksia.

Ja nyt kun olen elokuvan nähnyt ( se oli aivan ihana! ) ja kirjan saannut luettua, ajattelin että esittelen tämän ihanuuden teille, jos joku on vaikka miettinyt kirjan ostamista itselleen. Postaus sisältää pienen pieniä juonipaljastuksia jos et tiedä lainkaan mistä Cocossa on kyse, mutta jos olet trailerin nähnyt niin sitten voit huoletta lukea tämän esittelyn, vaikka elokuva olisi vielä katsomatta. Suosittelen tosin kaikille erittäin lämpimästi! Kerrassaan ihana elokuva.

"The Art of Coco" (2017) kuuluu samaan Chronicle books -sarjaan kuin muutkin Disneyn "The Art of" -kirjat. Tämä ihana 162-sivuinen teos kätkee sisälleen huiman määrän taidetta tuotannon eri vaiheista ja se esitellään elokuvan juonen mukaisessa järjestyksessä. "The Art of Coco" poikkeaa sen verran muiden taidekirjojen tyylistä, että sitä ei ole jaettu selkeästi erillisiin lukuihin niin kuin aiemmat Chronicle books -kirjat ovat.

Esipuheen on kirjoittanut John Lasseter ja Cocon ohjaaja Lee Unkrich sekä apulaisohjaaja Adrian Molin ovat molemmat kirjoittaneet kirjalle johdannon. Heidän lisäkseen kirjassa päästään lukemaan koko tekijätiimin kommentteja ja kokemuksia elokuvan teosta.

Photographs by Harley Jessup, Bryn Imagire, Kelly LaMar

The shoe shop by Nathaniel McLaughlin

concept art by Ana Ramirez

Kirjassa on mielestäni tosi kiva "flow" ja sen lukee läpi todella vaivattomasti. Suuria tekstimassoja ei tässäkään taidekirjassa ole, mutta pidin todella paljon siitä että monet eri alan ihmiset ovat päässeet kirjoittamaan kirjaan ja tällä kertaa vielä hieman enemmän kuin vain yhden lauseen. Tekstit on laitettu aina sinne tänne sivujen reunaan (kuten ylä olevassa "The Land of Living" kuvassa näkyy) tukemaan aukeamalla olevia kuvia. Välillä tekstit ovat kuvista itsestään tai elokuvan kohtauksista joihin kuvat liittyvät.

Abuelita by Daniel Arriaga

Dante by Manny Hernandez

Hahmoista ei valitettavasti taaskaan nähdä kovinkaan montaa erilaista luonnosta vaan kirjassa esitellään lähinnä luonnoksia loppullisista hahmosuunnitelmista. Minusta olisi ainakin hauska nähdä niitä ensimmäisiäkin luonnoksia, joissa ei olla vielä edes kunnolla päätetty millaisia hahmojen tulisi olla vaan taiteilijat pääsevät käyttämään mielikuvitustaan.

Hahmosuunnittelun kannalta mielenkiintoisia sivuja olivat kuitenkin Riveran perheen hahmojen suunnittelu, jossa isolle perheelle on yritetty luoda yhtenäisiä piirteitä. Oli myös ihana lukea miten hahmosuunnittelussakin oli otettu kulttuuri huomioon ja mietitty esimerkiksi millaista kehonkieltä Meksikossa yleensä käytetään.

The cemetery byErnesto Nemesio, Sharon Calahan

Photographs by Matt Aspbury, Harley Jessup

Värien puolesta tämä taidekirja on varsinaista karkkia silmille, kuten koko elokuva itsekin. Itse pidin etenkin hautausmaata ja kuolleiden maailmaa käsittelevistä sivuista, jotka olivat täynnä aivan ihanaa konseptitaidetta. Kuvien tummat taustat tuovat mahtavasti kontrastia hautausmaan kynttilöille ja kukkamerelle sekä kuolleiden maailman valoille ja neonväreille.

Oli mielenkiintoista lukea millaista taustatyötä kuolleiden maailmalle oli tehty ja millaisista elementeistä se oikeastaan koostuu. Elokuvaa katsellessa ei ehkä edes osannut kiinnittää huomiota kaikkiin niihin yksityinkohtiin ja ajatuksiin, joita taidekirjassa esitellään.

Skeletons by Guilherme Jacinto, Carter Goodrich

concept art by Harley Jessup, Sharon Calahan, Shelly Wan

Imelda by Daniela Strijleva

Hector by Daniela Strijleva

Kokonaisuutena "The Art of Coco" on minusta todella ihana ja toimiva taidekirja. Ihasteltavaa taidetta on runsaasti, monilta eri taiteilijoilta ja tuotannon eri vaiheista. Tekstit tukevat kivasti kuvia ja oli mielenkiintoista lukea monipuolisesti eri tekijöiden kommentteja ja kokemuksia.

Pidin myös siitä että kirjaa ei oltu turhaan jaettu erillisiin lukuihin. Tämä juonen mukana kulkeminen tuntui paljon luontevammalta kun yllättäen kohdalle ei tullut isoja otsikkoja jakamaan lukukokemusta. Useimmat taidekirjathan muutenkin kulkevat juonen mukaan ja sisällön jakaminen lukuihin tuntuu joissakin hieman turhalta. Mielenkiintoista nyt nähdä jatkavatko tulevatkin "The Art of" -kirjat tällä samalla tyylillä.

Hehkutin myös jo moneen kertaan miten mukavaa oli lukea eri tekijöiden kommentteja ja hehkutan vielä vähän lisää. Mielestäni taidekirjoihin sopii hyvin tällainen tietoisku-tyylinen leipäteksti, jossa jokaisella tekstinpätkällä on eri kirjoittaja. Kirjoitusten kautta sai todella monipuolisen kuvan elokuvan teosta ja kun ääneen pääsivät niin ohjaaja, tuotantosuunnittelija, johtava animaattori, kulttuurin asiantuntija, käsikirjoittaja ja moni muu niin kokonaisuus on todella kattava.

Voin siis todella lämpimästi suositella tätä taidekirjaa kaikille jotka rakastuivat Cocoon tai jotka vain nauttivat inspiroivista taidekirjoista. "The Art of Coco" nousi ehdottomasti omalle TOP 5 -listalleni ja tulen varmasti palaamaan kirjan pariin useammankin kerran.

Los alebrijes by Daniel Arriaga

concept art by Sharon Calahan

concept art by Sharon Calahan

DIY: Paperman lennokki kutistemuovista

Hyvää ystävänpäivää sille puolelle ruutua! :) 

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt että haluaisin tehdä pienen paperilennokki-charmin Disneyn Paperman lyhärin innoittamana ja mikäs sen parempi päivä moiselle askartelulle kuin ystävänpäivä. Paperman on yksi ehdoton suosikkini Disneyn lyhytanimaatioista. Suuren vaikutuksen teki sen visuaalinen puoli, miten tietokoneella on saatu tehtyä käsinpiirretyn näköistä, vaikka pidän kyllä todella paljon itse tarinastakin.

Ja paperilennokit ovat jotenkin aina kiehtoneet minua.

kuva: https://animationscreencaps.com/paperman-2012/

Tein lennokki-charmini näppärästi kutistemuovista – samalla tavalla kuin aikaisemmin tekemäni Stitch-avaimenperän. Eli jos kutistemuovi ei ole tuttu juttu ja se kiinnostaa niin suosittelen lukaisemaan tuon aikaisemman postaukseni täältä.

Luonnostelin ensiksi lennokin lyijärillä paperille, josta se oli helppo kopioida kutistemuoville. Pidin yllä olevaa kuvaa lennokista mallina yksityiskohtia varten, mutta itse lennokin piirsin omasta päästäni. Halusin hieman selkeämmän profiilin kuin mallikuvassani ja siksi piirsin omani avonaisella keskitaitoksella.

Käytin valkoista kutistemuovia, joka kuultaa onneksi sen verran läpi että lyijykynä luonnos näkyy riittävän hyvin läpi ilman sen kummempia apuvälineitä. Lennokkien ääriviivat piirsin mustalla textmark-tussilla ja lisäsin sitten hieman väriä promarker ja copic -tusseilla.

Sitten vain leikkelemään lennokit irti. Kahteen lennokkiin tein rei'ittimellä reiät avaimenperiä varten ja kahdesta muusta ajattelin tehdä magneetin ja pinssin. Kutistemuovi on siitä kivaa että siitä voi tehdä melkein mitä vain.

Laitoin lennokkini hetkeksi uuniin kutistumaan ja tadaa! Muutamassa minuutissa olivat valmiita. Hetken annoin muovin jäähtyä ennen kuin kiinnitin kuumaliimalla palan magneettilevyä yhden lennokin taakse, toiseen kiinnitin pinssineulan ja kaksi muuta pääsivät sitten avaimenperiksi.