Beauty and the Beast hype

Hieman erilainen blogiteksti tällä kertaa, mutta ajattelin näin illan päätteeksi kirjoitella tämän viikon tunnelmista. Jotenkin tämä Beauty and the Beast elokuvan hypetys on sosiaalisesta mediasta tarttunut ja vaikka olen elokuvaa jo viime kesästä asti odottanut, niin en kuvitellut olevani näin innoissani. Kun ensi-ilta liput tulivat myyntiin, minulla oli kännykässä hälyytys että muistaisin kesken työpäivän käväistä finnkinon sivuilla. :')

Animaatio klassikko on yksi rakkaimmista Disney elokuvista, joten live actionin näkeminen hieman jännittää, mutta olen melko varma että tulen tästäkin versiosta pitämään. En ihan ensimmäisistä paljastuksista ja teaserista täysin innostunut ja vaikka Emma Watsonista pidän, en nähnyt häntä Bellenä. Dan Stevensin roolitus Hirviöksi kiinnosti kuitenkin kovasti Downton Abby fania ja Luke Evans Gastonina kuulostaa todella lupaavalta. Nyt trailereita ja klippejä katsoneena täytyy sanoa, että koko elokuvan roolitus näyttää mahtavalta. Vieläkin olen vähän epäilevä Emman suhteen, mutta nyt lähinnä vain siksi että hän on minulle niin vahvasti Potter-elokuvien Hermione että Bellen näkeminen on välillä vaikeaa. Mutta olen varma että kun elokuvateatterin hämärässä pääsee uppoutumaan Kaunottaren ja Hirviön maailmaan, niin siinä unohtuvat velhot ja muut aikaisemmat roolit.

(Nauran edellenkiin kuvalle Ewan McGregorista, jossa hän on Obi Wan asussaan Lumiere vierellään.)

Disney myös julkaisi elokuvan soundtrackin noin viikko sitten ja olenkin kuunnellut sitä siitä lähtien lähes taukoamatta. Yllätyin miten paljon pidin kaikista uusistakin kappaleista, jotka Alan Menken elokuvaa varten sävelsi. Odotin jotakin "Human Again" tyyppistä hassuttelua, mutta minun riemukseni sellaista ei tällä kertaa soundtrackilta löydy. Josh Grobanin esittämä "Evermore" kappale taas teki sellaisen vaikutuksen, että välillä se soi yksinään toistolla kun en vain saa siitä tarpeekseni.

Viime viikonloppu menikin sitten ihan Kaunotar ja Hirviö tunnelmissa kun soundtrackin kuuntelu innoitti minut askartelemaan lumottuja ruusuja kutistemuovista. Ajattelin että kirkkaasta kutistemuovista tehty kaulakoru lasikuvusta, jossa lumottu ruusu on, toimisi kivana pikku yksityiskohtana perjantain asussani.

Hirviön tanssiaisasusta poimin inspiraation tähän rentoon Disneyboundiini

Tai no "asu" nyt on ehkä liioitletu termi. Koska lähden kaupungille suoraan töistä, niin mitään kovinkaan huomiotaherättävää asustusta en viitsi laittaa, mutta halusin kuitenkin valita vaatteeni Disneybound hengessä elokuvaan sopiviksi. EMP:ltä ostettu ihana  Kaunotar ja Hirviö -rannekello on tietysti myös pakko laittaa käteen kun on tällainen tilaisuus.

En muista milloin olisin viimeksi ollut näin innoissani elokuviin menossa (tai no ehkä Vaianan kanssa intoilin myös, mutta en kyllä näin paljon) ja piti jo laittaa varoittava viesti seuralaisellenikin, että hän ei turhaan intoilustani hämmenny. :')

Löytyykö täältä muitakin innokkaita odottajia? Entä mitä odotatte eniten tai onko jotakin minkä näkemistä jännitätte? Itse odotan ehdottomasti eniten tanssiaiskohtauksen näkemistä, mutta myös prologia. Onneksi ei tarvitse odottaa enää kauaa. :D

The Art of Big Hero 6

Tällä kertaa taidekirja esittelyssä on kirja, joka on odottanut vuoroaan jo jonkin aikaa. Talvella vain tahtoi olla aina niin pimeää, että ei tuntunut löytyvän hyvää hetkeä ottaa kuvia tähän postaukseen. Eilen oli onneksi ihanan aurinkoinen ilma ja osa siitä valosta suvaitsi paistaa myös ikkunasta sisään, joten vihdoinkin sain kuvattua tämän ihanuuden.

Siispä esittelyssä "The Art of Big Hero 6" (2014)

Disneyn ensimmäistä supersankari animaatiota käsittelevä taidekirja on Jessica Juliusin käsialaa ja kuuluu Chronicle booksin julkaisemaan "The Art of" -sarjaan, kuten useimmat 2000-luvulla animaatioista julkaistut taidekirjat. Sivuja tässä ihanuudessa on 160 ja suurin osa niistä on omistettu kuville.

Koska Big Hero 6 perustuu Marvelin saman nimiseen sarjakuvaan on taidekirjaan haluttu tuoda tuota sarjakuvamaisuutta. Suurin osa teksteistä on tekstilaatikoissa sarjakuvien tapaan ja perinteistä leipätekstiä, jota taidekirjoissa yleisemmin käytetään, on hyvin vähän.

Kirja on alkutekstien jälkeen jaettu tuttuun tapaan kolmeen päälukuun: "The World of BH6", "The Characters of BH6" ja "Cinematography". Big Hero 6:n taidekirja keskittyy todella vahvasti elokuvan suunnitteluun ja design puoleen, joka oli ainakin minulle mieleen. Etenkin ensimmäinen luku jossa päästään tutustumaan elokuvan maailmaan ja San Fransokyon suunnitteluun on todella mielenkiintoinen.

Kuvia on todella monipuolisesti suunnittelun eri vaiheista ja samalla sivuilta löytyy aina tekstilaatikoita, joihin on poimittu tekijöiden kommentteja ja ajatuksia. Välillä olisi ollut mukava lukea enemmänkin tekijöiden ajatuksia, mutta toisaalta oli ihana vain tutkailla kaikkia yksityiskohtia ja hämmästellä miten kattavaksi BH6:n maailma luotiin.

Kirjasta löytyy esimerkiksi erilaisia julisteita, mainoksia, etikettejä ja logoja joita San Fransokyon kaduilla saattoi elokuvan aikana nähdä vilaukselta.

Arkkitehtuurista tai lavastuksesta kiinnostuneille kirjan alku on todellista karkkia. Kaupungin suunnittelun lisäksi käydään läpi muun muassa Hiron ja Tadashin huoneen sekä teknologiainstituutin kampusalueen suunnittelua.

Kirjan toinen luku on sitten omistettu elokuvan hahmoille ja lukua selaillessa huomaa kuinka paljon hahmoja oikeastaan onkaan. Esittely sivuille on kerätty paljon eri taiteilijoiden luonnoksia ja viimeistellympiä kuvia, mutta itse olisin mielelläni nähnyt myös niitä alkuvaiheen ehdotelmia. Nyt kirjassa tuntuu olevan vain lopullisten hahmosuunnitelmien viimeistelyjä ja pieniä yksityiskohtien muutoksia.

Mutta vaikka itse hahmoista ei kovasti eri näköisiä versioita nähdäkään, niin päästään kirjassa onneksi kurkistamaan erilaisten superpukujen suunnitteluun. Myös hahmojen "aseisiin" päästään tutustumaan hieman tarkemmin ja olikin hauska lukea miten tarkkaan esimerkiksi Kevin Nelson oli suunnitellut Honey Lemonin laukun toiminnan.

Myös Mochi-kissa on saanut oman aukeaman, vaikka sillä ei suurta roolia lopullisessa elokuvassa ollutkaan.

Luvun lopussa päästään myös kurkistamaan elokuvasta pois jääneisiin pahishahmoihin, joita olivat muun muassa Fujitas tyttöjengi. Hieman harmitti että näistä pois jääneistä hahmoista ei kerrottu kovinkaan paljon. Itseäni ainakin olisi kiinnostanut tietää millainen elokuvan juoni olisi pääpirteiltään ollut jos vaikkapa nämä tytöt olisivat terrorisoineet San Fransokyota.

Kirjan viimeinen luku "Cinematography" on vain kymmenisen sivua ja siinä keskitytään elokuvan tekniseen toteutukseen. Luvussa kerrotaan lähinnä elokuvan valaistuksesta ja esitellään Disneyn uusin renderöinti ohjelma hyperion renderer, joka mahdollisti elokuvaan realistisemman valaistuksen.

Kokonaisuudessaan kirja on mielenkiintoinen ja yksityiskohtaisia kuvia ihastellessaan saa todellakin kulutettua tunnin jos toisenkin. Itse pidin kovasti siitä että kirja keskittyi nimenomaan elokuvan taiteeseen, maailman ja hahmojen suunnitteluun, eikä niinkään elokuvan juoneen.

Välillä olisi kaivannut hieman enemmän tekstiä kuvia tukemaan, mutta toisaalta pidin tästä sarjakuvamaisesta toteutuksesta joka sopi elokuvan henkeen. Tekstilaatikoihin oli usein myös valittu teksti, joka tuki kuvia ja kertoi sen tärkeimmän ajatuksen suunnittelun takana, joten kyllä niistäkin sai paljon uutta ja mielenkiintoista irti.

Jos pidit Big Hero 6 elokuvasta, tai jos sinua kiinnostaa tutustua siihen miten elokuvan maailma, ympäristö ja lavasteet on luotu, niin suosittelen lämpimästi tämän taidekirjan hankkimista. Itselläni tämä taidekirja nousi ehdottomasti yhdeksi suosikiksi juurikin tuon ensimmäisen luvun takia. :)

Oscarit 2017

Tänään jaettiin jälleen elokuva-alan halutuinpia palkintoja, kun Oscar-gaala järjestettiin 89. kerran. Yle Teema ilahdutti meitä näyttämällä gaalan suorana lähetyksenä aamuyöstä ja uusintakin on illalla luvassa klo 19 alkaen tai sitten gaalan voi katsoa itselleen sopivaan aikaan Yle Areenasta. 

Minulla on ollut jo monena vuonna tapana katsoa tuo yön suoralähetys eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Itseasiassa kirjoitan tätä postausta samalla kun lähetystä katson, joten pahoittelen mahdollisia aikamuodon vaihteluita. :') Minusta on aina hauska jännittää mukana että kenelle Oscari menee ja kiitospuheet ovat tietysti aina mahtavia. Myös ennen gaalaa nähtävä punaisen maton osuus on ihanaa pukuloistoa.

Moanan ääninäyttelijä Auli'i Cravalho häikäisi upeassa valkoisessa mekossa. (Kuva: D23 twitter)

Disneylla ja Disney*Pixarilla oli tämän vuoden gaalassa ehdolla yhteensä kuusi ehdokasta viidessä eri kategoriassa.

Animated Feature Film
Moana
Zootopia

Original Song
“How Far I’ll Go” - Moana (Music and Lyric by Lin-Manuel Miranda)

Short Film (Animated)
Piper

Sound Mixing
Rogue One: A Star Wars Story

Visual Effects
The Jungle Book
Rogue One: A Star Wars Story
Doctor Strange

Huomattava asia tämän vuoden gaalassa näin Disney-fanien kannalta on että Disney*Pixarilla ei ole ehdokasta parhaan animaation kategoriassa. Doria etsimässä karsiutui valitettavasti kilpailusta, mutta elokuvan edellä nähty suloinen lyhytelokuva Piper sai ehdokkuuden lyhytanimaatioiden kategoriassa. Disney sen sijan kisasi kahdella elokuvalla, Zootopia sekä Moana, parhaan animaation Oscarista.

Ihan yleisesi animaatiofanina pitää myös huomioida, että Laikan Kubo ja samuraiseikkailu oli ehdolla visual effects kategoriassa. Viimeksi tuossa kyseisessä kategoriassa on ollut animaatio ehdolla vuonna 1993 kun Painajainen ennen joulu oli ehdokkaana.

Moanan ääninäyttelijä Auli'i Cravalho esitti "How Far I'll Go" kappaleen, jolla siis on ehdokkuus parhaasta kappaleesta, gaalan alkupuolella ja jos ei Oscareiden katsominen muuten innosta niin ainakin tämä esitys kannattaa katsoa. Elokuvaan musiikin säveltänyt ja sanoittanut Lin-Manuel Miranda räppäsi esityksen alussa ja myös Mauin ääninäyttelijä Dwayne Johnson pääsi ääneen juontaessaan esityksen sisään. :)
 
Itse toivoisin Moanan ja Piperin voittavan omat kategoriansa, mutta molemmissa on ehdolla kyllä muitakin mahtavia animaatioita. Lyhytanimaatioista en ole kaikkia nähnyt, mutta pitkät olen kaikki kerrankin katsastanut. Veikkaan että Piper vie lyhytanimaation ihan vain koska Pixar, vaikka toisaalta Borrowed Time oli myös todella hieno.
Pitkistä animaatioista taas luulen että Zootopia nappaa Oscarin, mutta kuten sanoin soisin sen mielelläni Moanalle. Tosin tämä voi johtua ihan vain siitä että Moana on tällä hetkellä niin tuoreena mielessä toisin kuin Zootopia, jonka katselusta on jo ehtinyt vierähtää tovi.

Ja Oscarit saa...

kuvat: https://twitter.com/TheAcademy

Hih! Oikein arvasin. :) Mielestäni ihan ansaittu voitto molemmilla, vaikka toki välillä olisi ihan piristävää nähädä Oscarin menevän muualle kuin Disneylle tai Disney*Pixarille. Tänä vuonna esimerkiksi kaikki pitkät animaatiot olivat todella laadukkaita ja katsomisen arvoisia.

Animaatioiden lisäksi Disney nappasi myös Visual effects Oscarin Viidakkokirjalla. Valitettavasti musiikin puolelta ei tällä kertaa palkintoja tullut. La La Land vei parhaan kappaleen ja sound mixing meni Hacksaw Ridgelle.

Hämminkiäkin saatiin gaalassa aikaan kun viimeisenä jaettu parhaan elokuvan Oscari jaettiin väärin. Tästä varmasti kohistaan hetki ja ainakin twitteri räjähti kun järjestäjät ilmoittivat, että voitto kuuluikin La La Landin sijan Moonlight-elokuvalle. Ilmeisesti takahuoneessa oli mennyt parhaan naispääosan ja parhaan elokuvan kuoret sekaisin, enpä muista milloin tällaista olisi aikaisemmin tapahtunut. Mutta muuten oli oikein viihdyttävä gaala, reilu kolme tuntia hurahti ihan hetkessä.

Valvoiko kukaan muu Oscareita katsellen ja menivätkö Oscarit mielestänne oikeille elokuville? :)

"Se on mun kokoelmani"

Disney-kyselyssä taisin sanoa etten varsinaisesti keräile mitään, mutta keittiön kaappeja siivotessa tuli todettua, että kyllä näitä mukeja on jo pienen kokoelman verran kertynyt. Niinpä Disnerd Dreamsin Paulan postauksesta innostuneena ajattelin, että voisin myös esitellä millaisia mukeja minun kaappieni kätköistä löytyy.

Viime vuoden Pariisin Disneyland reissulta ostamani Alice-muki on ehdoton suosikkini tästä kokoelmasta. Kaapin sijan tämä muki löytyykin useimmiten työpöydältäni tai tiskistä. Jälkeen päin olen harmitellut, ettei tullut ostettua useampaa tämän sarjan mukia. Pidän todella paljon mukin ulkoasusta ja se on ehkä täydellisin teemuki, jonka olen koskaan omistanut. :')

Inside Out hahmo-mukit olivat pieni heräteostos noin vuosi sitten, kun innostuin Disney Style -blogin sisustusvinkistä, jossa mukeja oli käytetty kukkapurkkeina. Tarkoitus olisi saada molempiin mukeihin pienet viherkasvit kirjahyllyäni piristämään, mutta voi olla että tuo projekti saa vielä hetken odottaa.

Kokoelmani uusin tulokas on tämä suloinen Tiku & Taku -muki, jonka esittelinkin viime kuussa tekemässäni Disney Haul postauksessa. Jahkailin tämän mukin ostamista jonkin aikaa, mutta kun muki oli alennuksessa ja muut sarjan mukit olivat suurimmaksi osaksi jo kadonneet Disney Storesta, oli minun pakko tarttua tilaisuuteen ja lisätä muki kokoelmaani.

Mikä Disney-kokoelma se sellainen on, jossa ei ole Mikkiä ja Minniä? Joten tietysti kaapistani löytyy myös tämä pariskunta, vaikka mukit eivät samaan sarjaan kuulukaan. Mikki-mukin tilasin itse Disney Storesta korvaamaan vanhan rikki menneen teemukini ja Minni-mukin olen saanut ystävältäni joululahjaksi vuosia sitten. Kovasti olen yrittänyt etsiä saman sarjan Mikki-mukia, koska tämä on ollut todella kestävä ja hyvä perusmuki, mutta en ole löytänyt.

Tukholman Disney Storesta ostamani Art of Belle -muki on kokoelmani helmi ja ainakin tähän asti se on ollut vain hyllylläni koristeena, koska en raaski tätä ihanuutta ottaa käyttöön. Pidän todella paljon mukin ulkoasusta ja muotoilusta, joten pelkään että käytössä saattaisin rikkoa tämän ihanuuden.

Viimeisenä vielä opiskeliuaikojeni pelastus eli termosmuki. :') Tämä hauska Stitch-muki tuli ostettua ensimmäiseltä Disneyland Paris reissultani vuonna 2008. Halusin ostaa yhden päivän puisto reissulta jonkun muiston ja kahviaddiktille ja Stitch-fanille tämä termosmuki oli tietysti luonnollinen valinta. Kuvassa ei valitettavasti näy, mutta Stitchillä on kädessään kahvikuppi jossa lukee "I hate mornings" ja se oli minulle se piste i:n päälle. :')

Tätä postausta kirjoittaessani päätin käväistä Disney Store UK:n sivuilla kurkkaamassa millaisia mukeja tällä hetkellä valikoimasta löytyy ja taisinpa hihkaista riemusta, kun valikoimassa oli muutama Alice-mukin sarjaan kuuluva muki (etenkin Stitch!). Valikoimasta löytyy myös Kaunotaren ja Hirviön inspiroimat ihanat "Be Our Guest" -astiat, joita ainakin minä olen pitkään ihastellut ja omaan kokoelmaani haaveillut. Kokoelmani saataakin ehkä tässä lähitulevaisuudessa kasvaa hieman lisää. :')

3 suloista satukirjaa

Esittelin hetki sitten "Lovely Ladies" -taidekirjan ja siinä sivussa mainitsin että Brittney Lee on yksi suosikki Disney-taiteilijoistani. Ei taida tulla siis kenellekään yllätyksenä, että kirjahyllyyni on päätynyt muutama Leen ihanalla kuvituksella varustettu satukirjakin. Tällä kertaa esittelyyn pääsee ylhäällä näkyvä kolmikko.

Nämä kaikki ovat kovakantisia, noin 30 sivuisia ja hieman kookkaamaan puoleisia satukirjoja, jotka Disney Press on julkaissut vuosina 2012-2013. Ja kaikki tietystikin sisältävät suloisen tarinan lisäksi Brittney Leen upeita kuvituksia.


– A Sister More Like Me – 

Barbara Jean Hicksin kirjoittama "A Sister More Like Me" kertoo Elsan ja Annan sisaruudesta, kuten kirjan nimestä voikin arvata. Tarinan alussa siskokset esitetään läheisinä, mutta kun Elsa joutuu salaamaan voimansa alkavat tytöt kasvaa erilleen. Varttuessaan Elsasta tulee hillitympi ja rauhallinen kun Anna taas on seikkailija sydämeltään ja koko ajan touhuamassa.

Tarina on kirjoitettu vuoropuheluna tyttöjen välillä kun he vertailevat eroavaisuuksiaan ja toivovat että sisko olisikin samanlainen kuin he itse. Lopussa tytöt tietysti oppivat arvostamaan erilaisuuttaan ja ovat jälleen yhtä läheisiä kuin lapsina. :)

– Part of Their World – 

Elle D. Riscon kirjoittama "Part of Their World" on tästä kolmikosta lempparini, ei vain siksi että Pieni Merenneito on yksi suosikeistani vaan siksi että tämän kirjan kuvitukset ovat niin kauniita! Myös itse tarina on hauska ja kertoo siitä kuinka Ariel aloitti kokoelmansa keräämisen.

Ariel ja Pärsky löytävät merenpohjasta kaikenlaista mielenkiintoista ja ihmettelevät mistä nämä kummalliset esineet ovat peräisin ja mitä ihmettä niillä tehdään?

– One Sweet Race –

Kolmikon viimeinen kirja sijoittuu Räyhä-Ralfin maailmaan on ja on myös Elle D. Riscon kirjoittama. "One Sweet Race" tarinan päähenkilönä ei kuitenkaan ole Nelli tai Ralf vaan elokuvassa sivuhenkilönä nähty Rancis Fluggerbutter, joka haluaa kerrankin voittaa Sugar Rush Cupin.

Rancis myy kaiken omaisuutensa ostaakseen kaikista nopeimman auton, jolla Sugar Rush Cupin voitto olisi taattu. Rancis ei kuitenkaan hallitsekaan uutta autoaan vaan törmäilee toisiin ja lopulta ajautuu ulos kilparadalta. Muut kilpailijat nauravat hajonneelle autolle, mutta onneksi reilu Presidentti Nelli saapuu hätiin ja auttaa Rancista rakentamaan uuden auton. Lopussa jännitetään kuka tällä kertaa voittaa pokaalin. :)

Itse pidän todella paljon näistä kaikista, vaikka "Part of Their World" -kirjan nostinkin lempparikseni. Kuvitukset ovat kaikissa kirjoissa ihania kuten kuvista varmasti huomaa ja tarinat suloisia. "A Sister More Like Me" ei ole ihan samalla tavalla juonellinen kuin kaksi muuta, mutta siskosten riimittelevä kerronta on sekin hauskaa luettavaa.

Kirjat ovat myös todella laadukkaan tuntuisia ja esimerkiksi kansia suojaavat irralliset kansipaperit. Isokokoisten kirjojen hyvä puoli on myös se että kuvitukset pääsevät oikeuksiinsa, eivätkä ole vain kirpun kokoisia väriläisikiä tekstin seassa. Näitä kirjoja lukee hieman vanhempikin ihan mielikseen ja jos lainkaan pitää Leen tyylistä ja ihanasta värienkäytöstä niin suosittelen kyllä lämpimästi näiden hankkimista omaan kokoelmaan. :)